Toinen lapsistamme on erityisen upea

Noin se pallo pomppii, aina ja kaikkialla.

Minulla oli tuo tilanne koko lapsuuden kaverini kanssa, kyllä vit utti (vieläkin). Olin häntä alituisesti kehuville aikuisille täysin näkymätön enkä saanut kehuja muualtakaan.

😡

Äitinä sanoisin asiasta suoeaan mukäli on hyvä ystävä että haluaisin ettei vain toista lastani kehuttaisi.

Voit myös kehua molempia lapsiasi yhtä paljon ja alleviivata että ovat yhtä rakkaita. Syitä löytyy kun on äiti. Myös poikaa joka on hiukan altavastaava voit huomioida erityisesti toisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuo tilanne koko lapsuuden kaverini kanssa, kyllä vit utti (vieläkin). Olin häntä alituisesti kehuville aikuisille täysin näkymätön enkä saanut kehuja muualtakaan.

Miehelläni ja hänen siskollaan on myös ollut tuo tilanne lapsena. Myös mieheni oli tuollainen "superlapsi". Sisko on edelleen nyreä asiasta, vaikka ikää on 40+.

Ap

perus

On se raskasta sille täydellisellekin. On rasittavaa, että kaikki kiinnittävät huomiota ja puhuvat kuin olisit joku esine tai kohde. Vähemmälle jäävä voi olla vain tyytyväinen, että saa elää elämäänsä rauhassa. On muuten typerää kehuskella toisia näiden vanhemmille. Siinä ei ota lapsen tunteita lainkaan huomioon.

Vierailija kirjoitti:

On se raskasta sille täydellisellekin. On rasittavaa, että kaikki kiinnittävät huomiota ja puhuvat kuin olisit joku esine tai kohde. Vähemmälle jäävä voi olla vain tyytyväinen, että saa elää elämäänsä rauhassa. On muuten typerää kehuskella toisia näiden vanhemmille. Siinä ei ota lapsen tunteita lainkaan huomioon.

👆

Vierailija kirjoitti:

On se raskasta sille täydellisellekin. On rasittavaa, että kaikki kiinnittävät huomiota ja puhuvat kuin olisit joku esine tai kohde. Vähemmälle jäävä voi olla vain tyytyväinen, että saa elää elämäänsä rauhassa. On muuten typerää kehuskella toisia näiden vanhemmille. Siinä ei ota lapsen tunteita lainkaan huomioon.

Jaa no itse en ole lainkaan tyytyväinen siitä että olen aina "saanut" elää ilman mitään huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se raskasta sille täydellisellekin. On rasittavaa, että kaikki kiinnittävät huomiota ja puhuvat kuin olisit joku esine tai kohde. Vähemmälle jäävä voi olla vain tyytyväinen, että saa elää elämäänsä rauhassa. On muuten typerää kehuskella toisia näiden vanhemmille. Siinä ei ota lapsen tunteita lainkaan huomioon.

Jaa no itse en ole lainkaan tyytyväinen siitä että olen aina "saanut" elää ilman mitään huomiota.

Sama. Kotona ja koulussa. Elämäni haamuna.

Et oikein muuta voi kuin olla itse mahdollisimman tasapuolinen ja huomata molemmissa heidän vahvuuksiaan. Elämä on välillä epäreilua, mutta kyllä ne kortit voi myöhemmin mennä sekaisinkin. Ja muista, ettei ole aina helppoa olla täydellinenkään. Taviksena on loppujen lopuksi ihan mukava olla, kun ei ole niin suuria paineita mihinkään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se raskasta sille täydellisellekin. On rasittavaa, että kaikki kiinnittävät huomiota ja puhuvat kuin olisit joku esine tai kohde. Vähemmälle jäävä voi olla vain tyytyväinen, että saa elää elämäänsä rauhassa. On muuten typerää kehuskella toisia näiden vanhemmille. Siinä ei ota lapsen tunteita lainkaan huomioon.

