Lue keskustelun säännöt.
Nousu pohjalta onneen ja matkan raastavuus
29.12.2019 |
Olen epäonnistunut kaikessa. En ole saavuttanut mitään. Olen käyttänyt vuosia vain harmaassa sumussa vaeltamiseen tuntematta mitään. Olen elänyt normaalin ihmisen elämää viimeksi varmaan noin kymmenen vuotta sitten. Suuret suunnitelmat korkeakoulutuksesta, vakituisesta, mielenkiintoisesta työpaikasta ja onnellisesta perheestä vaihtuivat pikku hiljaa keskeytettyihin koulutaipaliin, osa-aikatöihin, pikapesteihin ja kaikenkattavaan yksinäisyyteen, joka saa minut unohtamaan miltä toinen ihminen tuntuu tai jopa epäilemään omaa kelvollisuuttani löytämään yhteyttä toisen ihmisen kanssa.
Nyt, kun keski-ikä lähestyy joku napsahti päässä. Päätin, että näin ei voi enää jatkua. Olen alkanut tehdä liikkeitä elämän ja itseni löytämiseksi. Olen töissä ja etsin jatkuvasti parempaa. Kehitän itseäni ja yritän löytää koulutuksen, joka voisi nostaa minua kuin voimamies nostaa isoa kiveä vahva mies-kilpailuissa. Lopetin häpeilyn ja muiden ihmisten mielipiteiden ajattelun. Päätin, että en enää anna kokemattomuuteni ihmissuhdeasioissa tai vähäisen kokemukseni seksin osalta painaa minua alas. Aloin uskoa itseeni. En ole täydellinen, en ole paras, mutta olen varmasti hyvä kumppani jollekin, joka on valmis kanssani riskin ottamaan ja repaleisen pinnan ohi näkemään.
Valitettavasti, kun liian kauan on pinnan alla näkymättömissä loppuu usko paitsi itseltä niin myös ympäröivältä maailmalta. Työnantajat katsovat vaillinaista ansioluetteloa ja siirtävät sen roskakoriin. Kumppaniehdokkaat katsovat miestä, jolla on tyhjää parisuhdehistoriassa ja osaamisvajetta hurmaamistaidoissa ja miettivät, että ei tuo ole normaalia tuon ikäiselle. En kuitenkaan suostu luovuttamaan, Alku on vaikea ja jatko voi olla vaikeampi. Minä en ole kaikkea sitä mitä voisin olla ja siihen pitää pyrkiä. Katson taaksepäin aikaisempia vuosia ja en halua palata siihen takaisin. En vaikka tie ylös valoon olisi täynnä noloja kohtaamisia, nöyryyttäviä kokemuksia ja suuria epäonnistumisia.
En voi olla niin huono, että tämä on parasta mihin kykenen.
Kommentit (24)
Annoin itselleni tämän päivän aikaa olla laiska. Töiden lisäksi vain vastailin sähköposteihin ja selailin mahdollisuuksia netistä. En siis tehnyt mitään konkreettista. Ehkä tämäkin on välillä ihan hyväksyttävää. Olen tuntenut itseni viime aikoina pirteämmäksi. Sumu aivojen ympäriltä on kadonnut. Vieläkin tiettyjen vaikeiden ja minulle perinteisesti vaikeiden asioiden äärellä ja edessä pohdin hetken, mutta lopulta kaikissa olen pienen ajatustuokion jälkeen mennyt rohkeasti eteenpäin ajattelematta seurauksia. Se on vapauttavaa. En enää pelkää.
Varmasti ensimmäinen kunnon vastoinkäyminen on se kova kohta, joka on edessä. Olen nyt kuitenkin sen valmiimpi kohtaamaan. Ja se on vain johdannainen kaikelle sille epäonnistumiselle, jota olen aikaisemmin kokenut. Miksi sen pitäisi pelottaa? Ei se vie huonompaan suuntaan vain pahimmillaan pitää sen samana.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritän, mutta hitaasti. Olen luuseri. En ole koskaan ollut vakavassa pitkässä suhteessa, en saanut koulutusta käytyä loppuun ja olen "paskaduunissa," kiitos pahan sosiaalisten tilanteiden pelon joka lamaannutti minut nuorena. Olen vain hyväksikäytetty miesten taholta ja itsetunto on pohjamudissa.
