Lue keskustelun säännöt.
5 joulu yksin. Ai tätä katkeruutta!
21.12.2019 |
Pelkään etten kykene tuntemaan enää mitään muuta kuin tuskaa ja pelkään etten näe ulospääsyä. Rikkinäinen perhe, huono maine, kiusaaminen, sairaudet, väkivaltaiset miehet, köyhyys... Mä en osaa mitään muuta kuin vesittää elämääni ja samaan aikaan olen ihmisenä voimakastahtoinen mutta en silti pärjää elämässä, enkä saa lapsena tehtyjä virheitä anteeksi! Samaan aikaan mietin että ei minun kaltaiset kohtalot lopu niin kauan kun on empatiakyvyttömiä ihmisiä olemassa, en tuhonnut pelkästään itse itseäni vaan muilla ihmisillä on myös osansa siinä kun laittoivat minut pohjalle. En näe elämässä enää mitään ihanaa ja hyvää, kaikki on mustaa...
Kommentit (26)
Näen totuuden vasta mun elämästä nyt, miten hirveässä pisteessä se onkaan! Oon menettänyt kaiken. Multa on ikuisesti sulkeutunut ovi ihanaan elämään kotiseudulla. Mun kohtu tulee tuskin koskaan kantamaan lasta, mutta silti mä vuodan verta joka kuukausi. Edellisessä keskustelussa ihmiset ehdotti mulle itsemurhaa eli mun elämä näyttää muidenkin silmissä olevan niin huonossa pisteessä. Sitten kun ihmiset toivottaa voimia ja antaa virtuaalihalauksia, mulle tulee vaan siitä sellainen tunne että missä nämä ihmiset oli silloin kun mua kiusattiin, miksi pahat ihmiset pääsi ottamaan otteen minusta, miksi ei ole olemassa hyvää haltiajatarta joka saisi taiottua tämän mun kivun pois ja annettua mulle sen elämän josta haaveilen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että oikein viisi joulu yksin :D
Mä jään muiden jalkoihin, unholaan. Kun näen perheitä prismassa niin he ei tajua minkälaista yksinäisyydessä tarpomista mun elämä on päivästä toiseen ja miten paljon kannan tuskaa sisälläni, haluaisin vaihtaa milloin tahansa heidän kanssaan osia... Onni on nimittäin ihan tavallisessa perhe-elämässä. Oon yks pieni kärpäsenpaska tässä maailmankaikkeudessa, kun minut haudataan ja pääsen maatumaan niin sit vihdoin loppuu tämä kipu. Kuka teki tästä maailmasta näin kivuliaan ja miksi?
Aloita alusta. Etsi itsellesi sopiva mies ja perusta perhe.
Armo on se asia joka elämästäni puuttuu. Mua lyötiin henkisesti niin kauan että painuin pohjalle! Vasta pohjalle painumisen jälkeen elämääni on tullut näitä ihmisiä jotka ovat todenneet että nuorihan sä oot ollut kun virheitä oot tehnyt, ei sua olisi saanut tolla tavalla kiusata, sä olet aivan ihana ihminen pohjimmiltaan, voimia, haleja. Missä olivat nämä ihmiset sillon kun mua kiusattiin, kun mua kiusattiin niin miksi elämäni oli täynnä vaan pahoja ihmisiä, miksi kukaan ei kunnolla puolustanut mua, miksi ihminen alkaa saamaan armoa ja empatiaa vasta sitten kun se on liian myöhäistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon on olemassa lääke. Sitä ei enää saa apteekeista.
Sen jälkeen olo on kuin kuningattarella.
Mä olisin aikoja sitten etsinyt uuden miehen ja tehnyt lapsia, jos mun terveydentila olisi vaan sallinut sen, mutta kun ei, mä oon liian rikki! Saa nähdä onko minusta enää olemaan kenenkään kanssa, kuka kelpuuttaa minut taustallani, kelpaisinko sellaiselle miehelle kenet aidosti haluan ja sen päätöksen oon tehnyt että 25v jälkeen en halua lapsia. Voi kuulostaa monen korvaan kohtuuttomalta, mutta mun haave oli olla nuori äiti ja halusin 1-2 lasta 18-25v välille, siinä oli 7 vuotta aikaa mulla hankkia edes yksi lapsi ja epäonnistuin siinäkin, joten mun täytyy olla todella p.askamainen ihminen!
