Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt lapsiperhearkeen
Uupunut moom
01.01.2020 |
Vauva 6kk ja isosisko 3v. Vauva on ns. helppo vauva mitä nyt normaalisti valvottaa ja isosisko ollut aina vaativa. Vieläkään ei nuku öitä ja vaatii jatkuvasti huomiota ja leikkimistä. Osallistuva mies ja tukijoukkojakin on, lenkille pääsen joka toinen päivä. Silti tunnen että olen niin rasittunut koko ajan ja kaipaan jo töihinkin. Olen väsynyt olemaan saatavilla 247 ja kuulemaan äitiäitiäiti kokoajan. En usko että on masennusta vaan olen introvertti ja kaipaan tosi paljon omaa tilaa ja rauhaa.
Kysymys: milloin voisi olettaa että tällä ikäerolla lapset alkavat leikkiä keskenään ettei aina tarvita äitiä? Ja ylipäätään koska helpottaa? Ei kiitos mitäs teit lapsia konmentteja. Lapset rakkaita mutta silti olen uupunut. Vertaistuki myös passaa!
Kommentit (20)
Mulla lapset 17 ja 15 ja olen ihan poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla lapset 17 ja 15 ja olen ihan poikki.
Nuoruusikä onkin pahinta, pikkulapsiaika siihen nähden henkisesti helppoa.
Kun nuorin on 3-4. Silloin hän on kypsä leikkimään hetken ison sisaruksen kanssa. Tuo hetki voi olla lapsesta riippuen 5min-2h.
Käykö vanhempi kerhossa, onko hoidossa?
Nukkuuko lapset päiväunet? Käytätkö päiväunet kotitöihin vai lepäämiseen?
Järjestätkö itsellesi päivittäin minitaukoja tai kahvitaukoja? Pääsetkö vessaan yksin?
Isommalle Titi-Nalle päälle, ja itse luet lehteä ja kahvittelet?
Käyttekö esim. seurakunnan perhekerhossa tai MLL:n perhekahvilassa?
Kaverini antoi neuvon, kun sain lapsen: " Jos on väsynyt, niin täytyy nukkua."
Tarkoitti sitä, että kotityöt, harrastukset, luomuvihanneksista tehdyt soseet ja muun perheen ruoat ovat toisarvoisia nukkumisen rinnalla. Oletko yrittänyt nukkua esim. lasten päiväuniajan? Menetkö nukkumaan samaan aikaan kuin 3-vuotias?
Voisiko joku sukulainen tulla muutamaksi yöksi huolehtimaan 3-vuotiaasta, ja sinä menisit hotelliin nukkumaan.
Onko puolisokin yhtä uupunut? Oletko kertonut hänelle tilanteestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nuorin on 3-4. Silloin hän on kypsä leikkimään hetken ison sisaruksen kanssa. Tuo hetki voi olla lapsesta riippuen 5min-2h.
Käykö vanhempi kerhossa, onko hoidossa?
Nukkuuko lapset päiväunet? Käytätkö päiväunet kotitöihin vai lepäämiseen?
Järjestätkö itsellesi päivittäin minitaukoja tai kahvitaukoja? Pääsetkö vessaan yksin?
Isommalle Titi-Nalle päälle, ja itse luet lehteä ja kahvittelet?
Käyttekö esim. seurakunnan perhekerhossa tai MLL:n perhekahvilassa?
Vasta 3-5v voisi leikkiä isosisaruksen kanssa? Ööh, aika yläkanttiin arvioitu. Kyllä reilu 1v pystyy leikkimään jo jotain ja ainakin 2v jo varsin hyvin. Tai ainakin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nuorin on 3-4. Silloin hän on kypsä leikkimään hetken ison sisaruksen kanssa. Tuo hetki voi olla lapsesta riippuen 5min-2h.
Käykö vanhempi kerhossa, onko hoidossa?
