Lue keskustelun säännöt.
Koen turhaa vastuuta toisten asioista/ongelmista ja uuvun. Onko muita?
22.12.2019 |
Mulla on ollut jo pitkään tällainen ongelma, että koen vastuuta muiden ihmisten asioista ja ongelmista.
Jos näen jonkun vaikkapa töissä tekevän OMAT asiansa vähän sinne päin niin mulla on olo, että mun pitäisi "puuttua", vaikka asia ei millään lailla oo mun vastuulla (vastuu ihmisellä + esimiehellä) ja ohjeistuksena ei ole edes puuttua tämän luokan virheisiin.
Jos joku kertoo mulle jotain ikävää niin koen myös silloin, että mun pitää lähteä asiaa selvittämään, vaikka ongelma on täysin toisen ihmisen. Otetaan esimerkki (huom. esimerkki on nyt muunneltu ja osittain keksitty): Kaverini Liisa kertoo, että hänen puolituttunsa joku Matti on kertonut bileissä hänelle, että Matti on tehnyt pahoja/ikäviä asioita. Liisa ei tiedä mitä tehdä ja ei olisi halunnut kuulla tällaisia juttuja jostain puolitutustaan, pelkää tietysti ongelmia jos ilmoittaa Matista oikealle taholle eteenpäin kun Matti saa tietää tästä. Liisa kertoo asiasta minulle. Minä en tunne Mattia tai tiedä tästä henkilöstä yhtään mitään, koskaan en oo kuullutkaan koko ihmisestä ennen. En tule koskaan Mattiin törmäämään, koska ei pyöritä samoissa piireissä eli mulle hän on täysin nobody ja kasvoton.. Sanon Liisalle, että tilanne on tosi ikävä kun hänelle kerrotaan tämmöstä ja hän voi uskoa Mattia tai olla uskomatta (kuka selittää tollaisia puolitutuille, voi olla myös tosi huono läppä). Jos epäilee, että on totta niin hän voi tietysti ilmoittaa kyllä eteenpäin oikealle taholle. Normaali ihminen olisi, että case closed mun osalta ja ei ole mun ongelma ollut ees alunperin. Silti mulle tuli tästä ikävä olo ja fiilis, että mun nyt pitäisi jotenkin selvittää kuka tää Matti on (saman nimisiä voi olla toki useampia), missä se asuu jne ja nimenomaan MULLA ois joku velvollisuus viedä eteenpäin asiaa esim. Matin työnantajalle, poliisille, perheelle, vaimolle mikä nyt olisikaan oikea taho kertoa tästä. Tiedänhän, että jossain on joku "Matti Meikäläinen" ja hän selittelee tuollaisia.. Vaikka järjellä tiedän, että pallo on kyllä nyt mun kaverilla, hän kuuli tän jutun ja tietää tietysti varmaksi kuka tää ihminen on ja hänen tulee itse arvioida tilanteen vakavuus, minä kun en tilanteessa ollut. En voi lähteä esim. Fb:stä selaamaan kaverini kaverilistoilta Matteja läpi ja sanoa varmaksi, että se on just tuo tyyppi ja sit kertoa eteenpäin, että oon kuullut että tää Matti on kuulemma kaverilleni sanonut bileissä näin ja näin. Silti asia jotenkin nyt mun päässä lipsahtaa mun vastuulle ja koen jotenkin suurta velvollisuutta ongelmasta ja sen jatkotoimenpiteistä, joka on oikeasti täysin kaverini ongelma/asia miten vie asian eteenpäin jos vie vai antaako olla. Menetin oikeasti yöuneni tämän asian takia!
En voi kuvitellakkaan miten hajoaisin stressiin, jos esimerkiksi tuntisinkin vaikka ton ylläolevan esimerkin Matin ja tietäisin tän henkilön! Tai jos joku kertoisi mulle, että hän on kuullut että tuttumme Pirkko pettää miestään, varmaan pohtisin yöt ja päivät kerronko sille miehelle ja kokisin hirveetä vastuuta kun nyt satun tietämään..
Onko muilla tällaisia ongelmia, että tavallaan koen velvollisuutta puuttua muiden ihmisten juttuihin ja tekemisiin? Pitäisi keskittyä vaan omaan elämään ja omiin ongelmiin, mutta alitajunta silti jyystää näitä muiden asioita.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Omissa ongelmissa on enemmän kuin tarpeeksi. Tosin jos tuntisin pettäjiä tai jotain, niin saattaisin sanoa heille mielipiteen jos oltaisiin joskus kahden kesken.
