Äitini ei ymmärrä ettei keskituloinen yh pysty ostamaan asuntoa pk-seudulta
Olen juuri valmistunut uuteen ammattiin ja saanut vakituisen työn. Palkka on ihan keskipalkan verran mikä tuntuu luksukselta opiskeluaikojen kituuttamisen jälkeen. Raha menee elämiseen. Emme tuhlaile ja saamme sopivasti säästöön, jotta voimme vihdoin matkustella edes joskus. Asumme vuokralla hyvällä ja rauhallisella alueella. Tilaa on sopivasti vaikkei lapsilla olekaan omia huoneita.
Äitini on puhunut niin kauan kuin muistan oman asunnon ostamisesta. Olen pyöritellyt lainalaskureita ja kuukausibudjettia ja olen päätynyt siihen ettei ole järkevää tässä tilanteessa ottaa perheasuntoon älytöntä asuntolainaa. Vaikka vuokran maksaminen "tyhjästä" tuntuukin tyhmältä, vuokra on mahdollista lainalyhennystä ja vastiketta pienempi. Kyllä minuakin harmittaa etten pääse omaani maksamaan, mutta se ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Toki voisin ostaa kaksion tai rupusen kolmion, mutta se ei ainakaan lisää asumismukavuutta. Toisaalta olen kateellinen alueella asuville tutuilleni, sillä he kaikki asuvat omistusasunnoissa tai omakotitaloissa. Hävettää etten pysty lapsilleni tarjoamaan samaa kuin lähipiirillä.
Kommentit (30)
Älä turhaan mieti mitä äitisi haluaa, vaan sitä mikä susta tuntuu hyvältä. Mä olen asunut koko ikäni vuokralla, eikä näin yli neljäkymppisenä ole enää koskaan mitään mahdollisuuksiakaan omaan asuntoon. Tällä seudulla vuokraaminen on kyllä kalliimpaa kuin jos ostaisi oman samanlaisen, mutta näillä mennään. Lapsetkin on kohta täysi-ikäisiä niin joudun todennäköisesti muuttamaan pienempään kun ne lentää pesästä. Vuokralla asuminen on ihan ok, moni asuu niin =)
Ei omistusasunnon osto ole helppoa edes kahdelle keskituloiselle. Vaikeaksi ovat lainan saannin tehneet.
Vuokra voi olla pienempi, mutta lainaerä karttuu takaisin itselle.
Jos lapset viihtyvät nykyisellä alueella, voisi yrittää säästää jonkin verran ja ostaa oman asunnon joskus myöhemmin. Tai ottaa lainan kun he haluavat omat huoneet.
Onhan niitä jopa asuntosijoittajiakin jotka itse asuvat vuokralla.
Mun anoppi pani vielä paremmaksi. Ostettiin asunto köyhinä vastavalmistuneina. Nyt meillä on rivarikolmio. Anopin mielestä meidän pitäisi ostaa hänelle talo!
Minusta taas perheasunnon vuokraaminen ei ole mahdollista Helsingissä kivalla alueella. Olen eroamassa, ja jos saisin rahani irti jaetusta omistusasunnostamme ja löytäisin samalta alueelta toisen asunnon, niin todellakin ostaisin.
Nykyinen laina on kohta maksettu, lyhennän sitä 350 e / kk. Voisin kuulemma jatkaa samalla lyhennyksellä vaikka ottaisin 150 000 e lisää. Eli helposti saisin 300-350 000 e asunnon, hyvinkin kolmion. Vastikkeineen menisi asumiseen ehkä 700 e.
Sen sijaan kolmion vuokraaminen maksaa helposti 1600-2000 euroa.
Tienaan ihan ok, brutto 4 500 e. En tiedä miten muut maksavat vuokria Helsingissä kun minullekin tuo tekisi tiukkaa. En ole yh, mutta tilaa tarvitaan, vaikka vain joka toinen viikko. Pakko ottaa väliaikaisesti kallis vuokra-asunto ja ostaa oma heti kun mahdollista.
350 euron kuukausierä 150 000 euron uudelle lainalle ei kuulosta ihan mahdolliselta...
Vierailija kirjoitti:
Vuokra voi olla pienempi, mutta lainaerä karttuu takaisin itselle.
Jos lapset viihtyvät nykyisellä alueella, voisi yrittää säästää jonkin verran ja ostaa oman asunnon joskus myöhemmin. Tai ottaa lainan kun he haluavat omat huoneet.
