Mikä oli inhokkiaineesi peruskoulussa?

Liikunta siksi, että niiden kamppeiden raahaaminen ja vaatteiden vaihtaminen oli ärsyttävää.

Yleensä ensin kouluun ja sitten koulusta kentälle, luistinradalle, uimahalliin jne. Vieläkin harmittaa se luistimien tai lenkkareiden ym kantaminen sinne ja tänne. Olisin tykännyt liikunnasta, jos se olisi aina ollut koululla. Mutta ei ollut juuri koskaan.

Liikunta ja käsityöt.

Liikunta, musiikki ja matematiikka, myöhemmin ruotsi meinasi kiilata kärkeen ja uskonto ahdisti läpi koko sen pakkosyötön.

Inhosin peruskoulua ekaluokasta ysille asti. Minua ei kiusattu tai muutakaan traumaa ja minulla oli myös kavereita. Oikeasti en kuitenkaan tuntenut kuuluvani joukkoon, muut oppilaat ärsyttivät ja opettajat tuntuivat suorastaan kajahtaneilta.

Jännä sinänsä, että olen aikuisena luonut urani hyvin matemaattisella alalla ja harrastan liikuntaa monissa eri muodoissa.

Ruotsia en edelleenkään osaa ja kirkosta erosin heti 18 täytettyäni.

Eihän sitä pukuhuoneiden kitkerää kiveshien hajua kestä kukaan!

Liikunnalle ääni täältäkin, painajaista.

Liikunta. Meillä pelattiin pääasiassa pesä- ja käsipalloa ja se oli voivoi jos et valmiiksi osannut. Hyvää teki itsetunnolle kun sai olla vuodesta toiseen lytättävänä. Vasta aikuisena tajusin että eihän kukaan edes opettanut miten sitä palloa pitäisi lyödä, miten ikinä olisin voinut siinä pärjätä ilman aiempaa kokemusta? Mutta joo, vieläkin pallopelit kuvottaa.

Englanti.

Uskonto.

Liikunta

Liikunta. Ei liikunnan itsensä vuoksi, vaan opetustavan.

Liikunta ja saksa. Liikunta sen takia että en ole urheilullinen enkä kilpailuhenkinen. En ole aikuisellakaan harrastanut mitään joukkuelajeja tms. Saksa siksi että kielioppi tuntui vaikealta ja opettaja oli täysmulkku. Lensin usein pihalle jo tunnin alussa koska opettaja piti myös minua täysmulkkuna. Myöhemmin saksankieli on alkanut kiinnostaa ihan eri tavalla.

Liikunta ja ruotsi.

Liikunta. Ja en missään nimessä inhoa liikuntaa, mutta kouluaineena se on täysin epäonnistunut viritelmä.

Ruotsi ja saksa. Muuten tykkäsin koulusta ja uuden oppimisesta, mutta vieraan kielen sanojen pänttääminen tuntui todella tylsältä. Kielioppi oli ihan kivaa, kun siinä sai opetella suht yleisesti päteviä sääntöjä ja soveltaa niitä uusiin tapauksiin, mutta sanalistojen tankkaaminen tuntui aivottomalta.

Liikunta minullakin. Ihan vain sen takia, että olin siinä todella huono, kaikissa muissa aineissa olin hyvä. Tai no kuvaamataidossa olin keskitasoa. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta olin varsinkin lapsena todella kömpelö ja hidas juoksemaan. En osannut heittää keihästä, kiekkoa, palloja yms. niin että ne olisivat lentäneet tarpeeksi kauas tai siihen suuntaan, mihin tähtäsin. 

Opettajamme varsinkin yläasteella ja lukiossa oli todella hyvä, hän oikeasti neuvoi juoksutekniikassa ja esim. pituus- ja korkeushyppytulokseni paranivat huimasti hänen opetuksensa ansiosta. Ne olivat silti huonompia kuin muilla. 

Aikuisena olen harrastanut eri liikuntalajeja ja olen todennut, että en vain ole liikunnallisesti lahjakas. Vaikka treenaan kovempaa kuin muut, kehitykseni on hitaampaa. Esim. kun aloitin kaverini kanssa kuntosaliharjoittelun, hänen lihasmassansa kasvoi varsin nopeasti ja paljon, minun ei lainkaan. 

m44