Lue keskustelun säännöt.
Puheterapeutilta väärä diagnoosi lapsesta?
03.06.2022 |
Onko kokemuksia vai olenko tässä yksin puolisoni kanssa. Lapsen puheterapeuttina henkilö, jolla ei ole mitään taitoa ottaa lapseen kontaktia, joka ei osaa saada lasta rentoutumaan vaan päinvastoin hahmo, joka saa lapsen jännittämään ja hermoilemaan käyntejä. Ja tässä johtuen ei puhua pukahda käynneillä, vaan menee lukkoon ja miltei kädet täristen istuu vastapäätä häntä käynneillä.
Lapsi siis tekeytyy mykäksi käynneillä hänen luonaan, mutta mennen tullen odotustilassa puhua pulputtaa myös vieraiden ihmisten aikana. Ja vain nähdessään tämän tyypin, josta aistii aikuinenkin kilometrin päähän ettei ainakaan ole mitenkään lapsirakas, menee lukkoon ja jäätyy täysin. Poislähtiessä ulko-ovella lapsi kysyy, pitääkö vielä tulla tuon oudon tädin luo?
Ja nyt. Puheterapeutti parin tällaisen käynnin jälkeen toteaa vanhemmille, että meillä voi olla tulevaisuudessa olla sitten oikeus VAMMAISTUKEEN.
Lapsi puhuu selkeästi ja hyvin, on normaali ja iloinen, sosiaalinen, huumorintajuinen ja suoriutuu moitteetta kaikista tehtävistä, ikää 4v.
Vanhemmat olleet aiemmin vain tosi hämmentyneitä puheterapeutin tavasta olla lasten kanssa, mutta tuo vammaistukimaininta sai hälytyskellot soimaan.
Vammaisissa ja erityistuen lapsissa ei siis ole mitään huonoa tai hävettävää, ja myöntäisimme heti jos olisi sellaista epäilyä, vaan kun ei ole.
Onko muilla kokemusta vastaavasta, onko joutunut vaatimaan korjausta tai vaihtamaan ammattilaista? Tehdäänkö lasten suhteen paljon vääriä diagnooseja tässäkin asiassa?
Kommentit (27)
Mistä syystä lapsi on puheterapeutin arviossa? Kuulostaa erikoiselta. Puheterapeutti tai psykologi ei muuten tee diagnooseja, diagnoosit tekee lääkäri.
Päätöksen vammaistuesta tekee Kela, eikä sitä saa ihan kevein perustein, teidän tilanteenne ei kuvauksen perusteella ihan siltä kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ns puhumaton lapsi ja saimme vammaistukea. Sitä nyt voi hakea noihin kuluihin mitä tulee, itsellesi tuo nimi on ongelma, ei muille. Haimme takautuvasti ja saimme 1800 Kannatti.
No ette kai te huvikseen käy puheterapeutilla? Oli miten oli, voittehan te kokeilla jotain toista puheterapeuttia.
Varmaan muuallakinon jotain ongelmaa ilmennyt, joa teidät on ohjattu puheterapia-arvioon. Ja puheterapeutit eivät tee diagnooseja, lääkärit tekevät ne ja kirjoittavat myös lausunnon tukea varten. Vammaistuki on nimetty aika ikävästi, koska se ei tarkoita sitä, että lapsi on vammainen mutta hänellä voi olla sellaisia vaikeuksia, joihin hän tarvitsee tavallista lasta enemmän tukea arjessa ja tällöin vanhemmat voivat saada vammaistukea.
Suosittelen äänittämään lapsen puhetta jossain muussa tilanteessa ja sitten soittamaan äänityksen puheterapeutille seuraavalla kerralla. Näin puheterapeutti saa vähän realistisemman kuvan lapsen taidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen äänittämään lapsen puhetta jossain muussa tilanteessa ja sitten soittamaan äänityksen puheterapeutille seuraavalla kerralla. Näin puheterapeutti saa vähän realistisemman kuvan lapsen taidoista.
Olin tulossa ehdottamaan tätä samaa, toinen vanhempi voisi huomaamatta videoida/äänittää puhetta, jonka sitten voi lähettää putelle.
