Joulumieli kadoksissa, kohtalotovereita?
Raskas vuosi takana, voimat vähissä. Koko joulun alus ollut jotenkin väkinäistä, olen lasten kanssa kuitenkin yrittänyt joulua loihtia mutta lapsetkin on jotenkin väsyneitä ja kiukkuisia. Kaikki kiukkuilee toisilleen ja aina on joku mököttämässä jossain. Lapset on jo koululaisia, toki väsyneitä koulusta, nyt onneksi alkoi loma.
Miksi sinun joulumieli on poissa?
Kommentit (11)
Ei ole poissa. Aiomme vielä hommata kuusen jonka muu perhe koristelee ja minä keskityn glögin juomiseen.
Laita stereoista soimaan vähän Putteri Munakuonoa ja twerkkaile sen tahtiin niin että naapurin Pentti näkee.
Mä voisin myös pyyhkiä koko joulun kalenterista.....Muutaman viimevuoden aikana on menehtynyt niin monta läheistä ihmistä, jotka myös olivat keskeinen osa joulua, että tuntuu vaan tosi pahalta koko joulu >'(
Lumenpuute aiheuttaa mulle totaalisen jouluttomuusfiiliksen.
Ei oo ollu joulumieltä moneen vuoteen. Se on kärsimysnäytelmä, joka on vaan lusittava läpi. Aina se tulee liian nopeasti, muttei onneksi kestä kauan. Tapaninpäivän jälkeen huokaisen helpotuksesta, 362 päivää ilman joulua!
Tämä on ollut hengästyttävä syksy kaikille, jotka tiedän. Meillä ei ole enää pieniä lapsia koska kotona asuvakin on jo 18. Onneksi.
Laittaisin kai enemmänkin juhlia, jos en joutuisi vielä aatonaattona töihin. Vieläpä kohteeseen, jossa en ole ikinä edes käynyt.
Viimeinen kuukausi on mennyt niin haipakalla, että anopin joulujuhlat on enemmän kuin tervetulleet.
Vuosien varrella olen ollut sillointällöin tympääntynyt, mutta nyt olen joulua kohtaan suorastaan välinpitämätön.
Olen joululomalla, eli lomalla joulusta. Moneskohan vuosi menossa, en muista. Pyhät menee kuten kaikki muutkin päivät, jos en sitten ole töissä ja näe siellä joulukoristeita.
Mä sain viime vuonna potkut juuri ennen joulua, "lahjaksi". Viime joulun pyhät menivät itkiessä ja ruokahalu oli kateissa. En toivu tuosta koskaan ja itken nytkin. Ajatus aaton jouluateriasta suvun kesken oksettaa.
Meinasin aloittaa samasta aiheesta ketjun. Joulumieli on tyystin kadoksissa. Olen ollut pitkään työkyvytön ja monta kertaa meinannut luovuttaa lopullisesti. Hiljattain sain itsestäni sen verran irti, että vielä kerran uskaltauduin hakemaan apua ja tulinkin yllätys kyllä hyvin kohdatuksi. Nyt kuitenkin turhauttaa, kun jonot konkreettisen avun piiriin ovat pitkät. Tunnen olevani jossain välitilassa, jossa en saa mitään aikaiseksi.
Ystäviä tai edes hyvänpäiväntuttuja mulla ei ole ollut enää vuosiin. Ainoan parhaimman ja pitkäaikaisen eläinystäväni jouduin viemään syksyllä lopetettavaksi. Vieläkin tulee itku pelkästä ajatuksesta. Kodin tyhjyys ilman sitä pientä rakasta korostuu nyt joulun aikaan. Taidan yrittää vain nukkua joulun ja vuodenvaihteen juhlintojen ohi...
Pullo kossua pöytään, kaikille snapsi, sitten kuusen ympäri käsi kädessä 10 kierrosta. Rince and repeat!
Se häviää, joka ensimmäisenä kaataa kuusen.