Hävettää omat vanhemmat ja niiden sotkuisuus!
Lapsuudenkodissani on ollut aina sotkuista. Aina joskus meilläkin siivottiin kunnolla, mutta yleensä vallitsi kaaos. Silloin nuorempana ja vielä varhaisessa aikuisuudessa ei asia juurikaan haitannut tai häirinnyt. Nykyään kuitenkin tuntuu, että tuo lapsuuden kodin sotkuisuuden häpeä tunkeutuu uniin ja vaikuttaa itsevarmuuteni. Tuntuu pahalta yrittää etsiä puolisoakaan, kun jo valmiiksi hävettää viedä mies tapaamaan vanhempia. Vanhemmat itse ovat sydämmellisiä ja korkeasti koulutettuja, mutta eivät vaan ole osannut hoitaa kotiamme koskaan. Nuorempana minua myös syytettiin talon sotkuisuudesta, mutta omassa kodissani on siistiä, kun taas lapsuuden kodin kaaos säilyy. Osaisiko joku sanoa jotain rakentavaa. :(
Kommentit (4)
Onneksi se on vain kotona. Joidenkin vanhemmat käyttäytyvät esimerkiksi kaupassa /parkkipaikalla pyörremyrskyn tavoin ja nolaavat jälkikasvun samassa sähläyksessä tai joudutaan reagoimaan vanhemman sanomiseen - samalla puoli kauppaa tuijottaa.
Vähän sama juttu minulla. Lapsuudenkodissani on todella sotkuista ja oli kotona asuessanikin. Vanhempani itsekin ovat aika homssuisen näköisiä ja ajavat 80-luvun ruostekasalla. En halua arvostella ketään, mutta joskus hävettää. Vietin lapsuuteni lähiötalossa. Vanhempani asuvat siellä edelleen. Minuakin hävettäisi viedä uusi kumppani näytille, koska jo rappukäytävässä voi tulla vastaan mitä tahansa sammuneesta naapurista kusilammikkoon.
Huomaan, että omassa kodissani minulle siisteys on tärkeää ja minulle on liiankin tärkeää, että kaikki näyttää ulospäin siistiltä/hienolta. Siis vaatteet, sisustus, auto ym.
Olen yrittänyt opetella ajattelemaan, että olen vanhemmistani erillinen olento. En ole syyllinen vanhempieni asioihin. Jokainen meistä tulee omista lähtökohdistaan, eikä sen tarvitse määritellä omaa elämää.
Tämä sama hävettää minuakin. Tuntuu pahalta kun poikaystävä haluaisi nähdä vanhempiani, mutta en vain halua että hän näkee missä sotkussa olen lapsuuteni elänyt
Olen itsekin hävennyt vanhempiani aikuisiällä tarpeettoman paljon, en sotkuisuudesta mutta muista syistä. Omalla kohdallani se kai on perua lapsuuden aiheuttamista kivuista. Toivottavasti terapia auttaa siihen, että opin paremmin näkemään vanhemmat itsestäni erillisinä. Vaikka vanhemmat käyttäytyisivät miten, se ei määritä minua tai sinua.