Mies on erakko

Mulla oli samanlainen mies. Erohan siitä tuli. En pystynyt muuttumaan samanlaiseksi erakoksi. Kärsin kamalasti kun ei saanut koskaan pyytää vieraita kotiin. Myöskään kylään mies ei lähtenyt koskaan. Kävin yksin ja aina sain selitellä että missäs mies on.

Suostutko puhumaan? En saata ym

Erää kuinka joku ei voi muutamaa tuntia kestää ihmisiä, jotenkin koen sen piruiluna ja itsekkyytensä. Alan todella miettiä vakavasti eri vaihtoehtoja...

Häpesin eilen niiiin paljon ja olin pahoilla mielin, vieraatkin varmasti olivat ihmeissään ja lapset pahoitti mielensä

Meillä on samanlainen tilanne, enkä ole nähnyt siinä ongelmaa. Mä kyläilen lasten kanssa ja mies on kotona. On kova tekemään töitä, joten ”se on töissä” menee aina läpi.

Pakollisten lasten synttäreiden aikaan mies lähtee jonnekin siksi aikaa kun vieraat on meillä. En ikinä eroaisi maailman parhaasta miehestä erilaisten sosiaalisten tottumusten vuoksi. Pääosa elämästä on kuitenkin sitä tavallista arkea keskenämme kotona 🥰

Hankala juttu. Jos suhde muuten hyvä, ettekö voi asua erillään, niin kumpikin saa omaan kotiinsa kutsua vieraita tai olla kutsumatta. Toista ei voi pakottaa seuralliseksi. Eikä toisen poissaoloa tartte selitellä.

Itse tekisin just noin, että jäisin yksin vaikka makuuhuoneeseen ja antaisin muiden juhlia. Kävisin kyllä tervehtimässä iloisesti, saattaisin hetken rupatellakin. Mutta olishan se raskasta omassa kodissa olla vain yhdes huonees. Pitkällinen seurustelu väsyttäisi kovasti. Yövieraat ihan sietämätön ajatus.

Ap saa olla seurallinen ja mies erakko. Kumpikin saa olla mitä on.

Näissä erakkomiehissä kyllä eniten ihmetyttää se, että jaksavat parisuhdetta ja lapsia. Itse vähän samantyyppinen nainen, mutta "pahempi" kait, kun en todellakaan jaksaisi edes omaa perhettä. Siksi en ole sellaista hankkinutkaan.

Ihan itsehän te naiset ne miehenne valitsette. Jännä että joku "erakkokin" saa naista paremmin kuin kiltti & kunnollinen.

Täällä erakkomies ja ihmettelin myös tuota perheellisyyshommaa. Miten edes vähääkään minunluontoiseni erakko voisi jaksaa perhe-elämää ahdistumatta mielenterveyden järkkymisen partaalle? En ymmärrä. Itse käyn kyllä suvun juhlissa jne, ja vedän sen sosiaalisen roolini ja olen "normaali" aina ihan vaan sen takia ettei tarvii muiden ihmetellä ja vaivaantua. Itseäni ei oikeasti juurikaan kiinnosta. Juhlapäivä kuluttaa minut niin, että kotiin tullessa ei puhettakaan, että jaksaisi muuta kun maata sohvalla tai istua koneella tms, yksin, rauhassa, lasi pari viiniä, jazzia. Kuin raskaan päivän töissä olisi tehnyt. Tiedän, että kuulostaa monelle käsittämättömältä, mutta näin se vaan on. En pidä tätä minään "vikana" tai asiana joka pitäisi jotenkin korjata, vaan yksinkertaisesti olen tällainen. Aina ollut ja tulen olemaan.