Ja voitte hän te antaa palautetta kyseisestä putesta
Oudosta puheterapeutista on kyllä kokemusta. Siitähän ei tullutkaan sitten yhtään mitään koko terapiasta.
Mitä korjattavaa lapsenne puheessa olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin vanhempien on vaikea myöntää sitä, että heidän lapsellaan on jossain asiassa ikäistään enemmän tuen tarvetta ja sitten syytellään ammattilaista vääristä arvioista. Toki voi olla alalle soveltumattomiakin ihmisiä hommissa mutta tuskin jaksaisi hommaa tehdä kauaa, jos ei yhtään olisi taitoa olla lasten kanssa.
Me vaihdettiin puheterapeutti, kun yhtä kirjainta oli pojan kanssa jankannut lähes vuoden ja edistystä ei tullut. Oli meidän vanhempienkin mielestä vähän outo tämä puheterapeutti. Puhui meillekin kuin jollekin pienelle lapselle ja todella hitaasti. Ja lapsi juoksi tätä piiloon ym, kun oli puheterapian aika. Lapsella oli hänen mielestään itsetunto-ongelma ym. Uusi puheterapeutti ja ihan eri meininki. Oppi lähes heti sanomaan K:n. Enää puuttuu R ja senkin jo osaa nyt hyvin päristä ja nyt harjoittelee innoissaan, ei juokse karkuun ym. Vielä, kun puheeseen saadaan kunnolla R mukaan. Kyllä huomattiin pojassa heti selkeä ero uuden puheterapeuttien kanssa. Eli liian kauan ei kannata yhteen jumittaa, jos homma ei toimi. Toki alku voi hankalaa, kun vielä tutustuvat. Meillä siis takana suulakihalkion vuoksi monen vuoden puheterapiat (k, l, s ja r) ja vihdoin alkaa tuntumaan siltä, että tämä kohta loppuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ns puhumaton lapsi ja saimme vammaistukea. Sitä nyt voi hakea noihin kuluihin mitä tulee, itsellesi tuo nimi on ongelma, ei muille. Haimme takautuvasti ja saimme 1800 Kannatti.
Et kyllä ole tainnut saada sitä koskaan, kun et tunnu edes tietävän, mihin sitä saa. Kuluilla ei juurikaan ole merkitystä sen myöntämiseen, kyllä ne muut asiat sen ratkaisevat. Takautuvasti voi saada enintään 6 kk ja silloinkin on pitänyt olla joku merkintä virallisíssa papereissa. Tuo summakaan ei kuulosta oikealta, sillä pelkällä puhumattomuudella ei korkeinta tukea saa.
Meidän lapsi sai etäpuheterapiaa. Eli saatiin puheterapeutilta tehtäviä lapselle. Niitä hän sitten harjoitteli kotona. Kun tehtävä alkoi sujua, videoitiin se, ja lähetettiin video puheterapeutille. Hän arvioi osaamista, ja lähetti uusia tehtäviä, tai käski jatkaa vanhoja.
Yksi tehtävä oli testata, onko kielijänne kireä. Testin perusteella tällaista oli syytä epäillä, joten puheterapeutti laittoi lähetteen lääkärille. Vein lapsen lääkärin arvioitavaksi. Lääkäri totesi kireän kielijänteen ja leikkasi sen.
Kun lapsi oli toipunut keikkauksesta ja sai taas alkaa harjoittelemaan, oppi hän parissa viikossa sanomaan oikean ärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä varten te siellä puheterapeutilla ylipäätään olette, jos lapsella ei ole mitään ongelmaa. Puheterapeutille kun ei tahdo edes päästä, vaikka tarvetta olisi.
Älä huoli, jos vaikka puheterapeutti hänet puhumattomaksi luokittelisikin. Mukaan tulee tuollaisessa tapauksessa muitakin ammattilaisia, kuten moniammatillinnen kuntoutustyöryhmä, mikä tekee tutkimukset vuosittain (kuten lasten neurologi, psykologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja sosiaalityöntekijä). Eiköhän joku heistä huomaa, jos diagnoosi ei pidäkään paikkaansa.
Kelallakin on aikamoiset kriteerit, että se myöntäisi sitä alle 16 vuotiaan vammaistukea. Ei sitä ilman lääkärintodistusta saa. Ennenhän se oli nimeltään hoitotuki.
