Tuttavalla oli käsivarret ihan haavaiset raavitut, mitä tiedätte viiltelystä ym? Miten voin auttaa häntä.
Aikuinen ihminen kyseessä. Näin käsivarren ja hän nopeasti peitti sen hihalla. En sanonut mitään.
Menin itsekin lukkoon, mitä voisin tehdä? En voi mennä vaan kysymään asiasta.
Kommentit (16)
Parhaiten voit auttaa juttelemalla.
onko mitenkään mahdollista että unissaan raapinut terävillä kynsillään? Itsellä aina sillon tällöin löytyy naarmuja käsivarsista jos kynnet unohtunut leikata, joskus jopa aika syviäkin jälkiä
Mullakin on ihan kamalan näköiset raavitut kädet, mutta johtuu kissasta.
Mulla on isorotuinen koiranpentu ja se tykkää pureskelemisesta. Mun käsivarret on kuin ruttotautisella, täynnä mustelmia ja myös haavoja. Moni ihminen on niitä katsellut selvästikin pää täynnä kysymyksiä, mutta ei ole sanonut mitään. En ole ruvennut selittelemään.
Mulla on atooppisen ihottuman oireillessa käsivarret ihan järkyttävän näköiset, kun raavin kutiavaa ihoa unissani. Tämäkin on mahdollista.
Mun systeri viilteli itseään joskus käsivarsiin ja arvet edelleen näkyvissä. Ei ole enää vuosiin viillellyt siis, mutta eihän ne arvet katoa.
Jos jäljet ovat viiltelystä niin tärkeätä on tietää että viiltely on ahdistuksenhallintakeino. Ahdistuksen tasosta kertoo jotain se että tuntuu aidosti jopa hyvältä kun "saa verta esiin". (tämä on toki vain oma kokemukseni, kaikki koemme asiat eri tavalla)
En oikein tiedä mitä ulkopuolinen olisi voinut tehdä hyväkseni kun olin itse siinä tilanteessa että satutin itseäni. Olisin tarvinnut ystävän tai kumppanin, ihmisen jolle "kelpaan", ihminen joka hyväksyy minut sellaisena kuin olin ja olen. Ehkä olisi ollut jopa hyvä jos joku olisi suoraan sanonut nähneensä haavat, ruvet ja arvet ja huolestuneensa.
Ehkä voisit varovaisesti kysyä niistä? Voihan se olla että kyse ei ole mistään vakavasta, mutta saisit rauhan itsellesi ja ehkä kaverista tuntuu hyvälle että joku hänestä välittää. ❤🙂
Vierailija kirjoitti:
onko mitenkään mahdollista että unissaan raapinut terävillä kynsillään? Itsellä aina sillon tällöin löytyy naarmuja käsivarsista jos kynnet unohtunut leikata, joskus jopa aika syviäkin jälkiä
Minulla sama juttu atopian vuoksi. Ei auta Atarax yksinään vaan kynsiä pitäisi viilata joka päivä ettei tulisi yöllä raapimajälkiä. Hoidan ihoani parhaani mukaan, mutta atopia on pysyvä vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla, ei kuulu sinulle. Viiltely ja naarmut on amatöörien juttuja muutenkin, eikä niiden asiat ole kovin pahasti. Parhaat itsensäkiduttajat leikkaa isoja paloja ihoa pois.
Tästä tuli mieleen erään ryhmäterapian vetäjän sanat: "älkää vertailko tai nokitelko oireillanne, te tarviitte kaikki apua".
Jos hän oikeasti edelleen viiltelee itseään voisit kysyä anonyymisti vaikka mielenterveyden ammattilaisilta, miten tuossa tilanteessa kannattaa toimia. Esim. Mielenterveysseuran keskustelupalstalla netissä.
Aikoinaan olin purkutyömaalla hommissa. Jo muutaman päivän työskentelyn jälkeen oli käsivarret täynnään viiltoja ja nirhaumia kun ei helteellä pystynyt työtakkia käyttämään. Ongelma niistä jäljistä tuli vasta paranemisvaiheessa kun mustelmat+ruhjeet katosivat ja vain kapeat viiltoarvet jäivät. Tuttuja ja tuntemattomia alkoi yllättäen kiinnostaa kuinka mulla menee, onko mulla kaikki kunnossa. Utelut loppuivat vasta kun arvet haalistuivat eikä uusia ilmaantunut.
Varmista nyt ainakin ensin että kyse on viiltelystä ennen kuin teet mitään muuta.
Pidät vaikkapa suusi kiinni. Häpeä niistä on muutenkin iso ilman että joku alkaa osoitella.
Haavainen ja raavittu kuulostaa enemmän atopialta kuin viiltelemiseltä. Käsivarret ja -taipeet vieläpä aika yleinen pahasti oireileva kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla, ei kuulu sinulle. Viiltely ja naarmut on amatöörien juttuja muutenkin, eikä niiden asiat ole kovin pahasti. Parhaat itsensäkiduttajat leikkaa isoja paloja ihoa pois.
Tästä tuli mieleen erään ryhmäterapian vetäjän sanat: "älkää vertailko tai nokitelko oireillanne, te tarviitte kaikki apua".
Ryhmäterapia onkin terapian laiskimpia ja huonoimpia muotoja. Näennäisterapiaa.
Minulla on viilletyt käsivarret, mutta kannattaa huomioida se, että jäljet on ikuiset, siitä on voinut kulua pitkäkin aika. Eli ei kannata suhtautua siihen, kuin tuoreeseen juttuun. Toki minusta on ihan mukava, jos joku osoittaa rohkeuttaan kysymällä jäljistä ja olotilasta, mutta ei kannata olla automaattisesti huolissaan nykypäivästä. Nykyisin asiat ovat minulla useimmiten ihan ok ja poistaisin arvet, jos voisin.