Lue keskustelun säännöt.
Velat! Ovatko lapset ja lapsiperheelliset teidän mielestänne sietämättömiä ihmisiä?
18.12.2019 |
Keskustelujen perusteella näyttää siltä, että velat ja lapsiperheelliset eivät kykene millään tulemaan toimeen keskenään ja vastakkainasettelua tulee aina olemaan. Vahempainvapaat, lapsilisät, kotihoidon tuet ja sairauspoissaolot tuntuvat aiheuttavan paljon närää. Sitten on myös lapset julkisilla paikoilla, ravintoloissa, kahviloissa, elokuvissa ja tuttavien lapset jonka läsnäolo ottaa päähän.
Tästä saa sellaisen kuvan, että lapsiperheet ovat pahin asia maailmassa. Onko näin?
Kommentit (36)
Olen aina pitänyt lapsista ja parhaalla ystävälläni on kaksi hauskaa poikaa. Oletko huomannut, että kovin moni ihminen, jolla itsellään on lapsia, sanoo ihan avoimesti ettei pidä muiden lapsista? Se ei jotenkin tunnu herättävän niin voimakkaita tunteita ollenkaan. Eihän missään perhejuhlissa vanhemmat leiki muiden ihmisten lasten kanssa, mutta nuoret ja lapsettomat kyllä leikkivät. Se on jotenkin hassua miten tympeitä ihmiset saa ihan luvan kanssa olla lapsia kohtaan, kunhan on omia. On ilmeisesti sitten "oikeaa" leiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollenkaan, kunhan eivät pyöri jaloissa.
Tuttavallani on kaksi hyvin kasvatettua lasta, jotka pidetään sekä rakkaudessa että ruodussa. Eivät puhu päälle, eivät vänkää aikuisia vieraita leikkeihin (ja saavat kuulla asiasta jos näin on) jne. Tietysti lapset on lapsia, ja välillä tulee huutoa ja itkua ja surua. Se on ihan ok, ei lapsi ole pieni aikuinen. Täällä on kiva vierailla.
Sitten on toinen tuttu, jolla on yksi lapsi. Lapsi päättää mitä syö, missä istuu (esim. isän niskassa samalla lällättäen), mitä laittaa päälle (äidin juhlatoppi jossa sitten suklaata yms.) missä nukkuu (keskellä yötä telkkari päälle sohvalla jos haluaa) ja tämä on siis 6v neiti. En vain pysty olemaan enää heidän ystävänsä.
Uskoisin, että se mitä Suomessa vanhemmat haluaa nähdä lapsivihamielisyytenä on oikeastaan vanhempivihamielisyyttä. On helpompaa pöyristyä ja syytellä kiukkua lapseen kuin katsoa itseään ja vanhemmuuttaan peiliin.
Jotkut ovat, jotkut eivät. Niin kuin ihmiset yleensäkin.
Kuvittelet vaan. Mulla ainakin suurin osa ystavista on lapsiperheellisia, vaikka itse olenkin kumppanini kanssa vela.
Toissa pidan lomat sesongin ulkopuolella (so. koululomien ulkopuolella), kohteisiin paasee halvemmalla ja paikalla on vahemman meluavia lapsia, eli win-win. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollenkaan, en vain itse halua lapsia ja sillä siisti.
Kun olin lapsi, niin perheen lapsettomat aikuisystävät oli niitä hauskoja tyyppejä, jotka tuli ja leikki tai edes HUOMIOI ja puhui sinulle.
