Miksei ja moni lapseton pariskunta voi olla erilleen edes jouluaattoa?

Otsikkoon tuli vahingossa ja-sana.

No jos ihan vaikka haluavat olla yhdessä? Ja oliskos se ihan heidän oma asiansa?

Jos pariskunta haluaa olla yhdessä joulun? Voivathan sitten vuorotella toisen ja toisen vanhempien luona.

Tietysti haluamme olla yhdessä jouluaattona(kin). Se, että pitää valita kumman vanhempien luona viettää joulun on pieni paha siitä, että pääsemme viettämään joulun yhdessä.

Tiedän yhden pariskunnan joka viettää joulut aina erillään. Joko joululla ei ole heille sama merkitys kuin muilla, tai sitten parisuhteessa on jokin vialla.

Puolisoni on ensisijainen perheeni, ja joulu on perhejuhla, jonka haluan tietenkin viettää hänen kanssaan.

No, kuule me kun käydään töissä, harrastetaan, tavataan ystäviä, jne niin joulunpyhät on sitä aikaa jolloin meillä on sitä AIKAA olla yhdessä. Ja emme vietä joulua kummankaan vanhempien luona vaan MEIDÄN kodissa ja käydään ihan vaan moikkaamassa vanhempia.

Kuka tuollaisten vanhempien kanssa haluaa jouluaan viettää, jotka eivät edes ymmärrä aikuisen ihmisen halua juhlia joulua juuri oman puolisonsa kanssa. 

Toki jouluna monet varmasti haluavat olla yhdessä oman perheensä eli puolisonsa kanssa, riippumatta siitä onko lapsia.

No eihän se joulu siihen yhteen päivään lopu, jouluaattoon siis. Meillä joulua vietetään useampi päivä joten siinä ehtii hyvin käymään molempien vanhemmilla. Miksi pitäisi olla erillään? Ovatko lapsettomat pariskunnat jotenkin vähemmän oikeutettuja viettämään aattoa yhdessä kuin ne joilla on lapsia?

Oisko vaikka se, että ihminen tahtoo olla jouluaaton perheensä kanssa? Lapsettomatkin pariskunnat on perheitä, ei mitään seurustelevia teinejä. Toki he priorisoivat toisensa ensi sijaisesti. Ja jotkut varmaan viettävätkin jouluja omasta tahdostaan lapsuusperheidensä kanssa puolisosta erillään, mutta minusta koko ajatus jnain yleisenä sääntönä on ihan absurdi. Kyllä me mieheni kanssa oltiin perhe jo kauan ennen lapsia ja ollaan sittenkin, kun lapset on lähteneet kotoa...

Erilleen olo välillä tekee vain hyvää suhteelle. Esimerkiksi siskollani oli tapana ensimmäisinä vuosina mennä jouluksi vanhempiemme luo ja hänen poikaystävänsä meni omien vanhempiensa luo. Viime vuonna hän

tuli sinne poikaystävänsä kanssa, mutta nyt menevät viettämään joulua poikaystävänsä vanhempien luo, mikä minua vähän harmittaa, koska olen yksin vanhempien kanssa ensimmäistä kertaa.

Tuota itsekin joskus ihmettelen, kun kuulen ihmisen valittavan siitä että jouluna pitää vierailla jossain tai olla jossain.

Tuleva joulu on oman parisuhteeni kuudes ja samalla ensimmäinen, jonka vietän kumppanini kanssa. Aiemmat vietin kaukana asuvan äitini kanssa (joululoma oli ainoa mahdollisuus viettää siellä talvella lomaa) eikä tullut mieleenikään vaatia kumppanianikin sinne. Niinpä hän vietti joulua omien sukulaistensa kanssa. Nyt äitiäni ei enää ole ja minulla on mahdollisuus pitää lomaa loppiaiseen saakka. Päätin siis lähteä lämpimämpään ja yllätyksekseni ja ilokseni puolisoni ilmoitti lähtevänsä mukaan.