Mun ei tee enää mieli mitään muuta kuin vetää ihmisiä t.urpaan ja lähteä tästä maailmasta pois, mä oon niin täynnä kipua ja vihaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kipuja sulla on? Eikö niihin saa mitään lääkettä? Oma onni lähtee sisältä, mullakin on ollut paska elämä, mutta mitä se auttaa muita inhota/vetää turpaan? Ei se mitään auta.
Ai stana kun olen kateellinen. Aamukasista asti säntäillyt kuin järjetön lahjojen yms perässä ja toki se on ollut minun kortti joka on vinkunut kun rouvalla on "tilapäistä vajetta tilillä".
Hitto että odotan sitä kun nuorempi penskoista on tarpeeksi iso. Sitten saavat pitää tunkkinsa ja joulunsa, en aio evää väräyttääkään kun olen omillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kipuja sulla on? Eikö niihin saa mitään lääkettä? Oma onni lähtee sisältä, mullakin on ollut paska elämä, mutta mitä se auttaa muita inhota/vetää turpaan? Ei se mitään auta.
Se tässä onkin että mikään ei auta. Vaikka menisin kadulle karjumaan täyttä kurkkua niin nää sairaudet ei lähde silti minusta, eikä ole olemassa mitään hyvää haltiajatarta joka saisi annettua mulle unelma elämäni. Ei tähän henkiseen kipuun oo mitään lääkettä, eikä sitä viitsi mielialalääkkeilläkään alkaa enää turruttamaan itseään kun ne poistaa hetkeksi sen kivun mutta ei asioita mitkä on sen kivun aiheuttaneet!
Vierailija kirjoitti:
Ai stana kun olen kateellinen. Aamukasista asti säntäillyt kuin järjetön lahjojen yms perässä ja toki se on ollut minun kortti joka on vinkunut kun rouvalla on "tilapäistä vajetta tilillä".
Hitto että odotan sitä kun nuorempi penskoista on tarpeeksi iso. Sitten saavat pitää tunkkinsa ja joulunsa, en aio evää väräyttääkään kun olen omillani.
Harmi ettet osaa arvostaa perhe-elämää ja joulukin on vaan kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätäkään en ymmärrä miksi ihmistä pitää haukkua sekopääksi jos hän on kokenut kovia! Tuo ei ole mitään muuta kuin tuskan lisäämistä. Tottakai ihmisestä tulee sekopää jos on kokenut rikkinäisen perheen, huonon maineen, kiusaamista, väkivaltaisia miehiä, köyhyyttä.
Liikaa tuskaa yhdelle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Ai stana kun olen kateellinen. Aamukasista asti säntäillyt kuin järjetön lahjojen yms perässä ja toki se on ollut minun kortti joka on vinkunut kun rouvalla on "tilapäistä vajetta tilillä".
Hitto että odotan sitä kun nuorempi penskoista on tarpeeksi iso. Sitten saavat pitää tunkkinsa ja joulunsa, en aio evää väräyttääkään kun olen omillani.
Haista kuule víttu. Tuo on sama kuin tulisit asunnottomalle sanomaan "ai että oon kateellinen kun sun ei tartte huolehtia vastikkeista, pihan kolauksesta, rännien putsaamisesta... Oot kuule onnellinen kun sulla ei ole omaa taloa huollettavana".
T: perheetön sinkku, 10. joulu yksin.
Joidenkin mielestä tässä maailmassa pitäisi kyetä nauttimaan kaikesta, nähdä hyviä puolia siinäkin kun ei saanut lapsia, vaikka niitä kovasti toivoi...
