Lue keskustelun säännöt.
Nousu pohjalta onneen ja matkan raastavuus
29.12.2019 |
Olen epäonnistunut kaikessa. En ole saavuttanut mitään. Olen käyttänyt vuosia vain harmaassa sumussa vaeltamiseen tuntematta mitään. Olen elänyt normaalin ihmisen elämää viimeksi varmaan noin kymmenen vuotta sitten. Suuret suunnitelmat korkeakoulutuksesta, vakituisesta, mielenkiintoisesta työpaikasta ja onnellisesta perheestä vaihtuivat pikku hiljaa keskeytettyihin koulutaipaliin, osa-aikatöihin, pikapesteihin ja kaikenkattavaan yksinäisyyteen, joka saa minut unohtamaan miltä toinen ihminen tuntuu tai jopa epäilemään omaa kelvollisuuttani löytämään yhteyttä toisen ihmisen kanssa.
Nyt, kun keski-ikä lähestyy joku napsahti päässä. Päätin, että näin ei voi enää jatkua. Olen alkanut tehdä liikkeitä elämän ja itseni löytämiseksi. Olen töissä ja etsin jatkuvasti parempaa. Kehitän itseäni ja yritän löytää koulutuksen, joka voisi nostaa minua kuin voimamies nostaa isoa kiveä vahva mies-kilpailuissa. Lopetin häpeilyn ja muiden ihmisten mielipiteiden ajattelun. Päätin, että en enää anna kokemattomuuteni ihmissuhdeasioissa tai vähäisen kokemukseni seksin osalta painaa minua alas. Aloin uskoa itseeni. En ole täydellinen, en ole paras, mutta olen varmasti hyvä kumppani jollekin, joka on valmis kanssani riskin ottamaan ja repaleisen pinnan ohi näkemään.
Valitettavasti, kun liian kauan on pinnan alla näkymättömissä loppuu usko paitsi itseltä niin myös ympäröivältä maailmalta. Työnantajat katsovat vaillinaista ansioluetteloa ja siirtävät sen roskakoriin. Kumppaniehdokkaat katsovat miestä, jolla on tyhjää parisuhdehistoriassa ja osaamisvajetta hurmaamistaidoissa ja miettivät, että ei tuo ole normaalia tuon ikäiselle. En kuitenkaan suostu luovuttamaan, Alku on vaikea ja jatko voi olla vaikeampi. Minä en ole kaikkea sitä mitä voisin olla ja siihen pitää pyrkiä. Katson taaksepäin aikaisempia vuosia ja en halua palata siihen takaisin. En vaikka tie ylös valoon olisi täynnä noloja kohtaamisia, nöyryyttäviä kokemuksia ja suuria epäonnistumisia.
En voi olla niin huono, että tämä on parasta mihin kykenen.
Kommentit (24)
Ja kyllä, tiedän aivan hyvin, että tähän tilanteeseeni on yksi ja ainoa syyllinen: minä. Tiedän myös todella hyvin, että on mahdollisuus, jossa kaikesta yrityksestäni ja uudesta asennoitumisestani huolimatta mitään ei välttämättä tule tapahtumaan tai merkittävästi muuttumaan. Saattaa olla, että osa-aikatyö matalapalkkaisella alalla on kohtaloni. Voi olla, että yksinäiset illat, yöt, aamut ja päivät, jotka niin tutuksi ovat tulleet, tulevat jatkossakin jatkumaan.
Kuoppa on syvä. Sieltä on hankala nousta pois. En syytä ainottakaan yritystä, työnantajaa tai rekrytoijaa, jos he päätyvät toiseen hakijaan, näkevät puutteeni liian suurina tai epäilevät minun olevan kykenemätön vakituisen työn aiheuttamaan paineeseeen tai vastuuseen, kun en siihen ole ollut aikaisemminkaan. Ei ole myöskään naisten vika, jos he katsovat ulkonäköni, sosiaalisten taitojeni, elämäntilanteeni tai yleisen miehisen tasoni sellaisiksi, jotka eivät heitä kiinnosta. Minä en voi olla muuta kuin oma itseni ja toivoa, että löydän sen, joka tätä minua haluaa katsella ja yhdessä elää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju toimikoon muutokseni päiväkirjana. Kiinnostuksen määrä ei liene muiden osalta kovinkaan mairitteleva, mutta jos jotain kirjoittaa on jotain saanut tehdyksi tai ainakin kokeillut ja epäonnistunut.
