Kestääkö mielenterveys vauva-ajan?

En tiedä, mutta samoja pohtineena olen itse tullut siihen tulokseen, että mun pää ei tule kestämään tässä pätkätöiden ja sairastelukierteen rumbassa. Joten jätän vauvantekohommat muille. 

Tässä taas yksi "tekosyy" lapsettoman elämän valintaan. Eikös kaikki syyt ole tekosyitä.

Olin niin väsynyt, etten onneksi muista sitä jälkeenpäin. ("Aika kultaa muistot" ja  tilanteen ollessa päällä "Kuolema kuittaa univelat"). Valitettavasti eskariuhma ja murrosikä ovat jääneet mieleen, jälkimmäinen kesti vuosia. Siinä se järki oli lähdössä niin murkulta kuin vanhemmilta.

Tuota niin. Jos olette kerran molemmat likimain avohoidossa olevia mt potilaita niin kannattaako niitä lapsia välttämättä tehdä?

Itse huomasin, että omat hormonit auttoivat vauvavuodesta yli ja väsymystä ja pätkittäisiä öitä kesti aivan eri tavalla kuin muuten voisi kuvitellakaan. Näin olen kuullut myös muilta tutuilta äideiltä. Oman käsitykseni mukaan imetys vaikuttaa siihen heräilynsietoon. Tai ainakin kaikki äidit, jotka ovat imettäneet esim noin vuoden ikään tms (kunnes lapsi alkoi nukkua yöt eikä kaivannut enää tissiä yöllä) ovat minusta kuulostaneet ja näyttäneet kestävän heräilyä paremmin kuin imettämättömät (joilla yösyöttöjä/heräily useammin jaettiin puolison kanssa).

Nyt kun lapseni on 2v ja en ole imettänyt vajaaseen vuoteen, niin jo muutamankin yön heräily tekee minusta ihan zombin. Onneksi näitä heräilyjä on nykyään tosi harvoin, ehkä pari yötä muutaman kuukauden välein tms (jos lapsi on kipeä tai ollaan reissussa tms erikoista)

Eikö mies koskaan pysty valvomaan? Edes kerran viikossa esim vauvan nukkumaan menosta kolmetuntia eteenpäin? Tai aamusta 5- >siihen asti kun lähtee töihin?

Ei olisi mulla kestänyt, jos mies ei koskaan olisi voinut valvoa. Imetyshormonit auttoivat nukahtamaan nopeasti joten pystyin nukahtamaan heti yösyöttöjen jälkeen vaikka yleensä kärsin nukahtamisvaikeuksista.

Päiväsaikaan en osaa nukahtaa, jos sen olisin oppinut niin varmaan olisin pärjännyt ilman miehen osallistumista yötkin, ehkä.

Itselläni on ollut masennusta, unettomuutta ja ahdistusta aikoinaan joka hoidettiin lääkityksellä kuntoon. Vuosia jo ilman lääkkeitä ennen vauvaa eikä mitään ongelmia tullut synnytyksen jälkeenkään eikä toisenkaan vauvan synnytyksen jälkeen.

Sama kokemus täällä. Hormonit pelastaa vauva-aikana paljon. Imetys kun loppuu ja yöt tasaantuu, niin väsymystä ei kestä enää samalla tavalla. Pari huonosti nukuttua yötä vaikka sairaan lapsen kanssa ja olen ihan zombi päivisin.

Meillä on ollut onneksi terveet vauvat, vaikka huonounisia ovatkin. Mut koliikkia tai refluksia ei ollut.

Vanhemmuus ylipäätään käy mielenterveyden päälle. Kyllä sitä kannattaa harkita tarkkaan, millaisen elämän haluaa.

En jaksaisi. Omaishoitajana sentään sai nulkua yöt (olin poikkeuksellisen onnekas omaishoitaja kyllä tässä suhteessa) mutta lapsen kanssa olisi pakko valvoa.

Nukkua

Vierailija kirjoitti:

Itse huomasin, että omat hormonit auttoivat vauvavuodesta yli ja väsymystä ja pätkittäisiä öitä kesti aivan eri tavalla kuin muuten voisi kuvitellakaan. Näin olen kuullut myös muilta tutuilta äideiltä. Oman käsitykseni mukaan imetys vaikuttaa siihen heräilynsietoon. Tai ainakin kaikki äidit, jotka ovat imettäneet esim noin vuoden ikään tms (kunnes lapsi alkoi nukkua yöt eikä kaivannut enää tissiä yöllä) ovat minusta kuulostaneet ja näyttäneet kestävän heräilyä paremmin kuin imettämättömät (joilla yösyöttöjä/heräily useammin jaettiin puolison kanssa).

Tuo minun osittaisimetetty/pulloruokittu kolmekuinen nukkuu yössä 6-8 tuntia eikä enää heräile yöllä syömään. Päivisin ottaa yhdet parin kolmen tunnin torkut ulkona, ja nukkuu syöttöjen välissä puolesta tunnista tuntiin kun väsähtää leikkimatolle tai seurusteluun. Ei kaikki vauvat itke ja valvo vuorokauden ympäri. Turhaa pelätä sellaisia etukäteen.

Kun vauva itkee/huutaa yöllä, kuinka aktiivista hyssyttelyä tarvitsee? Riittääkö jos laittaa korvatulpat korviin ja pitelee vauvaa sylissä, retkottaen itse puoliunessa sohvalla?

Vierailija kirjoitti:

Kun vauva itkee/huutaa yöllä, kuinka aktiivista hyssyttelyä tarvitsee? Riittääkö jos laittaa korvatulpat korviin ja pitelee vauvaa sylissä, retkottaen itse puoliunessa sohvalla?

Youtubesta ja Spotifysta löytyy vauvan rauhoitteluun tarkoitettua ääntä, esimerkiksi meren kohinaa tai imurin ääntä. Myös liike rauhoittaa vauvaa. Aloin myös lauleskelemaan rauhallisina hetkinä, ja itkevä vauva oppi rauhoittumaan siihenkin ainakin laulun ajaksi. ;) Koliikkivauvat ovat kai sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Kun vauva itkee/huutaa yöllä, kuinka aktiivista hyssyttelyä tarvitsee? Riittääkö jos laittaa korvatulpat korviin ja pitelee vauvaa sylissä, retkottaen itse puoliunessa sohvalla?

Riippuu vauvasta, meillä ensimmäinen oli jossaivaiheessa hiljaa vain rajuhkossa liikkeessä. Keinuttiin tietokonetuolissa kunnes nukahti, toka lapsi ei niin liikkeestä ole välittänyt koskaan.

Kaikki nuo vaiheethan kestää vain hetken (vaikka saattaa tuntua ihuisuudelta).

Eniten rauhoitti tissi, tissi suussa ei voi huutaa helposti ja meillä se toimi myös nuijanukutuksen tavoin. Paitsi rintaraivariaikaan päivisin. Mutta kaikki me ollaan yksilöitä, vauvasta asti.

Kiitos kaikille vastauksista. Päädyn siihen että tätäkään asiaa ei voi etukäteen kontrolloida, vaan kattoo mitä tuleman pitää. Jos meille lapsi suodaan, kaiketi suodaan voimat myös sen hoitamiseen. Ap