Vierailija kirjoitti:
Mä jään muiden jalkoihin, unholaan. Kun näen perheitä prismassa niin he ei tajua minkälaista yksinäisyydessä tarpomista mun elämä on päivästä toiseen ja miten paljon kannan tuskaa sisälläni, haluaisin vaihtaa milloin tahansa heidän kanssaan osia... Onni on nimittäin ihan tavallisessa perhe-elämässä. Oon yks pieni kärpäsenpaska tässä maailmankaikkeudessa, kun minut haudataan ja pääsen maatumaan niin sit vihdoin loppuu tämä kipu. Kuka teki tästä maailmasta näin kivuliaan ja miksi?
Prisma perheistä: Et tiedä heidän tarinoitaan. Monella heistä on ollut kipua, kiusaamista, väkivaltaisia suhteita, yksinäisyyttä, pelkoa, vastoinkäymisiä. Vaikka he näyttäisivät iloisiltakin, et voi tietää mitä he ovat kokeneet. Olen nykyään itsekin yksi "prisma perheistä" mutta onko elämäni ollut helppoa? Ei. Olen tuntenut olevani yksinäisin koko maailmassa. Sairastunut vakavasti, toipunut. Menettänyt paljon mutta myös saanut. Olin yli 27-vuotias kun tapasin nykyisen mieheni. Meillä on nyt yhteinen lapsikin, eikä hänkään tullut helpolla. Menetimme yhden ennen häntä. Nyt elämäni on oikein hyvä, vaikka tällä hetkelläkin olen sairaalassa. Voisin vaipua epätoivoon tälläkin hetkellä, mutta kun on käynyt pohjassa kerran ja sieltä päässyt kiipeämään takaisin valoon, en halua enää sinne pimeään. Taistelen kynsin ja hampain ja muistutan itselleni elämäni hyvistä asioista. Kiitollisuus pienistäkin asioista helpottaa.
Jätä menneisyys taaksesi ja näe elämäsi hyvät puolet. Vain sinä voit tehdä elämästäsi parempaa. Kukaan ulkopuolinen ei tee sinusta ehjää ihmistä vaan sinä keräät itsesi pala palalta. Jos jäät vellomaan itsesääliin, menneisyyteen ja negatiivisuuteen ei elämäsi muutu miksikään.
Katkeruus ja muiden syyttely, menneiden vatvominen. Nämä erottavat menestyjät luusereista.
Eli noustaan ylös kun on kaaduttu, puristellaan pölyt ja jatketaan matkaa. Otetaan itse vastuu elämästä, pyydetään anteeksi niiltä, joita kohtaan on tehty vääryyttä. Ollaan kiitollisia siitä mitä on, ei vellota niissä ajatuksissa mitä ei ole. Katse eteenpäin, tehdään tulevaisuuden suunnitelmat, askel kerrallaan.
Onnea elämääsi, hyvä siitä tulee.
Kiitos koskettavasta tarinastasi, kyllä minäkin haluan täältä pohjalta vielä nousta ylös ja saavuttaa niin onnellisen elämän kuin mahdollista. Jos en biologisia lapsia tule saamaan niin ois ihanaa ainakin rakastaa ja olla onnellisessa parisuhteessa, tärkeä ihminen joillekin lapsille vaikka äitipuolena. Mutta mietin silti että kirpaiseeko se syvältä kun en tulis niille lapsille ikinä olemaan yhtä tärkeä kuin biologinen äiti, jään aina kakkoseksi, varmasti tälläinen kirpaisee syvältä kun omaa lasta kuitenkin toivoin... Haluan vaan kysyä että jos vain minä pystyn tekemään itsestäni ehjän niin millä oikeudella muut rikkoi minut?
Miksi tämä homma ei toimi molempiin suuntiin. Jos vain minä pystyn tekemään itsestäni ehjän niin muiden ei silloin pitäisi myöskään pystyä rikkomaan mua!
Ymmärrän että elämään kuuluu myös negatiiviset asiat. Mutta mulle ois ollut tarpeeksi jo vastoinkäymisiä rikkinäisessä perheessä tai siinä että ois kiusattu pelkästään 7 luokan ajan tai että oisin sairastanut 8 vuotta ja sitten lopullisesti parantunut. Miksi mua on pitänyt koetella aivan liikaa, niin paljon että oon mennyt täysin rikki!?
Virtuaalihalaus sulle.