Jaa no itse en ole lainkaan tyytyväinen siitä että olen aina "saanut" elää ilman mitään huomiota.

Sama. Kotona ja koulussa. Elämäni haamuna.

Juu, minulla ei ole mitään käsitystä siitä maailmasta jossa on niin raskasta kun kaikki miehet tulee baarissa ja muualla juttelemaan vaikka haluaisi vain pilettää tyttöjen kanssa rauhassa jne. Ei ole ollut miehiä eikä niitä tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se raskasta sille täydellisellekin. On rasittavaa, että kaikki kiinnittävät huomiota ja puhuvat kuin olisit joku esine tai kohde. Vähemmälle jäävä voi olla vain tyytyväinen, että saa elää elämäänsä rauhassa. On muuten typerää kehuskella toisia näiden vanhemmille. Siinä ei ota lapsen tunteita lainkaan huomioon.

👆

Hei totta muuten! Muistan parikin lapsuudessani hullusti kehuttua lasta, jotka sitten muovautuivat tekemään kaiken silleen että ihmisten mielikuvat säilyisi. Eihän kukaan halua aiheuttaa pettymystä. Kumpikaan noista ei luonut mitään merkittävää uraa esimerkiksi, vaan moni seinäruusuksi jäänyt pärjäsi sinnikkyyttään paremmin.

Moni 6 ällän ylioppilas on ns ”kiltti suorittajatyttö” (tai poika) ja etenkin tytöillä tämä näkyy usein loppuunpalamisena kun nuorena aikuisena työelämä ei olekaan pelkästään kehua. Saattaa paniikki isekä kun se unelmaduunipaikka ei heti avaudukaan. Moni ajautuu töissä tekemään ja suorittamaan liikaa, koska ovat niin tottuneita siihen ”kaikkein parhaimman” -rooliin että haluavat olla sitä hinnalla millä hyvänsä.

Jos kaksi kauppatieteiden maisteria laitetaan samalle viivalle: nro 1 on valmistunut ylioppilaaksi L:n papereill ja maisteriksi parhain arvosanoin. Nro 2 taas ylioppilaaksi C:n papereilla ja maisterin tutkinto vain kunnialla läpi. Maalaisjärjellä on todennäköisempää että nro 2 pärjää työelämässä paremmin, koska on osannut keskittyä olennaiseen, osannut levätä tarvittaessa, pitänyt kiinni rajoistaan ja oppinut sietämään epäonnistumisia.

Mielestäni sinun tulee hiukan toppuutella tuota esikoisen hehkutusta ja kääntää keskustelua nuorempaanne. Jos vaikka muutama tietty sukulainen on hehkuttaja, niin kannattaa puhua heille kahden kesken että hillitsisivät vähän. Ethän myöskään itse ole ekana kertomassa, että ”meidän x sai taas parhaat pisteet....”?? Ja muista keksiä tuollaisia asioita nuoremmastanne, eli ”kiitoksia, x todella on mahtava, mutta arvatkaapa kun meidän y....”

Vierailija kirjoitti:

Et oikein muuta voi kuin olla itse mahdollisimman tasapuolinen ja huomata molemmissa heidän vahvuuksiaan. Elämä on välillä epäreilua, mutta kyllä ne kortit voi myöhemmin mennä sekaisinkin. Ja muista, ettei ole aina helppoa olla täydellinenkään. Taviksena on loppujen lopuksi ihan mukava olla, kun ei ole niin suuria paineita mihinkään suuntaan.

Meidän hiljainen tavis stressaa huomattavasti enemmän kuin tuo kaikessa onnistuva esikoinen. Se ehkä hänen salaisuutensa onkin. Heittäytyy kaikkeen mukaan, eikä pelkää epäonnistumista. Poika siis rakastaa esiintymistä ja on vapaaehtoisestikin monessa mukana. Sen takia moni kommentoi hänen tekemisiään. "Mä näin teidän Tepon siellä ja täällä..."

Ap

Olisi kamalaa kuulla, että äitini sanoisi heljeni olevan erityisen upea ja minun tavis.