Lue keskustelun säännöt.
Tuntevatko ihmiset työhäpeää porvarillisen elämänkatsomuksen takia?
18.12.2019 |
Aikaisemmin koettiin ehkä häpeällisenä sitä, jos ei ollut puolisoa tai perhettä tiettyyn ikään mennessä. Enää se ei ole niin tärkeää, koska perhe on noussut tarvehierarkiassa korkeammalle tasolle, eli se on yksi itsensä toteuttamisen muoto muiden joukossa. Tarvehierarkiassa siis perustarpeet kuten ruoka ja suoja ovat alimmalla tasolla jne. Ihmisillä on kuitenkin sosiaalisina eläiminä tarve selvittää ns nokkimisjärjestys ja nyt se ei ole enää perhe vaan työ. Ajatellaan, että on töitä jotka ovat sopivia tietynikäisille, mutta ei enää vaikkapa +30vuotiaille. Tähän lisättynä työelämän murros, minkä seurauksena koulutus ei enää takaa nousujohteista uraa. Tämä koetaan sitten epäonnistumisena ja ahdistuksen aiheena, kun maisterin papereilla ei pääse kuin niihin "kakskymppisten" töihin. Jotkut etenevät ja sitten heihin verrataan itseä ja koetaan alemmuuden tunnetta.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miesnäkökulmasta mikään ei ole muuttunut. Historiallisesti se työ ja ura on ollut miehille tärkein perheestä huolehtimisen muoto. Toki se voi muutakin arvoa elämään tuoda ja monilla tuokin, mutta isossa kuvassa pohjimmiltaan miesten kunnianhimossa on kyse a) kumppanin houkuttamisesta ja b) perheestä huolehtimisesta.
Jos minulla ei olisi vaimoa ja lapsia niin ei todellakaan kiinnostaisi stressaavat ja vapaa-ajallekin tunkeutuvat työt. Tunnit ja palkan voisi vaikka puolittaa ja keskittyä vaikka perhokalastukseen ja luontovalokuvaamiseen ja elää silti oikein mukavasti.
Ehkä naisille, jotka ovat tasa-arvon myötä vasta viime aikoina päässeet pohtimaan samoja asioita, tuo on jotenkin uutta ja hämmentävää.