Jos saan uuden työpaikan, kerron sen tänne. Jos saan naiselta pakit, kerron sen tänne. Jos onnistun löytämään kiinnostavan koulutuspaikan ja sen saavuttamaan, kerron sen tänne. Jos löydän onnen, parisuhteen ja tyytyväisen olon kuulutan sitä kylän korkeimman tornin huipulta.
ap
Kun on vielä lomalla on vain aikaa. Tänään ajattelin selata työpaikkailmoituksia, vastata pariin saapuneeseen sähköpostiin, syödä terveellisesti, urheilla ja käyttää aikaa sen pohtimiseen miten voisin olla se paras mahdollinen mies ja mitä voin tehdä osoittaakseni sen niille ihmisille, joista olen kiinnostunut. Olisi hullua uskoa, että tänään mitään tapahtuu, mutta kuten aikaisemminkin, tärkeää on, että tuntee tehneensä jotakin ja antaneensa muille ihmisille sekä instittuutioille sen mahdollisuuden tehdä lähestyminen minua kohtaan. Vielä ollaan pohjalla, mutta ei missään nimessä luovuttaneena. Olisi kiva, jos esimerkiksi uudeksi vuodeksi jotakin positiivista tapahtuisi, saisin merkin oikeista päätöksistäni tai joku osoittaisi kiinnostusta. Ei pakollista, todennäköistä, mutta kivaa.
ap
Hyvä ap, on aina mukavaa lukea ihmisestä, joka alkaa taistelemaan paremman elämänsä puolesta.
Itsekin olen sitä tehnyt jo muutaman vuoden, ja olen päässyt kivasti etenemään, tosin hitaasti. Mutta haluan ottaa varman päälle.
Olen jo selättänyt alkoholismini, siitä olen ylpeä. Nyt opiskelen uuteen ammattiin hyvällä motivaatiolla. Olen opetellut pitämään itsestäni, joka tarkoittaa myös parempaa ravintoa ja liikuntaa. Uskon, että tulen pääsemään ns pitkälle.
Mutta täytyy tunnustaa, että tämän kaiken kruunaisi ihana ihmissuhde, olen ollut jo 20v yksin.
Pariutuminen on pintaa. On aina ollut ja nykyään vielä enemmän. Ihmisistä on tullut kulutustavaraa, joka ollaan valmiita hylkäämään siinä toivossa, että parempi saattaa olla kulman takana odottamassa. Tähän täytyy sopeutua. Ja koska oma pintani on rikki, muhkuinen ja vailla suurempia kiinnostuksenkohteita on varsinkin minun tehtävä kaikkeni tuota pintaa kiillottaakseni. En aio olla epärehellinen. En voi muuttaa sitä ihmistä, joka pohjimmiltani olen. Sen sijaan voin tehdä tutkimusta siitä mistä ihmiset tykkäävät. Voin käyttää tunteja parempien Tinder-kuvien ottamiseen. Voin pyrkiä olemaan positiivinen ja osoittamaan, että vaikka tällä hetkellä seisonkin heikolla jäällä on minulla päällä kylmältä suojeleva märkäpuku ja näen horisontissa tavoitteen, jota kohti olen varmoin askelin jäälauttoja pitkin hyppelemässä. Tämä ei tietenkään ole mikään takuu mistään. Ihmiset kun tuppaavat olemaan varautuneita pohjalla asuvien seurassa ja epäilevin silmin katsovan sitä tietä, jota pitkin pohjalle on jouduttu. Se ei ole se tie, jota pitkin halutaan kulkea eikä myöskään kumppanin kulkeneen. Siksi täydellinenkään Tinder-profiili ei välttämättä tuo lainkaan osumia, eikä tämä maailma ole minulle mitään velkaa ainakaan onnen puolesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, on aina mukavaa lukea ihmisestä, joka alkaa taistelemaan paremman elämänsä puolesta.
