Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on itseänne väärin kohteleva puoliso itse hyväksyitte ensimmäiset merkit siitä, että hän ei arvosta teitä
21.12.2019 |
Itse en hyväksy itseäni loukkaavaa ja satuttavaa käytöstä, niin minulla ei ole koskaan ollut sellaista puolisoa, joka satuttaisi minua millään lailla. En katsele enempää, jos ihmisellä ei ole käytöstapoja ja hyvää sydäntä. Ei mitään ikävää itseä kohtaan ole syytä hyväksyä. Eikä mikään laki (edes ihmissuhteista) velvoita siihen.
Jokaisen kannattaa asettaa terveet rajat sille, mitä toisilta hyväksyy, niin ei tule satutetuksi ainakaan kahdesti samasta asiasta.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Tää on totta. Jos huonoon käytökseen ei puutu heti, se antaa sille toiselle merkin että mua kohtaan saa käyttäytyä vaikka miten huonosti.
Niinpä. Se on eri asia, jos oma vanhempi kohtelee huonosti, siihen ei voi reagoida terveesti ja valita sitä, mitä hyväksyy ja mitä ei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta puhut.
Monesti oma heikko itseluottamus antaa tilaisuuden tulla huonosti kohdelluksi.
Sallitaan huono käytös. Usein menettämisen ja/tai hylkäämisen pelossa.
Omakohtaista kokemusta. Kun puhuin asiasta, se kiellettiin ja vähäteltiin tyyliin "olet mitätön! Mitä oikein kuvittelet!"
Usein kotoa saatu malli antaa uskoa että pitää kestää mitä vaan ja ettei omilla tunteilla ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Totta puhut.
Monesti oma heikko itseluottamus antaa tilaisuuden tulla huonosti kohdelluksi.
Sallitaan huono käytös. Usein menettämisen ja/tai hylkäämisen pelossa.Omakohtaista kokemusta. Kun puhuin asiasta, se kiellettiin ja vähäteltiin tyyliin "olet mitätön! Mitä oikein kuvittelet!"
Usein kotoa saatu malli antaa uskoa että pitää kestää mitä vaan ja ettei omilla tunteilla ole väliä.
Minuakin on vähätelty, sen vuoksi olenkin ikävän arka tutustumaan uusiin ihmisiin, ajattelen usein, ettei se kannata, koska itsepuolustuskykyni on nuijittu alas ja on niin heikko. Ja siis ihmisten välillä syntyy välillä kiistoja väärintulkinnankin kautta, mutta silti niistäkin pitäisi voida puhua toisen vttuilematta. Mutta monille tuntuu olevan todella vaikeaa kestää sitä, että olivat (tarkoittamattaan) töykeitä, epäkohteliaita, itsekeskeisiä jne. Aletaan heti syyttää sitä, joka loukkaantui.
En silti ikinä jäisi sellaiseen suhteeseen. Olen mieluummin yksin.
Ap
Tuo on ehkä persoonakysymys. Ei itsellänikään ole ollut vahingoittavia kumppaneita. Sellaiset ei kiinnostu minusta, koska minusta näkee heti etten ole sillä tavalla taipuisa. Asetun poikkiteloin ja muutun uhmakkaaksi. Mutta olen ollut tällainen pikkulapsesta saakka. Voiko sellaisesta siis ottaa itselle kunniaa?
Totta. Moni tietää jos seurustelun alussa, viimestään yhteen muuttaessa millainen toinen on. Sitten aletaan tehtailemaan vauvoja ja ajatellaan että se muuttaa laiskan vätyksen superduraceliksi. Sittenpä sitä jo itketään vauvasivustoille kun mies ei tee muuta kuin makaa sohvalla ja imuroidakaan ei osaa edes käskystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä pointti. Mä olen antanut ihmisten pitää minua kynnysmattona, ja jostain syystä pidänkin ihmisistä, jotka haastavat minua. En tiedä mistä tämä johtuu. Toisaalta pomotan kyllä itsekin silloin, kun tietty asia mulle tärkeä, ja se saattaa vaikuttaa epäempaattiselta muiden yli kävelemiseltä.
Tää on totta. Jos huonoon käytökseen ei puutu heti, se antaa sille toiselle merkin että mua kohtaan saa käyttäytyä vaikka miten huonosti.