Nukkuuko lapset päiväunet? Käytätkö päiväunet kotitöihin vai lepäämiseen?
Järjestätkö itsellesi päivittäin minitaukoja tai kahvitaukoja? Pääsetkö vessaan yksin?
Isommalle Titi-Nalle päälle, ja itse luet lehteä ja kahvittelet?
Käyttekö esim. seurakunnan perhekerhossa tai MLL:n perhekahvilassa?
Vasta 3-5v voisi leikkiä isosisaruksen kanssa? Ööh, aika yläkanttiin arvioitu. Kyllä reilu 1v pystyy leikkimään jo jotain ja ainakin 2v jo varsin hyvin. Tai ainakin meillä.
Tarkoitti varmaan sitä, että 3-5-vuotiaan voi jo jättää kahden sen isosiskon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vauva 6kk ja esikoinen 8 vuotta. Nämähän ei todennäköisesti tule koskaan samoja leikkejä leikkimään kun ikäero niin iso. Mutta esikoisen kohdalla alkoi helpottaa siinä 5 vuoden kohdalla, kun jaksoi leikkiä jo pitkäkestoisia leikkejä ja omatoimisuutta niin paljon.
Meillä lapset on 22v ja 25v ja olen uupunut. On lasten isovanhemmat, jotka tarvitsevat apua. On tämä lapsuudenkoti, jossa lapset käyvät kuin kotonaan, vaikka muuttivat aikaa sitten pois. Todella usein on joulunaikaan kuulunut äitiäitiäiti. Koko ajan minua tarvitaan, päiväunista ei tietoakaan, kun lapsilla on asiaa (ja mukana meillä on tietty tyttö/poikakaveri, jonka takia ei voi olla kuin omassa kodissa, täytyy olla edes vähän vieraskorea).
Kauhulla odotan sitä aikaa, kun lapset lykkäävät lapsenlapset tänne ihan vain siksi, että minä olen äiti ja saadessani lapsia ihan tietoisesti menetin oikeuden omaan elämään enää koskaan.
Ja kyllä, olen sanonut lapsille, että avaimet tänne, meille saa tulla vain kutsuttuna. Olen sanonut, että tuokaa ruuat mukananne. Olen sanonut, että tämä ei ole hotelli. Hetken ne muistavat ja sitten se taas unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nuorin on 3-4. Silloin hän on kypsä leikkimään hetken ison sisaruksen kanssa. Tuo hetki voi olla lapsesta riippuen 5min-2h.
Käykö vanhempi kerhossa, onko hoidossa?
Nukkuuko lapset päiväunet? Käytätkö päiväunet kotitöihin vai lepäämiseen?
Järjestätkö itsellesi päivittäin minitaukoja tai kahvitaukoja? Pääsetkö vessaan yksin?
Isommalle Titi-Nalle päälle, ja itse luet lehteä ja kahvittelet?
Käyttekö esim. seurakunnan perhekerhossa tai MLL:n perhekahvilassa?
Vasta 3-5v voisi leikkiä isosisaruksen kanssa? Ööh, aika yläkanttiin arvioitu. Kyllä reilu 1v pystyy leikkimään jo jotain ja ainakin 2v jo varsin hyvin. Tai ainakin meillä.
Tarkoitti varmaan sitä, että 3-5-vuotiaan voi jo jättää kahden sen isosiskon kanssa.
Juuri näin. Ap kysyi, että minkäikäisenä voivat leikkiä keskenään, eikä äitiä tarvita. 1-vuotiaan kyllä on hyvä olla samassa huoneessa kuin aikuinen, samoin 2-vuotiaan. Suurin osa kaksivuotiaista laittaa ainakin satunnaisesti pieniä asioita suuhun. On tukehtumisvaara, jos jättää tuonikäisen valvomatta.