Niin siis alunperin saimme neuvolasta puheterapiaan lähetteen, kun lapsi oli siihen aikaan (3v) oikeasti ujo, eikä sanonut neuvolan vuositarkastuksessa terveydenhoitajallekaan juuri mitään, teki kyllä kaikki tehtävät kiitettävästi muuten. Silloin oli puhe vielä hieman tilastoja jäljessä, ei puhunut pitkiä lauseita, ja siksi tuli puheterapia ajankohtaiseksi.
Mutta jonossa ollessamme tilanne muuttui, otimme kovan harppauksen lapsen kanssa ja hän oppi puhumaan sujuvasti ja hyvin, vain R ja S puuttuivat. Sitten kun vuoro tuli, menimmekin puheterapiaan hyvillä mielin mutta myös huonolla omallatunnolla, kun veisimme nyt normitasolle puheessa päässeellä lapsellamme jonkun oikeasti apua tarvitsevan lapsen paikan!
Sitten kävikin noin, ettei lapsen saati vanhempienkaan henkilökemiat puheterapeutin kanssa kohdanneet yhtään, ja jo ensikohtaamisen jälkeen puolisoni pudisteli päätään, että mitähän tästä oikein tulee.
Ja tosiaan, lapsella ei oikeasti ole puheessa saati muutenkaan enää viivästymää, harrastuksia on usein ja lapsi ei erotu niissä mitenkään muista saman ikäisistä. Myöntäisin jos olisi toisin, ja ottaisimme kaiken avun kyllä vastaan.
Nyt huolestuttaa ammattilaisen vuoksi, sillä pidän yhä kaikesta huolimatta maalaisjärkeä suuressa arvossa. Jos niin sanottu alan ammattilainen ei osaa toimia lapsen kanssa vaan saa hänet toistuvasti jäätymään, mitä lapsi ei siis tee muutoin koskaan vieraassa seurassa, ehdottaa jo vammaistukea, ollaan pahasti vikapolulla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitat hänelle että ette enää käy vastaanotolla, se ei ole pakollista. voit myös pyytää arvion toiselta terapeutilta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten te siellä puheterapeutilla ylipäätään olette, jos lapsella ei ole mitään ongelmaa. Puheterapeutille kun ei tahdo edes päästä, vaikka tarvetta olisi.
Älä huoli, jos vaikka puheterapeutti hänet puhumattomaksi luokittelisikin. Mukaan tulee tuollaisessa tapauksessa muitakin ammattilaisia, kuten moniammatillinnen kuntoutustyöryhmä, mikä tekee tutkimukset vuosittain (kuten lasten neurologi, psykologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja sosiaalityöntekijä). Eiköhän joku heistä huomaa, jos diagnoosi ei pidäkään paikkaansa.
Kelallakin on aikamoiset kriteerit, että se myöntäisi sitä alle 16 vuotiaan vammaistukea. Ei sitä ilman lääkärintodistusta saa. Ennenhän se oli nimeltään hoitotuki.
Ei todellakaan kannata tuhlata aikaa ja rahaa siihen että juoksuttaa lasta terapeutilla joka ei osaa työtään. Lisäksi niille palveluille on paljon kysyntää, joten ois hyvä että siellä ois vaan he kellä on oikeasti tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis alunperin saimme neuvolasta puheterapiaan lähetteen, kun lapsi oli siihen aikaan (3v) oikeasti ujo, eikä sanonut neuvolan vuositarkastuksessa terveydenhoitajallekaan juuri mitään, teki kyllä kaikki tehtävät kiitettävästi muuten. Silloin oli puhe vielä hieman tilastoja jäljessä, ei puhunut pitkiä lauseita, ja siksi tuli puheterapia ajankohtaiseksi.
Mutta jonossa ollessamme tilanne muuttui, otimme kovan harppauksen lapsen kanssa ja hän oppi puhumaan sujuvasti ja hyvin, vain R ja S puuttuivat. Sitten kun vuoro tuli, menimmekin puheterapiaan hyvillä mielin mutta myös huonolla omallatunnolla, kun veisimme nyt normitasolle puheessa päässeellä lapsellamme jonkun oikeasti apua tarvitsevan lapsen paikan!
