Taikauskoisuus

Onko täällä muita, kenellä jompi kumpi tai molemmat vanhemmat ovat olleet hyvin taikauskoisia? Aloin pohtia asiaa, kun äitini kanssa tuli puhetta perjantaista 13. ja alle kouluikäinen lapseni kuunteli.

Kun itse olin lapsi 80-luvulla, opin pelkäämään milloin mitäkin typeriä asioita, kun äitini niin opetti. Perjantai 13. päivä jännitti jo etukäteen ja lukua 13 piti muutenkin vältellä kaikin tavoin. Asuntoa numero 13 ei olisi ikinä ostettu ja niin edelleen. Linnutkin olivat pelon aihe, koska lähelle tuleva tai vaikka ikkunaan koputtava lintu tiesi jotain todella pahaa. Ja koska aikuinen näin sanoi, niin asioista järjellä ymmärtämätön lapsi tietysti uskoi. Jälkeenpäin ajateltuna kyllähän siinä oli pienellä lapsella hirveä määrä aivan turhaa stressiä, kun milloin mitäkin piti pelätä ja miettiä. Vähitellen aikuisena aloin osata ajatella asioita järkevämmin ja sanouduin irti kaiken maailman höpöhöpöstä. En tiedä onko äitini vielä yhtä taikauskoinen kuin oli nuorempana, mutta olen ehdottomasti kieltänyt opettamasta ainuttakaan taikauskopelkoa lapsenlapselleen. Ei hän kyllä niistä enää kovasti puhukaan, mutta minun lapsuudessani puhui aivan liikaa. Taikauskon on oppinut tietysti omassa kodissaan, erityisesti mummonsa oli ollut todella taikauskoinen.

No, nyt tämä hömpötys katkeaa tähän sukupolveen, mutta kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia. Vaikka taikauskoinen en ole, niin ikään kuin selkärangasta tulee välillä jotain juttuja, kuten sen numeron 13 kavahtaminen. Tai jos vaikka lintu nokkii ovikoristetta, niin muistuu mieleen lintuja koskeva ”opetus”. Mitään lintuaiheista, kuten koriste-esinettä tai vaikka kangasta lintukuosilla ei meidän talossa ollut.

Erikoisin on ehkä ajatus, että joulukuusen latvan katkaiseminen tietää huonoa. Pitkälatvaista kuusta ei siis meille saanut tuoda 😀 Voi kuulostaa tosi hullulta, mutta näin se vaan oli.