Lisäksi ap mainitsi, että 3-vuotias on ollut koko ikänsä vaativa lapsi, ja tarvitsee äitiä koko ajan. Saattaa olla niin, että nuorempi olisi pystyväisempi leikkimään yhdessä, mutta tuo vanhempi ei pysty ottamaan nuoremman puutteellisia taitoja huomioon. Siksi tuo ikäkausi 3-4 kuulostaa hyvältä. Nuorempi on oppinut joitain leikkitaitoja, ja vanhempi ei kärsi nuoremman leikkitaidottomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nuorin on 3-4. Silloin hän on kypsä leikkimään hetken ison sisaruksen kanssa. Tuo hetki voi olla lapsesta riippuen 5min-2h.
Käykö vanhempi kerhossa, onko hoidossa?
Nukkuuko lapset päiväunet? Käytätkö päiväunet kotitöihin vai lepäämiseen?
Järjestätkö itsellesi päivittäin minitaukoja tai kahvitaukoja? Pääsetkö vessaan yksin?
Isommalle Titi-Nalle päälle, ja itse luet lehteä ja kahvittelet?
Käyttekö esim. seurakunnan perhekerhossa tai MLL:n perhekahvilassa?
Vasta 3-5v voisi leikkiä isosisaruksen kanssa? Ööh, aika yläkanttiin arvioitu. Kyllä reilu 1v pystyy leikkimään jo jotain ja ainakin 2v jo varsin hyvin. Tai ainakin meillä.
Tarkoitti varmaan sitä, että 3-5-vuotiaan voi jo jättää kahden sen isosiskon kanssa.
Juuri näin. Ap kysyi, että minkäikäisenä voivat leikkiä keskenään, eikä äitiä tarvita. 1-vuotiaan kyllä on hyvä olla samassa huoneessa kuin aikuinen, samoin 2-vuotiaan. Suurin osa kaksivuotiaista laittaa ainakin satunnaisesti pieniä asioita suuhun. On tukehtumisvaara, jos jättää tuonikäisen valvomatta.
Lisäksi ap mainitsi, että 3-vuotias on ollut koko ikänsä vaativa lapsi, ja tarvitsee äitiä koko ajan. Saattaa olla niin, että nuorempi olisi pystyväisempi leikkimään yhdessä, mutta tuo vanhempi ei pysty ottamaan nuoremman puutteellisia taitoja huomioon. Siksi tuo ikäkausi 3-4 kuulostaa hyvältä. Nuorempi on oppinut joitain leikkitaitoja, ja vanhempi ei kärsi nuoremman leikkitaidottomuudesta.
Ok, ehkä käsitän väärin tuon, etä lapset leikkivät keskenään ilman äidin ohjailuja. Mun vanhin lapsi on reilu 3v ja toinen lapsi täyttää nyt 2v. ja pian vauva syntyy. 3v ja 2v leikkivät nykyään oikein kivasti yhdessä, mutta tietty joudun vähän pitämään heitä silmällä, mutta varsinaisena vihdyttäjänä ei tarvitse toimia, eikä juuri sitäkään tarvitse pelätä, että lapset tukehtuisi enää mihinkään tai satuttaisi itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset 7, 10 ja 12 ja nyt eletään kaikista raskainta aikaa. Ollaan miehen kanssa molemmat lopen uupuneita. Minä luulin että helpottaa mitä isommaksi lapset kasvaa mutta ei. Sanonta isot lapset, isot murheet pitää todellakin paikkansa.
Olen vakavasti harkinnut jotain lääkitystä että kestäisin arkea paremmin.
Mulla lapset 14 ja 17 ja olen myös ihan poikki.
Pyykkäystä, ruoan laittoa, siivousta, kitinää, valittamista.
Täytyy ihan pakottaa itsensä toimimaan äidin lailla.
Ap. Jos lapses on poika niin ala jo säästämään. Murrosikäisten poikien ruokahalu on pohjaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nuorin on 3-4. Silloin hän on kypsä leikkimään hetken ison sisaruksen kanssa. Tuo hetki voi olla lapsesta riippuen 5min-2h.
