Joulun riitaperinteenne.

Tätä ei ole enää, mutta lapsuudenkodissani vanhemmilla oli jatkuva erimielisyys aaton vietosta. Äitini mielestä joulu alkoi aattoillallisesta, ja sitä ennen sopi siivota ja laittaa ruokia kuin minä tahansa arkipäivänä. Oikeastaan hänen ihanteensa olikin, että kaikki saatiin valmiiksi noin iltakuudeksi. Isäni taas olisi halunnut, että koko aattopäivä olisi jo rauhoitettu joulunviettoon. Ilmeisesti he eivät koskaan ymmärtäneet puhua tästä asiasta keskenään. Luulen että syy oli se että äitini oli maalaistalosta jossa joulua pysyti viettämään pitkään, isäni taas virkamiesperheestä, jossa loma oli vain muutaman päivän.

Me ei jouluna tapella.

Mutta ennen joulua, kaupassa, mies on kyllä mahdoton.

Joka hemmetin hyllyn kohdalla hän inisee että "tarvitaanks nyt tätäkin" ja "ei nyt noin paljon, herran jee, kuka toin kaiken syö?".

Elämme uusiosuvussa, miehellä on kaksi lasta ja kahdeksan (8!) lapsenlasta, minulla kaksi lasta, joista toisella puoliso. Jos mentäisiin vain miehen ajatusten mukaan, ruoka loppuisi aina kesken. Koska se justiin ja justiin riittää silloinkaan, kun minä saan pitää pääni. Yhtenä jouluna mies hoiti ostokset, ja ruoka tosiaan loppui kesken. Oppiko hän tästä? No ei.

Ei enää tule riitaa. Olen oppinut jättämään miehen kotiin, kun hoidan jouluostokset yksin. (Meillä on kuittikassa, joten en siis maksa tosiaan kaikkea itse, vaan kulut menevät tasan.) Kuljen kauppoja hymyillen ja rauhassa listani kanssa, ja saan hymyjä takaisin. Peace!

Aika stressaavaa joku kuitti kassa ja sekalainen uusperhe. No en ymmärrä miksi tuommoisissa systeemeissä joku on onnellinen. Mutta me ihmiset olemme erilaisia ja suotakoon se. Itse en voisi elää kommuunissa sillä olen niin päällikkö ettei monikaan jaksaisi kun alan määräämään. En siedä yhtään epäsiisteyttä, likaisuutta tai jos joku notkuisi vain pelikoneilla ja eläisi kuin hotellissa. Kun kuuntelen vanhempien valitusta kuinka he passaavat jotain aikuista joka yöt notkuu pelikoneella ja päivät nukkuu niin pistää vihaksi etteikä he voi niille yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ole enää, mutta lapsuudenkodissani vanhemmilla oli jatkuva erimielisyys aaton vietosta. Äitini mielestä joulu alkoi aattoillallisesta, ja sitä ennen sopi siivota ja laittaa ruokia kuin minä tahansa arkipäivänä. Oikeastaan hänen ihanteensa olikin, että kaikki saatiin valmiiksi noin iltakuudeksi. Isäni taas olisi halunnut, että koko aattopäivä olisi jo rauhoitettu joulunviettoon. Ilmeisesti he eivät koskaan ymmärtäneet puhua tästä asiasta keskenään. Luulen että syy oli se että äitini oli maalaistalosta jossa joulua pysyti viettämään pitkään, isäni taas virkamiesperheestä, jossa loma oli vain muutaman päivän.

Tai sitten äitisi maalaistalolapsuus muistutti siitä, että joulu alkaa vasta sitten, kun eläimet on hoidettu ja ilta-askareet tehty. Joulua ei maalaistalossa maltettu viettää lomaillen lainkaan, siitä ei olisi lehmät ja siat nauttineet.

Mies haluaisi kuusen sisään joulukuun puolessa välissä. Minä vasta jouluna. Kompromissina se tulee tuosta välistä. Emme kyllä riitele asiasta, olemme vain eri mieltä.

Kaivellaan vanhoja, kipeitä ja selvitämättömia riitoja. Niistä saa vähällä vaivalla uuden riidanaiheen.

Ei riidellä jouluna, oikeasti joka joulu sujuu kivasti ja ei edes tunnelma mene lasten kiukuttelusta yms. Tämä johtuu kahdesta asiasta: jouluruokien ja viimeisten päivien työnjako on meillä aina selvä ja tasapuolinen ja toisekseen, molemmat olemme lapsuuden perheissä kärsineet vanhempien lapsellisesta käytöksestä. Vihdoin saamme antaa itsellemme sellaisen joulun kuin olemme jo lapsina halunneet! Eikä tule sukulaisia riesaksi ja riidaksi tai mennä sukulaisiin.

Mutta emme ole täydellisiä. Ennen joulua joulukuun aikana on runsaasti riitoja johtuen siitä että lahjanostot ja siivoukset kaatuvat helposti minulle. Ja joka joulukuu miehellä on joku aikaa vievä juttu mikä riepoo minua. Tässä meidän pitäisi tsempata, en halua että lapset muistelevat isona kuinka jouluun valmistauduttiin riidellen ja kireinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ole enää, mutta lapsuudenkodissani vanhemmilla oli jatkuva erimielisyys aaton vietosta. Äitini mielestä joulu alkoi aattoillallisesta, ja sitä ennen sopi siivota ja laittaa ruokia kuin minä tahansa arkipäivänä. Oikeastaan hänen ihanteensa olikin, että kaikki saatiin valmiiksi noin iltakuudeksi. Isäni taas olisi halunnut, että koko aattopäivä olisi jo rauhoitettu joulunviettoon. Ilmeisesti he eivät koskaan ymmärtäneet puhua tästä asiasta keskenään. Luulen että syy oli se että äitini oli maalaistalosta jossa joulua pysyti viettämään pitkään, isäni taas virkamiesperheestä, jossa loma oli vain muutaman päivän.

Tai sitten äitisi maalaistalolapsuus muistutti siitä, että joulu alkaa vasta sitten, kun eläimet on hoidettu ja ilta-askareet tehty. Joulua ei maalaistalossa maltettu viettää lomaillen lainkaan, siitä ei olisi lehmät ja siat nauttineet.

Tietysti navettatyöt piti hoitaa normaalisti joulunakin. Mutta muita töitä ei tehty, ja sitä leppoisampaa aikaa pystyi viettämään yli uudenvuoden. Isäni vanhemmilla oli toisin, töihin paluu koetti heti tapaninpäivän jälkeisenä aamuna.