Perheelliset saattoi katsoa tyyliin läpi sinusta tai ainut asia mitä sanoi jonkun juhlan aikana oli jotain "VARO NYT" vihaisena puskista tai sitten teatreelinen "AIJOIJJAI OOTKOS NYT ISO TYTTÖ KUN OOT KOULUSSA NIIN LÄSSYTI" enemmänkin osoittaen tämän näytöksen ympärillä oleville muille ihmisille, kuin odottaen minulta vastausta. Ja mitä tuohon pitäisi edes vastata "Hmm. Tarkoitatko nyt fyysisesti isokokoista ja vai ikäistäni vanhempaa? Tekeekö koulu minusta lihavan? Rakas täti, en ymmärrä sanaakaan ja miksi huudat?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihmeellinen myytti, että ne joilla on lapsia, olisi lapsia ja lapsiperheitä rakastavia. Moni, jolla on lapsia, vihaa muiden lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50/50. Puolet kummallakin puolella on ongelmaisia toisilleen ja toinen puoli tulee toimeen keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavallani on kaksi hyvin kasvatettua lasta, jotka pidetään sekä rakkaudessa että ruodussa. Eivät puhu päälle, eivät vänkää aikuisia vieraita leikkeihin (ja saavat kuulla asiasta jos näin on) jne. Tietysti lapset on lapsia, ja välillä tulee huutoa ja itkua ja surua. Se on ihan ok, ei lapsi ole pieni aikuinen. Täällä on kiva vierailla.
Sitten on toinen tuttu, jolla on yksi lapsi. Lapsi päättää mitä syö, missä istuu (esim. isän niskassa samalla lällättäen), mitä laittaa päälle (äidin juhlatoppi jossa sitten suklaata yms.) missä nukkuu (keskellä yötä telkkari päälle sohvalla jos haluaa) ja tämä on siis 6v neiti. En vain pysty olemaan enää heidän ystävänsä.
Uskoisin, että se mitä Suomessa vanhemmat haluaa nähdä lapsivihamielisyytenä on oikeastaan vanhempivihamielisyyttä. On helpompaa pöyristyä ja syytellä kiukkua lapseen kuin katsoa itseään ja vanhemmuuttaan peiliin.
Miksei aikuisia vieraita saisi pyytää leikkimään tms? Kyllä ne vieraat on kai perheen lapsiakin tulleet katsomaan ja heillekin voi jutella tai tehdä jotain heidän kanssaan. Enkä nyt tarkoita että koko ilta pitäisi istua lasten kanssa, mutta miksi edes kutsua sellaisia vieraita, joita ei perheen lapset yhtään kiinnosta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavallani on kaksi hyvin kasvatettua lasta, jotka pidetään sekä rakkaudessa että ruodussa. Eivät puhu päälle, eivät vänkää aikuisia vieraita leikkeihin (ja saavat kuulla asiasta jos näin on) jne. Tietysti lapset on lapsia, ja välillä tulee huutoa ja itkua ja surua. Se on ihan ok, ei lapsi ole pieni aikuinen. Täällä on kiva vierailla.
Sitten on toinen tuttu, jolla on yksi lapsi. Lapsi päättää mitä syö, missä istuu (esim. isän niskassa samalla lällättäen), mitä laittaa päälle (äidin juhlatoppi jossa sitten suklaata yms.) missä nukkuu (keskellä yötä telkkari päälle sohvalla jos haluaa) ja tämä on siis 6v neiti. En vain pysty olemaan enää heidän ystävänsä.
Uskoisin, että se mitä Suomessa vanhemmat haluaa nähdä lapsivihamielisyytenä on oikeastaan vanhempivihamielisyyttä. On helpompaa pöyristyä ja syytellä kiukkua lapseen kuin katsoa itseään ja vanhemmuuttaan peiliin.
Miksei aikuisia vieraita saisi pyytää leikkimään tms? Kyllä ne vieraat on kai perheen lapsiakin tulleet katsomaan ja heillekin voi jutella tai tehdä jotain heidän kanssaan. Enkä nyt tarkoita että koko ilta pitäisi istua lasten kanssa, mutta miksi edes kutsua sellaisia vieraita, joita ei perheen lapset yhtään kiinnosta ?