Sitten kävikin noin, ettei lapsen saati vanhempienkaan henkilökemiat puheterapeutin kanssa kohdanneet yhtään, ja jo ensikohtaamisen jälkeen puolisoni pudisteli päätään, että mitähän tästä oikein tulee.
Ja tosiaan, lapsella ei oikeasti ole puheessa saati muutenkaan enää viivästymää, harrastuksia on usein ja lapsi ei erotu niissä mitenkään muista saman ikäisistä. Myöntäisin jos olisi toisin, ja ottaisimme kaiken avun kyllä vastaan.
Nyt huolestuttaa ammattilaisen vuoksi, sillä pidän yhä kaikesta huolimatta maalaisjärkeä suuressa arvossa. Jos niin sanottu alan ammattilainen ei osaa toimia lapsen kanssa vaan saa hänet toistuvasti jäätymään, mitä lapsi ei siis tee muutoin koskaan vieraassa seurassa, ehdottaa jo vammaistukea, ollaan pahasti vikapolulla.
Ap
Neuvolassa annetaan lähete nykyään tosi herkästi, saattaa olla ihan vaan siksi että lapsi ei osaa sanoa r tai s. Neuvolassa ei ole sillä tavalla aikaa nykyään seurata lapsen kasvua, vaan siirretään muiden palveluiden pariin.
Ja ehdottomasti terapeutin vaihto. Tärkeintä on saada lapsen ja terapeutin, sekä tietysti perheen välille toimiva suhde, tää nykyinen ei kuulosta yhtään siltä.
Meillä oli sellainen erittäin flegmaattinen ja hidas neuvolantäti. Oikeasti mietin, että onko hän ihan terve. Istui ja hymyili vaan ja liikkui ja toimi erittäin hitaasti. Puhui aivan alkeisasioita kolmen lapsen vanhemmalle. Teki todella outoja päätelmiä. Jutteli niin oudosti lapsille, että lapset olivat aivan hämillään, että mitä tässä kuuluu tehdä, onko tässä joku kompa? Kun yritin ohjeistaa lasta, mitä tarkoitetaan, hän sanoi, että eikun hän neuvoo.
Jossain vaiheessa kysyin, miksi hänellä on jo kolmatta vuotta sama puhelinvastaajaviesti, missä puhuttiin pääsiäisestä, eikä koskaan vastaa puheluihin, hän sanoi, ettei hän osaa käyttää puhelinvastaajaansa. Eikä viitsinyt kolmeen vuoteen selvittää miten se toimii. Silti ajat piti varata häneltä itseltään, eikä esim. puhelinvaihteesta.
Muutaman kerran istuin siellä hänen puhelinajallaan kuuntelemassa miten puhelin pirisee ja puhelinajan päätteeksi hän tuli yläkerrasta kuulemma lounastauolta. Muut äidit sanoivat, että ei hänelle saa aikoja, muuta kuin menemällä paikan päälle. Pitääkö siis työssäkäyvän ensin ottaa töistä vapaata mennäkseen sinne varaamaan aikaa ja sitten mennä toiste vielä vastaanotolle?
Kun valitin aivan sekopäisestä lähetteestä jonnekin erikoisyksikköön, missä sitten sanottiin, ettei lapsessa ole mitään vikaa, että mikä tällainen lähete on, hän sanoi, että eihän hän tiedä vauvoista mitään, kun ei ole omia lapsia.
Kaikki ei vaan tajua kaikkia.
Vammaistukea voi saada kuka tahansa lapsi, jolla on jokin diagnoosi. Esim. ADHD, dysfasia tms. Tuo ei tarkoita sitä, että lapsi olisi vammainen. Sen tuen nimi vaan on tuo.
Se pieni kokemus, mikä mulla on neuvolasta ekan lapsen kanssa, niin en paljoa antaisi painoa yksittäisen terkan tai neuvolalääkärin sanomisille. Puheterapeutteja en tunne, mutta varmasti sielläkin todella kirjavaa porukkaa. Hakekaa siis arvio joltain toiselta, jos haluatte saada ammattilaisen mielipiteen tai luotatte itseenne.
Mikä on alkuperäinen syy siihen, että käy puheterapeutilla?