Yli 35-vuotiaana ensimmäisen lapsen saaneet

Olen 40, ehdin täyttää 41 ennen lapsen syntymää. Lasta tehtiin 6 kierron ajan, täysin luomuna (ovulaatioita seurasin laskennallisesti sovelluksen avulla). Raskaus on sujunut todella hyvin, ei mitään erityistä. Puolitoista kuukautta jäljellä laskettuun aikaan.

Oltiin kai tilastollisesti onnekkaita, mutta laakista tuli. Normaali raskaus ja synnytys, perkeleen kivuliasta synnyttää, mut en muuta odottanutkaan.

Olin normaslipainoinen ja hyväkuntoinen 37 v

Ensin tärppäsi tokasta yrityskierrosta mutta meni kesken, sen jälkeen alettiin yrittämään uudestaan vasta 10kk kuluttua ja onnistui heti ekalla yrittämällä. Olin 36v. Raskaus ja synnytys meni kai ihan normaalisti, vaikea sanoa kun ei ole mihin verrata.

Keskustelitteko lääkärin/gynen kanssa lasten saannista, otettiinko ikänne jossain vaiheessa puheeksi? Pystyykö gyne esim. perustarkastuksen perusteella sanomaan jotain hedelmällisyyden tilasta vai pitääkö "analyysit" (ei mitään käsitystä onko nämä lähinnä rahastusta vai oikeasti hyödyllisiä) teetättää yksityisellä? 

Olen 33-vuotias ja vaiheilemme mieheni kanssa lapsiasian kanssa. Tuntuu, että tähän aiheeseen saa ammattilaisiltakin hirveän ristiriitaisia kommentteja. Toiset on suunnilleen sitä mieltä, että juna meni jo tai ainakin, että kiire on. Toiset puolestaan, että on hyvin todennäköistä, että useampi vuosi aikaa ja että todennäköisesti terve lapsi syntyy ja kaikki menee hyvin. Tiedän, ettei kukaan voi sanoa varmaa vastausta mutta mietityttää aihe vain aika paljon ja kiva lukea muiden kokemuksista.

Yli puoli vuotta, varmaan lähemmäs vuoden.

Tarvittiin lääketieteellistä apua, sillä minulla on endometrioosi, muuta vikaa ei löytynyt. Endo oli tiedossa etukäteen, joten ongelmat eivät olleet yllätys.

Raskaus meni todella hyvin ja helposti, ja synnytys normaalisti, ei jäänyt traumoja. Toivuin nopeasti, eikä mitään merkkejä jäänyt siitä että olisin ollut joskus raskaana tai synnyttänyt.

Mun kaveri sai ekan (ja varmaankin ainoan) lapsensa 38-vuotiaana, ja hän kertoi, ettei mennyt kauaa ehkäisyn pois jättämisestä. Serkkuni taisi saada ekan lapsensa juuri 35-vuotiaana, ja hänellä taas kesti kauan tulla raskaaksi, mutta tästä on sen verran aikaa, etten muista miten kauan. Yli vuoden vähintään.

Eka synnytys 39v. Vuoden yritys ja sitten inseminaatio. Toinen lapsi on luomu 41- vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri sai ekan (ja varmaankin ainoan) lapsensa 38-vuotiaana, ja hän kertoi, ettei mennyt kauaa ehkäisyn pois jättämisestä. Serkkuni taisi saada ekan lapsensa juuri 35-vuotiaana, ja hänellä taas kesti kauan tulla raskaaksi, mutta tästä on sen verran aikaa, etten muista miten kauan. Yli vuoden vähintään.

Ja toinen serkkuni sai ekan lapsensa hoidoilla 36-vuotiaana. Hän ja hänen miehensä olivat kuitenkin yrittäneet lasta jo kauan, käsittääkseni vuosia. He ovat olleet yhdessä aika nuoresta asti, mutta en tiedä, missä vaiheessa lasten hankkiminen on heillä tullut ajatuksiin.

Olen 36 ja odotan ensimmäistä.

Vajaa 4kk pillereiden pois jättämisen jäljeen raskauduin.

Raskaus on vielä niin alussa, että ei voi tietää kuinka tulee käymään ja miten sujumaan.

Eka laakista raskauduin 34-vuotiaana, luonnollisesti. Tätä ennen minulle oli tehty raskauden mahdollistanut pieni toimenpide.

Vauva syntyi kun olin 35.

Raskaudessa oli komplikaatioita, joita saattoi edistää ikäni, tai sitten joku muu asia.

Missään vaiheessa hoitohenkilökunnasta ei ottanut puheeksi ikääni enkä ole hetkeäkään kokenut olevani vanha äiti, paitsi silloin kun luen av:ta.