En kyllä todellakaan jaksa tai halua leikkiä muiden ihmisten lasten kanssa vaikka itselläni lapsia onkin. Menen vierailulle aikuisten luokse, joilla on lapsia. Se on vanhempien tehtävä leikkiä lastensa kanssa, ei minun. Lasten on myös hyvä oppia olemaan olematta se keskipiste, kun vieraita tulee.
Ei mulla ole mitään lapsiperheitä vastaan. Miksi ees haluisin pitää esim. talvilomani koululaisten hiihtoloman kanssa samaan aikaan, kun kaikki on ruuhkaista ja kalliimpaa, kuin vaikka kuukautta myöhemmin? En mä ole ikinä kokenut, että mun tarpeet olisivat vaikkapa töissä toissijaisia lapsekkaiden tarpeisiin verrattuna.
En välttämättä juurikaan välitä vieraiden mukuloista, mutten mä niitä myöskään vihaa. Kavereiden lapset on mulle tärkeitä ja niistä jopa tykkään. Veljeni poika on mulle todella rakas. Luulin aina, etten osaa olla pentujen kanssa ollenkaan, mutta kavereiden lisääntymisen myötä oon huomannut omaksi ja muiden yllätykseksi, että olen suurelle osalle se kaikkein kivoin täti, jonka vierailuja odotetaan kuin kuuta nousevaa. Mä kohtelen lapsia niin kuin kaikkia muitakin, kuuntelen heidän juttujaan mielenkiinnolla ja kerron omiani heille. Komennan tarvittaessa, mutta myös perustelen keskustelutyylisesti miksi jotain ei saa tehdä ja kuuntelen lapsen kannan. Kunhan sitä ei ilmaista kiukkuhuudolla, mutta yleensä muksut on tässä asiassa vähän vieraskoreita ja pääsen paljon vanhempia helpommalla. Vien kivoihin paikkoihin, pelailen sekä leikin ja kaiken tän teen 100% aidolla innostuksella, koska musta aikuisetkin saa pitää lapsellista hauskaa.
Musta on ihan mahtavaa olla tärkeä aikuinen kavereiden lapsille, mutta en siltikään halua omia. Mä arvostan ihan liikaa omaa rauhaani ja vapautta tehdä mitä huvittaa. Ei vela tarkoita, että vihaisi lapsia tai lapsiperheitä. Se on vain yksi valinta niiden miljoonien joukossa, joita useimmat meistä joutuvat elämänsä aikana tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavallani on kaksi hyvin kasvatettua lasta, jotka pidetään sekä rakkaudessa että ruodussa. Eivät puhu päälle, eivät vänkää aikuisia vieraita leikkeihin (ja saavat kuulla asiasta jos näin on) jne. Tietysti lapset on lapsia, ja välillä tulee huutoa ja itkua ja surua. Se on ihan ok, ei lapsi ole pieni aikuinen. Täällä on kiva vierailla.
Sitten on toinen tuttu, jolla on yksi lapsi. Lapsi päättää mitä syö, missä istuu (esim. isän niskassa samalla lällättäen), mitä laittaa päälle (äidin juhlatoppi jossa sitten suklaata yms.) missä nukkuu (keskellä yötä telkkari päälle sohvalla jos haluaa) ja tämä on siis 6v neiti. En vain pysty olemaan enää heidän ystävänsä.
Uskoisin, että se mitä Suomessa vanhemmat haluaa nähdä lapsivihamielisyytenä on oikeastaan vanhempivihamielisyyttä. On helpompaa pöyristyä ja syytellä kiukkua lapseen kuin katsoa itseään ja vanhemmuuttaan peiliin.
Miksei aikuisia vieraita saisi pyytää leikkimään tms? Kyllä ne vieraat on kai perheen lapsiakin tulleet katsomaan ja heillekin voi jutella tai tehdä jotain heidän kanssaan. Enkä nyt tarkoita että koko ilta pitäisi istua lasten kanssa, mutta miksi edes kutsua sellaisia vieraita, joita ei perheen lapset yhtään kiinnosta ?