Toki voisin jatkaa opiskeluajoilta tuttua pihistelyä, mutta haluaisin välillä ELÄÄ! Perheasunnon vastikkeet ovat 300 -400 e/kk, joten lainanlyhennykseen jäisi reilu 600 euroa. Laina-ajan pitäisi olla 30 vuotta, jotta saisin perheasunnon ostettua. Miten vielä nykyäänkin asunnon omistaminen on se juttu? Ei minulla ole varaa osakkeisiin tms laittaa, joten ei tässä oikein voi rikastua tai kerätä omaisuutta millään.
ap
Äitisi on varmaan ollut nuori aikuinen 1970-1980-luvuilla, jolloin vuokra-asuntoja ei ollut pääkaupunkiseudulla tarjolla muuten kuin erityisryhmille (opiskelijat ja hyvin pienituloiset). Jos halusi mukavan asunnon kivalta alueelta, oli pakko ostaa oma. Äitisi ei varmaan tajua kunnolla sitä, että nykyisin vuokralla asuva voi valita monesta mahdollisuudesta mieleisensä. Hänen nuoruudessaan kun sai olla ikionnellinen, jos sai vuokratuksi edes jonkinlaisen murjun.
JOS kolmion vuokra on 1200euroa,niin sen verran voisit ihan hyvin maksaa lainaalin. Toki sulla pitäs olla kynnysraha sinne.
Mites asumisoikeusasunto,onko sulla numero siihen,se saattas olla yks vaihtoehto. Sen kynnysrahan saisit aikanaan sitte takas kun muutat pienempään lasten lähtiessä lotoa.
JA oletko pääkaupunkiseutulainen? Onhan tääkkä "halpojakin" kaupunginosia,esim Vantaalla.
Kannattaa laajentaa hakua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokra voi olla pienempi, mutta lainaerä karttuu takaisin itselle.
Jos lapset viihtyvät nykyisellä alueella, voisi yrittää säästää jonkin verran ja ostaa oman asunnon joskus myöhemmin. Tai ottaa lainan kun he haluavat omat huoneet.Toki voisin jatkaa opiskeluajoilta tuttua pihistelyä, mutta haluaisin välillä ELÄÄ! Perheasunnon vastikkeet ovat 300 -400 e/kk, joten lainanlyhennykseen jäisi reilu 600 euroa. Laina-ajan pitäisi olla 30 vuotta, jotta saisin perheasunnon ostettua. Miten vielä nykyäänkin asunnon omistaminen on se juttu? Ei minulla ole varaa osakkeisiin tms laittaa, joten ei tässä oikein voi rikastua tai kerätä omaisuutta millään.
ap
Meillä taas on 20v laina ja halpa vastike. Rivarissa 3h +k.En tosin asu pk-seudulla, vaan enemmän Turun suunnassa. Halpa korko on lyhentänyt laina-aikaa reilulla vuodella, eli sitä on nyt runsaat 11 v jäljellä.
Maksetaan nyt saman verran kuin yhtä isossa kunnan kämpässä. Vason yhtä huonetta isommassa meni yli 800 €/kk, tosin siltä on jo aikaa kun siellä asuttiin. Nyt menee kahdelta hengeltä kaikkineen 700 ja risat. Toki luotolla joutuu joskus jotain maksamaan, emme ole suurituloisia.
Maksan mielellään, kun voin sitten vanhana kustantaa tällä rahalla inhimillistä elämää. Vuokralla tuli jo asuttua ihan tarpeeksi.
Useimmat toki ensin valmistuu, sitten ostaa asunnon, sitten isomman asunnon ja vasta kun on varaa, hankkii lapsia, mutta turhaa tietysti sellaista enää murehtia.
Nyt kun te olette päättäneet tehdä asiat taloudellisesti epäedullisemmassa järjestyksessä, suosittelisin, että mielummin säästätte ja sijoitatte rahaa, kuin käytätte ylimääräisen matkustamiseen ja mukavaan elämään. Nyt siihen on kaikkein paras tilanne, kun tulot ovat nousseet.
Toisaalta naisten keskipalkka on alle kolme tonnia, ei se vielä kovin pitkälle riitä pääkaupunkiseudulla. Ei varsinkaan kun lapset kasvavat, eikä silloin, kun jäät eläkkeelle. Vielä enemmän syitä pitää kulutus kurissa ja varautua tulevaan.
sarsainen kirjoitti:
JOS kolmion vuokra on 1200euroa,niin sen verran voisit ihan hyvin maksaa lainaalin. Toki sulla pitäs olla kynnysraha sinne.
Mites asumisoikeusasunto,onko sulla numero siihen,se saattas olla yks vaihtoehto. Sen kynnysrahan saisit aikanaan sitte takas kun muutat pienempään lasten lähtiessä lotoa.
JA oletko pääkaupunkiseutulainen? Onhan tääkkä "halpojakin" kaupunginosia,esim Vantaalla.
Kannattaa laajentaa hakua.
Halvat asuinalueet ovat syystäkin halpoja. Toki niiltä alueilta löytyisi asuntoja, joihin voisi saada lainaa, mutta en halua nykyistä hyvää ja rauhallista aluetta vaihtaa mihinkään levottomaan lähiöön. Tuntuu kyllä aika pahalta huomata ettei oma ponnistelu paremman elintason ja elämänlaadun nostamiseksi ole riittävää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Useimmat toki ensin valmistuu, sitten ostaa asunnon, sitten isomman asunnon ja vasta kun on varaa, hankkii lapsia, mutta turhaa tietysti sellaista enää murehtia.