Käykö vanhempi kerhossa, onko hoidossa?
Nukkuuko lapset päiväunet? Käytätkö päiväunet kotitöihin vai lepäämiseen?
Järjestätkö itsellesi päivittäin minitaukoja tai kahvitaukoja? Pääsetkö vessaan yksin?
Isommalle Titi-Nalle päälle, ja itse luet lehteä ja kahvittelet?
Käyttekö esim. seurakunnan perhekerhossa tai MLL:n perhekahvilassa?
Vasta 3-5v voisi leikkiä isosisaruksen kanssa? Ööh, aika yläkanttiin arvioitu. Kyllä reilu 1v pystyy leikkimään jo jotain ja ainakin 2v jo varsin hyvin. Tai ainakin meillä.
Tarkoitti varmaan sitä, että 3-5-vuotiaan voi jo jättää kahden sen isosiskon kanssa.
Juuri näin. Ap kysyi, että minkäikäisenä voivat leikkiä keskenään, eikä äitiä tarvita. 1-vuotiaan kyllä on hyvä olla samassa huoneessa kuin aikuinen, samoin 2-vuotiaan. Suurin osa kaksivuotiaista laittaa ainakin satunnaisesti pieniä asioita suuhun. On tukehtumisvaara, jos jättää tuonikäisen valvomatta.
Lisäksi ap mainitsi, että 3-vuotias on ollut koko ikänsä vaativa lapsi, ja tarvitsee äitiä koko ajan. Saattaa olla niin, että nuorempi olisi pystyväisempi leikkimään yhdessä, mutta tuo vanhempi ei pysty ottamaan nuoremman puutteellisia taitoja huomioon. Siksi tuo ikäkausi 3-4 kuulostaa hyvältä. Nuorempi on oppinut joitain leikkitaitoja, ja vanhempi ei kärsi nuoremman leikkitaidottomuudesta.
Ok, ehkä käsitän väärin tuon, etä lapset leikkivät keskenään ilman äidin ohjailuja. Mun vanhin lapsi on reilu 3v ja toinen lapsi täyttää nyt 2v. ja pian vauva syntyy. 3v ja 2v leikkivät nykyään oikein kivasti yhdessä, mutta tietty joudun vähän pitämään heitä silmällä, mutta varsinaisena vihdyttäjänä ei tarvitse toimia, eikä juuri sitäkään tarvitse pelätä, että lapset tukehtuisi enää mihinkään tai satuttaisi itseään.
On ero jo siinäkin että voiko jättää keskenänsä toiseen huoneeseen vai pitääkö silmällä samassa huoneessa. Itse en kyllä tod jättänyt 1- ja 3-vuotiaita keskenänsä. Juurikin 3- ja 5-vuotiaina leikkivät jo pitkiä aikoja lastenhuoneessa aulan toisella puolella, keittiöstä oli näköyhteys.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset 7, 10 ja 12 ja nyt eletään kaikista raskainta aikaa. Ollaan miehen kanssa molemmat lopen uupuneita. Minä luulin että helpottaa mitä isommaksi lapset kasvaa mutta ei. Sanonta isot lapset, isot murheet pitää todellakin paikkansa.
Olen vakavasti harkinnut jotain lääkitystä että kestäisin arkea paremmin.
Ei helpostu, sillä murrosikä tulossa. Muuttuu vielä hirveimmäksi. Voimia!!
T. Kolmen murrosikäisen pojan äiti
Vierailija kirjoitti:
Mulla lapset 14 ja 17 ja olen myös ihan poikki.
Pyykkäystä, ruoan laittoa, siivousta, kitinää, valittamista.
Täytyy ihan pakottaa itsensä toimimaan äidin lailla.
Ap. Jos lapses on poika niin ala jo säästämään. Murrosikäisten poikien ruokahalu on pohjaton.