No minulla ei ole kovin usein tilaisuutta vierailla ihmisten luona, silloinkin tunti, puolitoista. Kyllä se kuulumisten vaihtoon menee. En mennyt paikalle leikkimään lapsen kanssa. Se ei tarkoita, etten puhuisi hänelle tai olisi hänestä kiinnostunut. Ne ovat aivan, aivan eri asioita. Joissain paikoissa on käynyt niin, että lapsi pyytää eri kerrokseen tekemään jotain omaan huoneeseensa ja äiti katsoo odottaen, että mitä sanon (halunnee oman vapaahetken).
Se on kiusallinen tilanne, kun itsellä on lähtö pian ja olisi vielä asiaa vanhemmillekin. Taitava vanhempi toteaa lapselleen, että nyt on aikuisten jutut ja pyytää vaikka hakemaan palapelin pöytään tms. eikä aseta vierasta kiusalliseen tilanteeseen.
Ei ole ja olen huolissani että heidän määrä hiljalleen vähenee. Kuitenkin lapset perheineen tuo tulevaisuuden, eikä se omakaan vanhuus vaikuta ainakaan paremmalta nykyisen syntyvyyden laskun jatkuessa. Suomeen tarvittaisi myös lapsia, että minulle olisi tulevaisuudessa eläkkeeni maksajia. En silti halua omia lapsia koska kaipaan vapautta ja vaadin saada päättää tasan tarkkaan itse omat menoni.
TämäKIN vastakkainasettelu on enimmäkseen tuulesta temmattu, jossa pieni vähemmistö huonontaa kaikkien mainetta. Suurin osa lapsista ja lapsiperheistä on minusta oikein jees. Joka asiasta ruikuttavat marttyyrivanhemmat eivät sitä ole, vaan pilaavat asiallistenkin vanhempien maineen.
Oma erityinen inhokkini ovat vanhemmat, jotka tukottavat somensa täyteen lastensa valokuvilla, jolloin lapsen oikeus yksityisyydensuojaan ei ole paljon arvoinen. Sivusta seuraavana minulle tulee karmiva olo. Sellaisille vanhemmille pyytäisin jäitä hattuun. Ne kuvat voi säilöä vaikka kovalevylle ja lähetellä lapsen tärkeimmille ihmisille yksityisemmin, jos tärkeimmät vaikka asuvat pitkien matkojen päässä.
Tämä asia kaivetaan naftaliinista vähintään joka kuukausi. Miksi? Mikä mättää lapsellisten elämässä?
Minua ei häiritse itkevä lapsi lentokoneessa ja esim pitkällä reissulla annan mieluusti lapsiperheen kirjautua ensin huoneeseen, kun ollaan oltu tienpäällä koko päivä. Tai kuten eräs työkaverini, jonka pienet lapset sairastivat yhden talven jatkuvalla syötöllä, niin en alkanut mutisemaan että työt kärsivät. Näitä sattuu. Valtaosa perheellisistä on mukavia tai vähintään siedettäviä, kuten ihmiset yleensä.
Yleensä ongelmat ovat näitä, kun vanhempi käyttää lapsia selkeänä tekosyynä luistella pois asioista, vaatii erityisoikeuksia tai on vaan laiska. Osa vanhemmista ovat sokeita lapsensa käytökselle, valitettavasti. Kun eihän meidän Maija voi kiusata ketään. Toinen asia, mikä perheellisissä harmittaa on se vähättelyn puute minunkaltaisia kohtaan. Useinmiten näidenkin takana ovat omat kipupisteet ja sitä turhautumista puretaan lapsettomaan.
Näiden kohdalla lähinnä toivon, että vanhemmat kasvaisivat aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä asia kaivetaan naftaliinista vähintään joka kuukausi. Miksi? Mikä mättää lapsellisten elämässä?
Luultavasti on monia, jotka katuvat lastenhankintaa. Kun niitä ei voi sitten useinkaan tuupata minnekään muualle vaan pitää itse hoitaa.
Kuvittelet omiasi.