Miksii on olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka puhuu paljon ja niitä jotka tekee asioita ja saavat oikeasti aina jotain aikaankin?

Fataalit älykkkäät ihmiset saavat yleensä paljon aikaan.

Ne jotka puhuu paljon, on konsultteja ja saavat rahaa.

Ne jotka tekee... niin, ne tekee ja sitä sanotaan kutsumusammatiksi.

Vierailija kirjoitti:

Fataalit älykkkäät ihmiset saavat yleensä paljon aikaan.

Fataalius erottaa haaveilijan hetkesssä eläjästä ja tekijästä. Haaveilija on sosiaalisesti hyvä uimaan porukassa kuin porukassa ja myötäilee. Fataaali taas jättää tunteilun ja haaveilun. Sen sijaaan keskittyy ajattelemaan asioita järjelläään. Moni suomalaiinen on fataali rationalisti, mutta yhteiiskunnassa ei olla rahoitusmalleineen valmiita auttamaan riskien ottamisessa tarpeeksi.

Sitten on niitä puhuvia ja tekeviä työntekijöitä,. Jotkut osaavat ilmaista itsenäsä jopa kirjallisesti lyhyesti ja ytimekkäästi. Meitä on moneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fataalit älykkkäät ihmiset saavat yleensä paljon aikaan.

Fataalius erottaa haaveilijan hetkesssä eläjästä ja tekijästä. Haaveilija on sosiaalisesti hyvä uimaan porukassa kuin porukassa ja myötäilee. Fataaali taas jättää tunteilun ja haaveilun. Sen sijaaan keskittyy ajattelemaan asioita järjelläään. Moni suomalaiinen on fataali rationalisti, mutta yhteiiskunnassa ei olla rahoitusmalleineen valmiita auttamaan riskien ottamisessa tarpeeksi.

Psyykologisesti nähdäkseni yksi ongellma on tässä. Nuorena on väähemmän menettävää ja enemmän saavutettavaa. Vanhempana enemmän menetetttävää ja vähemmän saavutettavaa. Meillä on paljon vanhuksia ja suht vähään nuorisoa. Nuorena on energiaa. Tuliisi saada nuoret innostumaan keksimään idoita jotta saaadaan nimeä maailmalle ja sitä kautta rahaa jolla rahoitttaa maailmalla yritystoimintaa. En sitä sano etteikö vanhempikin voisi olla vielä eloisa ja leikkisä.

Ihmiset ovat erilaisia.

Minusta ei olisi isis-duudiksi, omien lasten hylkääjäksi tai diktaattoriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fataalit älykkkäät ihmiset saavat yleensä paljon aikaan.

Fataalius erottaa haaveilijan hetkesssä eläjästä ja tekijästä. Haaveilija on sosiaalisesti hyvä uimaan porukassa kuin porukassa ja myötäilee. Fataaali taas jättää tunteilun ja haaveilun. Sen sijaaan keskittyy ajattelemaan asioita järjelläään. Moni suomalaiinen on fataali rationalisti, mutta yhteiiskunnassa ei olla rahoitusmalleineen valmiita auttamaan riskien ottamisessa tarpeeksi.

Psyykologisesti nähdäkseni yksi ongellma on tässä. Nuorena on väähemmän menettävää ja enemmän saavutettavaa. Vanhempana enemmän menetetttävää ja vähemmän saavutettavaa. Meillä on paljon vanhuksia ja suht vähään nuorisoa. Nuorena on energiaa. Tuliisi saada nuoret innostumaan keksimään idoita jotta saaadaan nimeä maailmalle ja sitä kautta rahaa jolla rahoitttaa maailmalla yritystoimintaa. En sitä sano etteikö vanhempikin voisi olla vielä eloisa ja leikkisä.

Mee tarvitaan eri ikäisiä ja erilaiisia ihmisiä. Hyviä tiimejä joissa saadaan aikaan juttuja. Murroksen taitteessa ihmisistä tulee ei fataalisia kuin sodanjälkeisen sukupolven hampaiden kiristelijät.