Itsekin olen sitä tehnyt jo muutaman vuoden, ja olen päässyt kivasti etenemään, tosin hitaasti. Mutta haluan ottaa varman päälle.
Olen jo selättänyt alkoholismini, siitä olen ylpeä. Nyt opiskelen uuteen ammattiin hyvällä motivaatiolla. Olen opetellut pitämään itsestäni, joka tarkoittaa myös parempaa ravintoa ja liikuntaa. Uskon, että tulen pääsemään ns pitkälle.
Mutta täytyy tunnustaa, että tämän kaiken kruunaisi ihana ihmissuhde, olen ollut jo 20v yksin.
Kiitos. On aina mukavaa, kun joku vastaa ja keskustelee.
Ajatuksesi ja nuo asiat mitä ole jo saavuttanut kertovat, että olet tosissasi ja tiedät mitä haluat sekä minne olet menossa. Minäkin yritän vakuuttaa itselleni, että hidaskin eteneminen on hyvästä ja pikavoittojen tavoittelu on minun kaltaiselleni ihmiselle vain turhaa ajan tuhlausta. Se on vain vaikeaa, koska haluaisin edes hieman kaikkea. En paljoa, mutta sen verran, että voisin sanoa olevani oikealla tiellä ja tekeväni oikeita valintoja. Nyt onnistumisen tunteet ovat vielä harvassa ja siksi onkin välillä turhauttavaa vain jatkaa tietämättä onko valitsemani tie lainkaan se oikea.
ap
Paljon tsemppiä! ❤️ Itsekin olen päättänyt parantaa elämäni laatua kouluttautumalla uudelleen. Laitan ketjun kirjanmerkkeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, on aina mukavaa lukea ihmisestä, joka alkaa taistelemaan paremman elämänsä puolesta.
Itsekin olen sitä tehnyt jo muutaman vuoden, ja olen päässyt kivasti etenemään, tosin hitaasti. Mutta haluan ottaa varman päälle.
Olen jo selättänyt alkoholismini, siitä olen ylpeä. Nyt opiskelen uuteen ammattiin hyvällä motivaatiolla. Olen opetellut pitämään itsestäni, joka tarkoittaa myös parempaa ravintoa ja liikuntaa. Uskon, että tulen pääsemään ns pitkälle.
Mutta täytyy tunnustaa, että tämän kaiken kruunaisi ihana ihmissuhde, olen ollut jo 20v yksin.
Kiitos. On aina mukavaa, kun joku vastaa ja keskustelee.
Ajatuksesi ja nuo asiat mitä ole jo saavuttanut kertovat, että olet tosissasi ja tiedät mitä haluat sekä minne olet menossa. Minäkin yritän vakuuttaa itselleni, että hidaskin eteneminen on hyvästä ja pikavoittojen tavoittelu on minun kaltaiselleni ihmiselle vain turhaa ajan tuhlausta. Se on vain vaikeaa, koska haluaisin edes hieman kaikkea. En paljoa, mutta sen verran, että voisin sanoa olevani oikealla tiellä ja tekeväni oikeita valintoja. Nyt onnistumisen tunteet ovat vielä harvassa ja siksi onkin välillä turhauttavaa vain jatkaa tietämättä onko valitsemani tie lainkaan se oikea.
ap
Mun on ollut helppoa hyväksyä tämä hidas tie, sillä mä olin totaalisen pohjalla alkoholismin vuoksi. Raittius antoi mulle ns kaiken, eli vapauden. Kun katson nyt taaksepäin, olen kyllä tyytyväinen, etten odottanut mitään liian hienoa elämää, toimeentuloa tms, sillä en olisi varmasti jaksanut näin hyvin. olen siis oppinut pärjäämään tämän hitaan tien kanssa, eikä se enää ahdista ja pelota, että toimiiko se. Kyllä se toimii. Tai ainakin se on paljon parempi, kuin retkahtamiset ja uudelleen yrittämiset. Pienin askelin. Minä hallitsen. Mulla on vapaus. Ennen oli niin kovin toisin, suoritin ja tein muiden odotusten mukaan, pärjäsin näennäisesti, kunnes tuli romahtaminen.