Nyt kun te olette päättäneet tehdä asiat taloudellisesti epäedullisemmassa järjestyksessä, suosittelisin, että mielummin säästätte ja sijoitatte rahaa, kuin käytätte ylimääräisen matkustamiseen ja mukavaan elämään. Nyt siihen on kaikkein paras tilanne, kun tulot ovat nousseet.
Toisaalta naisten keskipalkka on alle kolme tonnia, ei se vielä kovin pitkälle riitä pääkaupunkiseudulla. Ei varsinkaan kun lapset kasvavat, eikä silloin, kun jäät eläkkeelle. Vielä enemmän syitä pitää kulutus kurissa ja varautua tulevaan.
Voi tulla yllätyksenä, mutta nykyään ei enää yksi tutkinto riitä. Minun oli pakko vaihtaa alaa fyysisten syiden vuoksi ja lähes samalla tuli ero. Vielä muutama vuosi sitten elin juuri "täydellistä" elämää ja tein asioita oikeassa järjestyksessä. Toisaalta viime vuosien tapahtumat ovat horjuttaneet uskoa elämään. Miten ottaa 20 vuotta lainaa, kun mitä tahansa voi tapahtua?
ap
"Voisin ostaa kaksion tai rupuisen kolmion"
Eli nämä eivät mielestäsi ole asuntoja? Haluat vähintään neljän huoneen luksusasunnon?
Ei kai siinä mitään. Oma valintasi.
Minä olen pienituloinen ja omistan asunnon Helsingissä. Mutta minä en vaatinutkaan heti täydellistä. Kun myöhemmin jäin työttömäksi, pystyin elämään asunnossani ilman huolia, koska maksettavana oli siinä vaiheessa vain yhtiövastike.
Vierailija kirjoitti:
"Voisin ostaa kaksion tai rupuisen kolmion"
Eli nämä eivät mielestäsi ole asuntoja? Haluat vähintään neljän huoneen luksusasunnon?
Ei kai siinä mitään. Oma valintasi.
Minä olen pienituloinen ja omistan asunnon Helsingissä. Mutta minä en vaatinutkaan heti täydellistä. Kun myöhemmin jäin työttömäksi, pystyin elämään asunnossani ilman huolia, koska maksettavana oli siinä vaiheessa vain yhtiövastike.
Eivät ole perheasuntoja. Voisin ostaa vaikka yksiön ja remontoida sen itse (siihen ainakin rahkeet riittäisivät), mutta se olisi ikävä lasten kannalta.
ap
Mellä on oma asunto ja nyt kun ollaan maksettu pois, niin ei tarvitse enää kuin vastiketta maksaa. Rahaa jää muuhun, ei tarvitse maksella 1000-1500€ vuokria lopun elämää.
Nykyisin saa kyllä lainaa aika helpolla. Oma lapsi + puoliso sai jollain reilun kolmen tonnin nettotuloilla 200000€ lainan. Omia säästöjä laittoivat 15000€ ja meiltä vanhemmilta tuli lisävakuus. Lainan kuukausierä on 535€ ja yhtiövastike 170€ joten kyllä nuo asumiskulut jäävät ihan kohtuullisiksi.
Tietenkin jos havittelee jotain 300000€ asuntoa, niitä säästöjä ja vakuuksia tarvitaan enemmän. Mutta kun aloittaa pienestä sillä ajatuksella että kunhan pääsee maksamaan omaa ja kartuttamaan omaa pääomaa, niin ei ne asunnot kenenkään työssäkäyvän ulottumattomissa ole.
Tuossa tilanteessa kannattaisi katsella asumisoikeusasuntoja. Tähän kohtaan kymmenen kommentoijaa tulee kertomaan miksi aso on vihoviimeinen yms. Se on kuitenkin vuokra-asuntoa varmempi vaihtoehto, lähes omistusasunnon tyyppinen ja siitä pääsee eroon nopeasti sekä sijoittamansa rahat saa aina takaisin korkoineen.
Itse asun mukavasti isossa 75 neliön kolmiossa enkä voisi kuvitellakaan muuttavani vuokralle. Velkaa on enemmän kuin tarpeeksi mutta jopa lyhennykset/vastike huomioiden asun halvemmalla kuin vuokralla vastaavassa asunnossa. Jos joutuisin jonnekin muutamaan niin juurikin aso-asuntoja kattelisin.
Pakko olla provo, ei kait kukaan noin tyhmällä asenteella ole liikkeellä. Faktahan on että sulla ei ole varaa mihinkään isoon perheasuntoon. Pienituloiselle riittää kolmio, kaksiokin jos on pakko. Juttuhan haisee kuin viimeviikoiset eväät, kerrotko vielä miksi sinä ja lapsesi ette yhtäkkiä sovi pienempään asuntoon kun olette sellaisessa jo useamman vuoden asuneet. Ei lapset halua isoa asuntoa vaan turvaa ja rutiineja.
Älä häpeä, ei se vuokralla asuminen mitenkään lapsille näy. Asunto on asunto.