Me puolison kanssa vietetään joulua yhdessä omassa kodissamme. Vanhempia ehtii nähdä muulloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden pariskunnan joka viettää joulut aina erillään. Joko joululla ei ole heille sama merkitys kuin muilla, tai sitten parisuhteessa on jokin vialla.

Jokainen saa tehdä miten haluaa. Ehkä kaipaavat välillä omaa rauhaa. Ihmetyttää sekin miksi sukulaiset heti oudoksuvat, jos pariskunta viettää joulun erillään. Mitä se heille kuuluu?

Koska olemme yhdessä siksi, että haluamme olla ja rakastamme toisiamme.

Jos on yhdessä vain siksi että on lapsia, niin siinä tilanteessa varmaan haaveileekin, että vitsi jos meillä ei olisi näitä lapsia niin voitaisiin vaan olla erossa joka päivä ja joulunakin :D

Me ollaan joko kahdestaan tai kumpikin omassa lapsuuskodissaan. Mun lapsuuskodin joulu on sellainen perinteinen joulukuusineen ja lahjoineen, sisaruksillani on monta pientä lasta. Miehen lapsuuskodin joulussa nuorin osallistuja olisin minä, aikuisten joulu ja tärkein ohjelmanumero on aattoillan pubissa istuminen. (Mies on britti.)

Jos joutuisin tuonne anoppilan jouluun, niin varmasti vaan ikävöisin omien vanhempieni joulua. Miestäni taas ei nappaa yhtään ajatus siitä, että joulu menee lasten ympäröimänä. Pelkkä ajatus kuulemma saa stressitasot nousemaan.

Tänä jouluna ollaan kahdestaan. Ei laiteta tai vietetä joulua mitenkään. Ihan samalla tavalla ollaan kuin muinakin vapaapäivinä.

Jännä ajatus että vain lapset tekevät perheen.

Ennen lapsia me käytiin yhdessä aina molempien vanhempien luona joulun aikaan. Nyt lasten myötä vietämme joulun omassa kodissamme oman perheemme kesken. Isovanhemmat ja sukulaiset ovat toki tervetulleita käymään.

Me vietetään joulu kahdestaan. Sukulaisia tavataan sitten ennen tai jälkeen joulun.

Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä pian 7 vuotta, ja tämä tuleva joulu on ensimmäinen, jonka vietämme yhdessä. Menemme minun vanhemmilleni aatoksi (aatonaattona matkustetaan), ja joulupäivänä mieheni vanhemmille. Ensi vuonna sitten toisinpäin jne. Teemme tästä uuden perinteen.

Miksi sitten olemme viettäneet joulut aiemmin erillään? Kumpikin on halunnut viettää joulun lapsuudenperheen luona ja koska minun vanhempani asuvat useamman sadan kilometrin päässä, niin ei ole päiväseltään reissu onnistunut. Joulu on myös ollut monta vuotta ainut kerta vuodessa, kun olen nähnyt veljeäni, koska emme muuten tapaa kuin jos satumme olemaan vanhempien luona yhtä aikaa ja sitä harvemmin tapahtuu. Jouluna ollaan aina oltu samaan aikaan.

Ja voi että, on kuulkaa herättänyt meidän järjestely ihmettelyä näiden vuosien aikana! Yleensä keskustelu on mennyt näin:

"missäs te olette jouluna?" "no mies jää tänne, minä lähden pariksi päiväksi vanhempien luo", johon vastapuoli melkein huutaen: "siis ettekö te vietä joulua yhdessä?! Miksi, miten te voitte olla jouluna erossa?" On siinä varmaan joku hiljaa mielessään miettinyt parisuhteemme tilaa, mutta oikein hyvin meillä on mennyt, kiitos vaan. Naimisiinkin päästiin tänä vuonna siitä huolimatta, että ei olla joulua vielä yhdessä vietetty. :) Yksi entinen työkaveri ei tätä järjestelyä ihmetellyt, totesi vaan ettei hänkään miehensä kanssa joulua viettänyt ennen kuin tuli yhteinen lapsi.