Ruoanlaitto ja pyykkäys on teiniperheessä ihan loputonta. Raskasta on myös mm se että reippaasta lapsesta kuoriutuu veltto mato jota saa vetää ja työntää eteenpäin. Onneksi meillä toisella on ollut helppo murrosikä ja tällä toisellakin alkaa olla jo selkeästi lopuillaan. Raskaita vuosia nämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset 7, 10 ja 12 ja nyt eletään kaikista raskainta aikaa. Ollaan miehen kanssa molemmat lopen uupuneita. Minä luulin että helpottaa mitä isommaksi lapset kasvaa mutta ei. Sanonta isot lapset, isot murheet pitää todellakin paikkansa.
Olen vakavasti harkinnut jotain lääkitystä että kestäisin arkea paremmin.
Ei helpostu, sillä murrosikä tulossa. Muuttuu vielä hirveimmäksi. Voimia!!
T. Kolmen murrosikäisen pojan äiti
Kiitos
Imetätkö? Jos et niin on lääke joka auttaa sua nukkumaan paremmin yöheräämisten välissä, Triptyl. Kuopuksellani on sairaus jonka takia herättää monta kertaa yössä vaikka on jo melkein 3 vuotias. Pari ekaa vuotta olin aivan uupunut mutta sen jälkeen kun aloitin tuon lääkkeen, olen alkanut tuntemaan oloni taas paremmaksi.
Meillä on lapsilla 2 vuotta ikäeroa. Kuopuksen vauva aikana tein niin että silloin kun nuorempi nukkui, pistin vanhemmalle lapselle telkun päälle ja nukuin sohvalla päikkärit. Toimisiko teillä tällainen? Meillä voin luottaa siihen että esikoinen pysyy ruudun äärellä.
Yksi vaihtoehto olisi että laittaisit esikoisesi päiväkotiin vaikka parina päivänä viikossa. Saisit sitten nukkua yhdessä vauvan kanssa. Ymmärrän kyllä jos ajatus tuntuu pahalta. Niin mustakin tuntui enkä siksi toiminutkaan itse niin. Mutta lapsi saattaisi kyllä itse tykätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset 7, 10 ja 12 ja nyt eletään kaikista raskainta aikaa. Ollaan miehen kanssa molemmat lopen uupuneita. Minä luulin että helpottaa mitä isommaksi lapset kasvaa mutta ei. Sanonta isot lapset, isot murheet pitää todellakin paikkansa.
Olen vakavasti harkinnut jotain lääkitystä että kestäisin arkea paremmin.
Ei helpostu, sillä murrosikä tulossa. Muuttuu vielä hirveimmäksi. Voimia!!
T. Kolmen murrosikäisen pojan äiti
Kiitos <3 voimia myös sinulle. En keksi miten tämä tästä enää hirveämmäksi voi muuttua mutta kokemuksesta tiedän että helposti ja mitä yllättävimmällä tavalla.
Voimia sulle myös!! Just pyhinä meinasin kilahtaa kunnolla. Onneksi meillä on koira jonka kanssa SAA lähteä ulos.
Meillä on siis kolme poikaa ja nuorimmat murkkuja. Keskimmäinen poika on todella VAATIVA ihminen. Moni luulee, että hänelle ei ole pidetty rajoja, mutta on ollut todella vaativa myös pienenä, joudun vääntämään jatkuvasti. Luonteeltaan määrätietoinen,äkkipikainen, kovaääninen ja yksioikoinen, joten hänelle täytyy selittää hänelle asioita.
Pikkuveli taas kuin unelma - kiltti.
Vanhin ADD. Mielialanvaihtelua, älykäs mutta kovapäinen. Hänelle menee nykyään hyvin vaikka pelko miten selviää oli välillä suuri.
Nämä näitä kahta kun kasvatat... toista toisin ja toista kans.
Sanoisin että kun lapset 10v ja 7v niin sitten jo aika helppoa!