Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Masentuneena kaipaisin ystävien tukea
Neuvoton
22.12.2019 |
Olen ollut useamman vuosikymmenen ajan masentunut, kuitenkin koko ajan työelämässä eikä minulla ole mitään päihdeongelmia.
Kamppailu tätä sairautta vastaan on kuitenkin kuluttavaa ja on vaikuttanut persoonallisuuteeni, en juurikaan osaa tai uskalla ottaa osaa keskusteluihin vieraammassa seurassa, kahdestaan tai todella tutussa porukassa tilanne on onneksi eri. Minulle jo olemassaolevat ystävät/hyvin läheiset tutut (jotka tietävät sairaudestani) ovat todella tärkeitä, ja olisi raskasta tutustua uusiin ihmisiin, mutta tuntuu että heillä ei ole halua pitää oma-aloitteisesti yhteyttä. Tunnen olevani raskasta seuraa, vaikka monesti olen pyytänyt että olisi ihana nähdä ja tapaamista ei vain järjesty. En haluaisi velloa sairaudessani heidän seurassa vaan puhua niistä elämän kivemmista asioista tai vaikka oltaisiin ihan hiljaa, sekin antaisi voimia kun joku olisi vain lähellä.
Minulla on ollut todella rankka vuosi, ja terapia tuo vanhojakin henkisiä kipupisteitä esille, ja yksinäisyys korostuu kun useista pyynnöistä huolimatta kukaan ei halua tavata minua. Tuntuu vaivaannuttavalta ja minulla ei kai ole voimiakaan siihen että kerta toisensa jälkeen kyselisin tapaamisten perään. Haluaisin elämääni vähän jotain valoisampia hetkiä kuin yksinäisyydessä itkemistä. Ehkä masentuneiden ystävät voisivat kertoa omasta näkökannastaan miten minun kannattaisi toimia?
Kommentit (4)
Jos masennus ilmenee taukoamattomana valituksena, niin ihmiset vaan alkaa karttaa. Mullakin on depis, mutta siitä säännöllisesti ääneen valittaminen saa vain huonot mielialani maksimoitua, joten mieluummin vietänkin paljon aikaa yksinään, muihin otan yhteyttä vain parempina kausina, ja silloin saankin vastakaikua, kippaamatta lieteallasta säännöllisesti muiden niskaan. Tsemppii sinnekkin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos masennus ilmenee taukoamattomana valituksena, niin ihmiset vaan alkaa karttaa. Mullakin on depis, mutta siitä säännöllisesti ääneen valittaminen saa vain huonot mielialani maksimoitua, joten mieluummin vietänkin paljon aikaa yksinään, muihin otan yhteyttä vain parempina kausina, ja silloin saankin vastakaikua, kippaamatta lieteallasta säännöllisesti muiden niskaan. Tsemppii sinnekkin! :)
Olen yrittänyt puhua kaikesta mukavammasta ja asennoitua myös vähän paremmin, toki niitä surullisiakin hetkiä on osunut noihin aikoihin. Tuntuu vain että sinne parempaan kauteen on vaikeampi rämpiä yksin.
Ja tosiaan syy miksi tänne purkaudun, on se etten kuormita kavereita.
Miksi riiput masennuksessa? Miten oletat että vuorovaikutus muuttuisi ja muuttuisit itsekin?