Aloitin niinkin pienellä asialla, että liityin kuntosaliasakkaaksi. Saan treenistä voimakkaan olon. Lopetan pikku hiljaa yhteydenpidon ihmisiin, jotka haluavat vain hyväksikäyttää. Yritän vähentää alkoholinkäyttöä; juuri siellä yökerhoissa liian humalassa törmää hyväksikäyttäjiin.
Olen ihan maassa tällä hetkellä, olen nolannut itseni niin monta kertaa ja tunnen olevani idiootti roska ihmisten keskellä. Ehkä pikku hiljaa pääsen täältä ylös.
Vierailija kirjoitti:
Minä yritän, mutta hitaasti. Olen luuseri. En ole koskaan ollut vakavassa pitkässä suhteessa, en saanut koulutusta käytyä loppuun ja olen "paskaduunissa," kiitos pahan sosiaalisten tilanteiden pelon joka lamaannutti minut nuorena. Olen vain hyväksikäytetty miesten taholta ja itsetunto on pohjamudissa.
Aloitin niinkin pienellä asialla, että liityin kuntosaliasakkaaksi. Saan treenistä voimakkaan olon. Lopetan pikku hiljaa yhteydenpidon ihmisiin, jotka haluavat vain hyväksikäyttää. Yritän vähentää alkoholinkäyttöä; juuri siellä yökerhoissa liian humalassa törmää hyväksikäyttäjiin.
Olen ihan maassa tällä hetkellä, olen nolannut itseni niin monta kertaa ja tunnen olevani idiootti roska ihmisten keskellä. Ehkä pikku hiljaa pääsen täältä ylös.
Kaikki tuo kuulostaa hyvältä. Olet ottanut ensiaskeleet ja se on tärkeintä. Omiin ajatuksiin ja pysähtyneisyyteen ei saa jäädä oleskelemaan. Et ole myöskään yksin. Mä olen täysin samanlainen epäonnistuja vailla mitään saavutuksia. Meillä ei ole enää mitään hävittävää. Siksi ainakin itselleni on helpottavaa tajuta, että asiat eivät voi paljoa muuttua huonommiksi. Jos joku haukkuu mua, koska en ole sitä mitä aikuisen pitäisi olla, niin en välitä. En voi hypätä aikakoneeseen ja muuttaa menneisyyttäni, joten keskityn vain nykyisyyteen.
Tsemppiä ja tämä ketju on, jos haluat keskustella.
ap
Tänään rauhallinen työpäivä, joten pystyi käyttämään ainakin ajatusaikaa muuhunkin. Mun kohdalla sen muun on oltava tulevaisuuden suunnittelu. Mietin niitä askelia, jotka olen jo ottanut. Kertasin miksi juuri ne otin. Mietin myös onko järkevämpää ottaa mahdollisimman monta askelta kaikkiin suuntiin vai kannattaisiko keskittyä vain yhteen suuntaan, johon astelisin varmemmin askelin.
Kotiin päästyäni tarkastin, että CV on päivitetty. Otin kirjanmerkeistä esille ne avoimet työpaikat, jotka sinne olin aiemmin talteen laittanut. Kirjoitin avoimen saatekirjeen molempiin ja laitoin työhakemuksen matkaan. Molemmat ovat paikkoja joihin ilmoituksessa vaaditaan enemmän kuin minulla tällä hetkellä on, mutta työkuvauksesta päätellen ne eivät kuitenkaan ole paikkoja, joihin kapasiteettini ei pienellä totuttautumiselle riittäisi. Tuli paikkaa tai ei, niin teinpähän taas jotain.
Nyt meinasin lähteä kuntoilemaan, koska päivän viettäminen monitorin ääressä ei ole keholle, eikä mielelle luontainen tila. Yritän vapauttaa ajatukseni ja ehkä hieman mietin sitä mukavaa naisihmistä, kenen kanssa olen viime aikoina keskustellut.
ap