Ihmiset, jotka sekaantuu kaikkeen, useasti kyllä pahentavat niitä asioita. Toisekseen viestinviejää ei useinkaan kiitetä vaan päinvastoin, saa itse syyt niskaansa ja joutuu hyljeksityksi.
No näinhän se pitäisi mennä! Jos vaikka oisin vienyt tota esimerkkiä Matti eteenpäin, voi luoja mikä myrsky siit ois tullut kun en tosiaan tiedä faktaksi (mulle ei kerrottu aisaa) ja vois käydä jopa niin, et syyttäisin ihan väärää henkilöä vaan nimen perusteella! Asiat vaan pahenis yms ja siksi en tee niin, koska tiedostan itsekin, että on aivan järjetöntä että ilmoittaisin taholle "Oon kuullut, että Matti Meikäläinen ois tehnyt asioita/asian x, kertoi sen mun kaverille. En tiedä asiasta tarkemmin, että milloin on tehnyt näitä asioita ja onko ees totta, en tiedä koko henkilöstä muuta kuin että tuntee mun kaverin ja tiedän tän ihmisen nimen" :D. Koska en vie asioita eteenpäin, siksi koen ns. huonoa omatuntoa ja syytän itseäni jos vaikkapa joku vaimo eläis autuaan tietämättömänä, joku rikos ois ehkä selvittämättä mihin asia nyt liittyiskään..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla siis on omassa elämässä aika paljonkin tekemistä. En ymmärrä miten jaksan pohtia muiden juttuja tähän päälle, siks varmaan oon tosi uupunut. Mun yks tuttu esim. kertoi vuosia sitten, että ei nyt aina ole ihan rehellisesti toiminut, asia on luokkaa pimeän työn tekeminen/vastaavan tason juttu. Tätä silloin kans pohdin, että pitääkö mun nyt ilmoittaa johonkin kun periaatteessa "tiedän", mutta kun mulla ei ole mitään todisteita ja kuulostaisin vaan katkeralta naapurilta, tämä tuttu tietysti kieltäisi kaiken kun asiaa kysyttäis ja joutuisin itse vaan ongelmiin hänen kanssaan. Ehkä mulla on sit tosi korostunut joku velvollisuuden tunto ja en osaa vetää tervettä rajaa kun pohdin kaikkea.
Ap
Sun ongelma on vahva oikeudentaju ja moraali. Tiedostat silti ettet kykene vaikuttamaan asiaan. Eli koet yleistä stressiä aiheesta. Hyväksy se ja yritä nukkua.
Hyvä kun tiedostat ongelmasi. Nyt lopetat vaan sen turhan touhottamisen. Sellainen on kaikille osapuolille rasittavaa, ei vain sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun tiedostat ongelmasi. Nyt lopetat vaan sen turhan touhottamisen. Sellainen on kaikille osapuolille rasittavaa, ei vain sinulle.
No en mä näitä muille selittele, en tosiaan mee Liisalle sanomaan et kuule hei mua vaivaa kun kerroit Matista ja jäin miettii... Niin en mä tässä muille ongelmaa aiheuta, itselleni toki sitäkin enemmän :(. Enpä vaan tiedä miten päästä tästä eroon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun tiedostat ongelmasi. Nyt lopetat vaan sen turhan touhottamisen. Sellainen on kaikille osapuolille rasittavaa, ei vain sinulle.
No en mä näitä muille selittele, en tosiaan mee Liisalle sanomaan et kuule hei mua vaivaa kun kerroit Matista ja jäin miettii... Niin en mä tässä muille ongelmaa aiheuta, itselleni toki sitäkin enemmän :(. Enpä vaan tiedä miten päästä tästä eroon.
Ap
Vaikea se kai on irroittautua tietystä ajattelukaavasta. Sinä vatvot liikaa toisten asioita. Joku toinen uppoutuu pornoon. Samalla lailla kumpikin ei osaa irroittautua vahingollisesta ajattelusta. Ei sinulle oikein ole muuta neuvoa antaa, kuin että ohjaa päättäväisesti ajatuksiasi kuin parannusta tekevä alkoholisti ja ajattele jotain muuta.