Puoli vuotta ehkäisyn pois jättämisestä olin raskaana. Ihan luomusti. Raskaus meni hyvin. Synnytys oli haasteellinen mutta se johtuu muusta kuin iästä (migreeni mulla). Terve lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelitteko lääkärin/gynen kanssa lasten saannista, otettiinko ikänne jossain vaiheessa puheeksi? Pystyykö gyne esim. perustarkastuksen perusteella sanomaan jotain hedelmällisyyden tilasta vai pitääkö "analyysit" (ei mitään käsitystä onko nämä lähinnä rahastusta vai oikeasti hyödyllisiä) teetättää yksityisellä? 

Olen 33-vuotias ja vaiheilemme mieheni kanssa lapsiasian kanssa. Tuntuu, että tähän aiheeseen saa ammattilaisiltakin hirveän ristiriitaisia kommentteja. Toiset on suunnilleen sitä mieltä, että juna meni jo tai ainakin, että kiire on. Toiset puolestaan, että on hyvin todennäköistä, että useampi vuosi aikaa ja että todennäköisesti terve lapsi syntyy ja kaikki menee hyvin. Tiedän, ettei kukaan voi sanoa varmaa vastausta mutta mietityttää aihe vain aika paljon ja kiva lukea muiden kokemuksista.

Molemmat ovat oikeassa. On todennäköistä, että on monta vuotta aikaa etenkin jos kaikki menee hyvin ja on perusterve. Voi myös sanoa, että voi olla tai tulla kiire jos kestää pidempään raskautua ja jos tulee esimerkiksi keskenmeno ( itsellä tämä jälkimmäinen syy siirsi lapsen saamista lähes vuodella). Etenkin jos haluaa useamman lapsen niin on varmaan syytä miettiä ikää jossain vaiheessa.

Ikä 38. Ehkäisyn pois jättämisen jälkeen tokasta kierrosta luomusti raskaaksi. Terve lapsi syntyi ajallaan.

Ikä 37, 38 kun vauva syntyy.

Yritystä 24 kiertoa eli 2 vuotta joka kuukausi.

Sitten hedelmällisyystutkimukseen jossa selvisi että terveitä ollaan mutta munasoluja muodostuu enää tässä iässä vähän, eli AMH oli lähellä 1.

Nyt 2. IVF tuoresiirrosta raskaana RV 33 🥰

Haluttaisiin 2-3 lasta, joten varmaan aloitetaan yritys heti kun vauva on 6kk ja hoitoihin hakeuduttava heti sitten kun vauva on vuoden. Olen itse silloin 39v. Teoreettinen mahdollisuus saada myös toinen lapsi IVF:llä ennen kuin olen 40v.

Sain ekani täytttäessäni 35 v. Yritystä oli ollut 2 vuotta ja toisena yritysvuonna hoitojakin (mitään syytä tärppäämättömyydelle ei ollut todettu). Luomusti kuitenkin raskaus alkoi ja niin alkoi toinenkin raskaus vajaat 2 vuotta esikoisen syntymän jälkeen.

Miten te, jotka olette yrittäneet pidempään olette jaksaneet sen yritysajan? Pelkään vähän itse sitä, että elämä pyörisi vain sen asian ympärillä. Ja toki tiettyyn pisteeseen asti saa pyöriäkin mutta ettei homma menisi kuitenkaan "pakkomielteeksi" ja tärppäämättömyys olisi aina hirveä pettymys.

Yritettiin hieman alle vuosi. Olisi varmaan tärpännyt aikaisemminkin, jos olisi "osannut" :)

Puolitoista vuotta meni, lapsi syntyi kun olin melkein 42. Terve lapsi, helppo raskaus, ihan luomuna. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te, jotka olette yrittäneet pidempään olette jaksaneet sen yritysajan? Pelkään vähän itse sitä, että elämä pyörisi vain sen asian ympärillä. Ja toki tiettyyn pisteeseen asti saa pyöriäkin mutta ettei homma menisi kuitenkaan "pakkomielteeksi" ja tärppäämättömyys olisi aina hirveä pettymys.

Huonosti. Tuo 24 kiertoa tuntui IKUISUUDELTA. Tuona ajankohtana voin huonosti, enkä pystynyt kertomaan hoidoista kenellekään. En halunnut seurata muiden vauvauutisia... Olin pettynyt omaan kehoon. Inhosin itseäni kun olin lykännyt lasten hankintaa aivan liikaa. Nyt sitten kun saatiin apua hoidoista ja vauva tulossa, olemme onnemme kukkuloilla😍❤️

T. 14

Yritystä 6kk. Vielä ei ole tapahtunut mitään muuta kuin, että kierto oli kerran 35, kun se yleensä on 27. Ikää maaliskuussa 40.