Tsemppiä jatkoonkin sulle ap, älä jää epäröimään liian pitkäksi aikaa mihinkään, vaan mieluummin päätä, että ok, tänään olet päästäsi sekaisin ja epävarma, huomenna otat homman taas haltuun, ja jatkat eteenpäin menoa, älä lannistu.
Tämä on ongelma, joka pitäisi pystyä korjaamaan jo hyvin nuorella iällä. Mitä enemmän ikää karttuu, sen vaikeammaksi muutokset muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia, ap! Minä laitan kirjanmerkkeihin myös. Toivottavasti tuleva vuosi on sinulle hyvä ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, on aina mukavaa lukea ihmisestä, joka alkaa taistelemaan paremman elämänsä puolesta.
Itsekin olen sitä tehnyt jo muutaman vuoden, ja olen päässyt kivasti etenemään, tosin hitaasti. Mutta haluan ottaa varman päälle.
Olen jo selättänyt alkoholismini, siitä olen ylpeä. Nyt opiskelen uuteen ammattiin hyvällä motivaatiolla. Olen opetellut pitämään itsestäni, joka tarkoittaa myös parempaa ravintoa ja liikuntaa. Uskon, että tulen pääsemään ns pitkälle.
Mutta täytyy tunnustaa, että tämän kaiken kruunaisi ihana ihmissuhde, olen ollut jo 20v yksin.
Kiitos. On aina mukavaa, kun joku vastaa ja keskustelee.
Ajatuksesi ja nuo asiat mitä ole jo saavuttanut kertovat, että olet tosissasi ja tiedät mitä haluat sekä minne olet menossa. Minäkin yritän vakuuttaa itselleni, että hidaskin eteneminen on hyvästä ja pikavoittojen tavoittelu on minun kaltaiselleni ihmiselle vain turhaa ajan tuhlausta. Se on vain vaikeaa, koska haluaisin edes hieman kaikkea. En paljoa, mutta sen verran, että voisin sanoa olevani oikealla tiellä ja tekeväni oikeita valintoja. Nyt onnistumisen tunteet ovat vielä harvassa ja siksi onkin välillä turhauttavaa vain jatkaa tietämättä onko valitsemani tie lainkaan se oikea.
ap
Mun on ollut helppoa hyväksyä tämä hidas tie, sillä mä olin totaalisen pohjalla alkoholismin vuoksi. Raittius antoi mulle ns kaiken, eli vapauden. Kun katson nyt taaksepäin, olen kyllä tyytyväinen, etten odottanut mitään liian hienoa elämää, toimeentuloa tms, sillä en olisi varmasti jaksanut näin hyvin. olen siis oppinut pärjäämään tämän hitaan tien kanssa, eikä se enää ahdista ja pelota, että toimiiko se. Kyllä se toimii. Tai ainakin se on paljon parempi, kuin retkahtamiset ja uudelleen yrittämiset. Pienin askelin. Minä hallitsen. Mulla on vapaus. Ennen oli niin kovin toisin, suoritin ja tein muiden odotusten mukaan, pärjäsin näennäisesti, kunnes tuli romahtaminen.
Tsemppiä jatkoonkin sulle ap, älä jää epäröimään liian pitkäksi aikaa mihinkään, vaan mieluummin päätä, että ok, tänään olet päästäsi sekaisin ja epävarma, huomenna otat homman taas haltuun, ja jatkat eteenpäin menoa, älä lannistu.
Tsemppiä sullekin jatkoon. Jos on noin hienosti osannut asiat itselleen perustella, järkeillä ja tulevaisuuden suunnitella, niin epäonnistumisen mahdollisuus on pieni. Toivon, että saat kaiken mitä tavoittelet ja vielä muutakin.