Kuulostaa nyt ihan teinien ongelmilta. Aikuisuuden myötä huomaa että epäkohtia on joka paikassa ja kaikilla salaisuuksia. Pitää hyväksyä että kaikkeen ei pidä puuttua eikä kaikkiin asioihin tule tolkkua vaikka kuinka yrittäisi. Se että joku selittää sulle epämääräistä suhdesolkkua, olisi sinun pitänyt jo puolessavälissä tarinaa sanoa, että "eipä taida kuulua mulle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päässäsi tuntuu rullaavan aika kovaa. Ei ihme että uuvut. Katsopa noita viestejäsi, ap. Sanatulvaa, ei kappalejakoja, hirmuinen, tarpeettoman yksityiskohtainen selostusvimma päällä.
Osaatko hiljentyä? Meditoi, hengitä, joogaa. Saat pääsi pienemmille kierroksille, siitä on hyvä aloittaa. Veikkaan että sulla on muutakin liikaa elämässäsi: tekemistä, ihmiskontakteja, ärsykkeitä, tavaraa. Karsi. Keskity siihen mikä on tärkeää. Pikkuhiljaa helpottaa.
En sanonut, että kyse ois ollut suhdesopasta vai jostain ns. vakavammasta. Mutta joo, ei varmaan nyt sitten olennaista. En osannut tilanteessa vetää rajaa, kuten kävikin ilmi ja näin käy useinkin ihmissuhteissa. Pahoittelen, että teksti voi olla epäselvää, ilmaisen itseäni tosi huonosti kirjallisesti. En ole teini, ongelma alkanut aikuisuudessa kun oma elämä on kaaosta. Ilmeisesti muilla ei tätä ongelmaa ole, mikä on hieno juttu. Meditoinnilla jne en ole päässyt tästä eroon, koska "vanhat asiat" vaan pamahtaa päähän yhä uudelleen ja uudelleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kuin edelliset. Käyt jotenkin ylikierroksilla. Et luultavasti osaa rauhoittua itse. Et osaa kontrolloida itseäsi, joten yrität kontrolloida kaikkia muita, koska se on helpompaa. Sinun pitäisi saada oma elämäsi hallintaan.
Minäkään en saanut tekstistäsi mitään selvää. Et käytä kappalejakoa ja selostat kuin ylikierroksilla. Se voisi kertoa pääsi sisäisestä kaaoksesta.
Lähtisin myös pohtimaan, mistä käytöksesi pohjimmiltaan kumpuaa. Tekstissäsi vilisee poliisit ja työnantajat. Sinulla vaikuttaa olevan korostunut tarve miellyttää auktoriteetteja. Koet saavasi jonkun "palkinnon" ja "paremman ihmisen" leiman muita ilmiantamalla tai auktoriteetteja miellyttämällä. Samalla korostat ehkä tiedostamatta omaa paremmuuttasi. Töissä sitä voitaisiin kutsua pomojen nuoleskeluksi. Tapasitko kannella lapsena opettajalle joka ikisestä jonossa ohittelusta tai pikkuriidoista? Sitten opettaja taputtelu selkään, että hyvä tyttö kun kerroit. Siten koit saavasi palkinnon opettajan silmissä.
Oliko teillä kotona ankara kasvatus? Tai saitko tarpeeksi huomiota? Se voisi selittää auktoriteettien miellyttämisen tarpeen.
Ehkä käyn jotenkin ylikierroksilla sitten ja mun pään sisällä onkin kaaottista, koska oma elämä on aika pois hallinnasta :(. En lapsena miellyttänyt auktoriteetteja, eikä mulla oo mielestäni sitä nytkään. Poliisit, työnantajat, kyse oli esimerkistä kun en tarkemmin asiaa halunnut kuvata mistä on kyse. Mä vaan jostain syystä pohdin myös muiden asioita ja koen itse jostain syystä vastuuta. Kasvatus oli aika ankara, ehkä se kumpuaa lapsuudesta. Pitäis varmaan mennä psykologille tai johonkin.
Ap
Ei todellakaan. Omissa ongelmissa on enemmän kuin tarpeeksi. Tosin jos tuntisin pettäjiä tai jotain, niin saattaisin sanoa heille mielipiteen jos oltaisiin joskus kahden kesken.
Ihmiset, jotka sekaantuu kaikkeen, useasti kyllä pahentavat niitä asioita. Toisekseen viestinviejää ei useinkaan kiitetä vaan päinvastoin, saa itse syyt niskaansa ja joutuu hyljeksityksi.