Mä oivalsin, että parempi vain mennä kuin miettiä liikaa. Jos et yritä et voi onnistua. Työhakemukseen voi tulla hylätty vastaus. Mitä sitten? Sitten yritetään uudestaan ja mietitään mitä voi tehdä paremmin. Ihmiskohtaaminen voi sujua huonosti ja voin saada näpeilleni. Mitä sitten? Ihmisiä me kaikki olemme ja jos joku ei minusta pidä otan sen oppimiskokemuksena ja yritän löytää sen jonkun, jolle olen se oikea. Menen ihmisen eteen avoimena ja tietoisena omista vajavaisuuksistani. Jos he kokevat ne rajoittavina asioina niin sitten yhdessä toteamme asian ja jatkamme matkaa. Joka päivä hieman eteenpäin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hienoa!
Itse olen köyhästä ja suht ongelmaisesta perheestä.
Itse tein tämän muutoksen jo 20-vuotiaana. Olen nyt 37, ja voin kertoa että mikään vuosi ei ole ollut helppo, elämä on jatkuvaa ponnistelua. Avain on se miten siihen suhtaudut ja mitä teet.
Itse opiskelin ensin kaksi tutkintoa ja tein pätkätöitä. Opiskeluaikana kertyi velkaa, kun kotoa ei saanut ”mitään” pieniä ruokarahoja lukuun ottamatta. Sitten tein uraa, työskentelin ulkomailla, vakituinen työ löytyy, ei hyvin palkattu, mutta hyvä työ julkisella sektorilla.
Meillä on omistusasunto, muutamakin Helsingissä hyvällä alueella, mutta.... paljon velkaa siitä.
Ensimmäinen lapsi on syntymässä ensi vuonna.... mutta jouduimme lykkäämään lasten hankintaa siten että jouduimme lapsettomuushoitoihin.
Jos vertaan meitä ja itseäni joihinkin ystäviini, joilla on vanhemmat viisaat ja varakkaat, asunnot yms perinnöt valmiina, tunnen toki että meillä on kaikki pielessä.
Jos keskityn hyviin puoliin, niin elämä on hyvää❤️ toistaiseksi meillä on terveyttä, toisemme.
Tsemppiä sinulle muutokseen!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ongelma, joka pitäisi pystyä korjaamaan jo hyvin nuorella iällä. Mitä enemmän ikää karttuu, sen vaikeammaksi muutokset muuttuvat.
Miksi kukaan sanoisi näin, vaikka se olisikin totuus? En minä voi palata siihen aikaan, jossa mielestäsi kulkee se raja, jonka ohitettuani asioita ei enää voi korjata. Minä olen tässä ja nyt. Minä olen juuri sitä mitä olen. Se ei ehkä ole paljon, mutta eikö ole tärkeämpää, että olen tilanteeni tajunnut ja edes nyt alkanut sitä korjaamaan? Eikö muka ole oleellista, että tunnen itseni nyt paljon kokonaisemmaksi ihmiseksi kuin aikoina jolloin vain omassa pimeässä ajatusmaailmassani pyörin? Ehkä tämä ei ole optimi tie, jota ihmisen pitää kävellä, mutta mieluummin minä tässä kävelen kuin tuolla ojanpohjalla. Ehkä kaltaisesi ihmiset eivät tule minunkaltaisiani ikinä hyväksymään, mutta en minä voi siitä välittää. Minun on vain uskottava maailmaan, toisiin ihmisiin ja itseeni, kun yritän kohti unelmaani edetä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh?? Saako kaikki muut ihmiset valita miten elämä menee? Miksi sitten monet terveinä syntyneet antavat itsensä esim alkoholisoitua?
Olet oikealla tiellä. Muista vain että muutokset ovat hitaita ja takapakkeja tulee. Älä anna sen estää itseäsi. Päivä päivältä etenet ja joskus vuosien päästä huomaat saavuttaneesi haluamasi.
Hyvä, ap! Onnea matkallasi ja toivottavasti monet saavat innoitusta tästä ketjusta. Toivon kaikkea hyvää elämääsi!
Kirjoitat todella hyvin ja jäsennellysti. Pystyt varmasti moneen vaativaan työhön, tai opiskelemaan mitä ikinä haluatkaan. Alku voi olla nihkeää, mutta kun pääset vauhtiin, sinua ei pysäytä mikään. Usko itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikealla tiellä. Muista vain että muutokset ovat hitaita ja takapakkeja tulee. Älä anna sen estää itseäsi. Päivä päivältä etenet ja joskus vuosien päästä huomaat saavuttaneesi haluamasi.
On hankala mennä hitaasti, kun viimein tuntuu, että on tajunnut sen mitä olisi pitänyt tehdä vuosia sitten. En haluaisi ottaa pieniä varmoja askelia vaan haluaisin juosta, jotta voisin saavuttaa sen minkä omilla virheilläni olen menettänyt. Näen jokaisen edistysaskeleen jonain suurena saavutuksena, jonka tuella kykenen heti siihen, mistä en hetki sitten osannut unelmoidakaan. Valitettavasti maailma ei toimi näin. Muut eivät näe minun sisälleni ja he näkevät edelleen sen ihmisen, joka on siinä samassa huonossa asemassa kuin ennenkin. Olen uusi ihminen sisältäni, mutta ei sen avulla vielä parempaa tulevaisuutta, työpaikkaa tai ensimmäistä kunnon ihmissuhdetta löydetä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat todella hyvin ja jäsennellysti. Pystyt varmasti moneen vaativaan työhön, tai opiskelemaan mitä ikinä haluatkaan. Alku voi olla nihkeää, mutta kun pääset vauhtiin, sinua ei pysäytä mikään. Usko itseesi.
Kun kirjoittaa ja lukee paljon oppii myös tuottamaan jonkin tasoista omaakin tekstiä. Vielä jos haluaa kehittyä kirjoittajana ja katsoo omaa kädenjälkeään kriittisesti, mutta myös armollisesti on mahdollisuus esittää jopa aidosti osaavaa vaikka ei siihen mitään koulutuksen tuottamia taitoja omaisikaan. Yritän tätä samaa kiinnostuksen ja oppimisen periaatetta toteuttaa myös niin työpaikoissani kuin ihmissuhteissa. Toisessa se on kaltaiselleni yliajattelijalle ja itsetuntoansa etsivälle vaikeampaa kuin toisessa, mutta uskon, että molemmissa hyvät kokemukset ruokkivat onnistumisia ja huonot kokemukset opettavat miten ei kannata jatkossa toimia. Jos saan jalan oven väliin olen varmasti vähintään siedettävä ja ajan myötä jopa hyvä. Vaikeaa onkin sen jalan sinne työntäminen, kun ei ole ikinä ollut asemassa, jossa voisi itse valita. Ehkä vielä joskus.
ap
Esimerkkinä ryhdistäytymisestä voin käyttää kuluvaa joulukuuta. Olen liikkunut, olen ollut sosiaalisempi, olen vähentänyt alkoholin käyttöä, laittanut kotia parempaan uskoon ja myös aktiivisesti pyrkinyt pitämään sen siinä. Olen myös hionut ansioluetteloa (tyhjässä ei ole paljoa hiomista, mutta siltikin), olen lähettänyt työhakemuksia, ottanut yhteyttä erilaisiin työllistymis- ja uraohjauspalveluihin, olen perustanut Tinder-profiilin, olen siellä laittanut sydämiä rohkeasti kaikenlaisille naisille vaikka hieman pelottaakin (ihmisiä ne naisetkin ovat), olen pyrkinyt hymyilemään enemmän ja olemaan parempi ystävä ja apu tutuilleni.
Tähän asti mitään konkeettista hyvää tämä ei ole tuonut mukanaan, mutta tunnenpa ainakin tekeväni jotakin. Voin kokea, että nyt on mahdollisuuksia muuttaa asioita, kun ennen jopa minulla oli vaikeuksia perustella itselleni miksi se entinen minäni ansaitsisi yhtään mitään.
ap