Lapsi lopetti (kilpa)harrastuksen, miten suhtauduit vanhempana?

Aika moni lopettaa joka tapauksessa viimeistään yläkouluiässä, kun elämään tulee muitakin mielenkiinnon kohteita, eikä jokailtainen harjoittelu vaan jaksa enää kiinnostaa. Valitettavan moni joutuu myös lopettamaan terveydellisistä syistä, kun paikat ei vaan kestä liiallista treenaamista.

Lapsen parhaaksi olette toimineet, varmasti hyvä noin ennen kuin lapsi olisi ollut aivan puhki.

Eikö lapsi olisi itse voinut päättää milloin ei enää jaksa? Vai oliko kyse rahasta?

Yleensä vanhempaa harmittaa enemmän kuin lopettanutta nuorta, ainakin jos vanhempi on ollut harrastuksessa mukana tosi innokkaasti.

Suomen nykyinen menestymättömyys esim yleisurheilussa ei johdu harjoituksen puutteesta, vaan siitä, että lapset laitetaan harjoittelemaan liian yksipuolisesti liian varhain. Olisi parempi tutustua kevyemmällä otteella useampaan lajiin ja jättää yhteen lajiin keskittyminen myöhemmälle iälle. Usein teinit väsyvät harjoitteluun koska se on aikaavievää, mutta myös koska lajikin on sellainen, jonka vanhemmat ovat pienelle lapselleen aikoinaan valinneet, ei sellainen, jonka nuori olisi saanut itse valita.

Tietyssä vaiheessa harrastuksessa kuin harrastuksessa ne harjoitusmäärät kasvaa, mikälii harrastaa tosissaan. Oma ala-asteikäinen harrasti soittamista, balettia, voimistelua, ratsastusta, jääkiekkoa , jalkapalloa, kuvataidekerhoa. Parhaina iltoina oli kaksikin harrastusta. Kun esim. Voimistelussa tuli painetta lisätä harjoitusmäärä kahdesta kolmeen kertaan viikossa mietittiin yhdessä tilannetta koska tunnit ei kertakaikkiaan kaikkeen riittäneet. Kolmas kerta olisi mennyt jääkiekkoharkkojen kanssa päällekkäin ja hän valitsi harrastuksista rakkaamman eli jääkiekon. Tällä tavoin pikkuhiljaa ne omimmat harrastukset löytyi. Pikkuhiljaa myös löytyi uusia harrastuksia kuten Vpk. Nyt 18 vuotiaana pelaa jääkiekkoa, soittaa satunnaisesti omaksi ilokseen ja toimii ohjaajana palokuntanuorissa. Ne omimmat jutut jää mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi olisi itse voinut päättää milloin ei enää jaksa? Vai oliko kyse rahasta?

Lapsi ei pystynyt tekemään päätöstä. Hän puhui kyllä jo viime vuonna ettei tiedä kauan jaksaa jatkaa molempia lajeja. Raha ei ollut päällimmäinen ongelma, vaikka toki rahaa jää enemmän nyt käyttöön.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi olisi itse voinut päättää milloin ei enää jaksa? Vai oliko kyse rahasta?

Lapsi ei pystynyt tekemään päätöstä. Hän puhui kyllä jo viime vuonna ettei tiedä kauan jaksaa jatkaa molempia lajeja. Raha ei ollut päällimmäinen ongelma, vaikka toki rahaa jää enemmän nyt käyttöön.

Ap

Kun kyseessä on noinkin nuori lapsi niin ehkä hänen kannattaisi kokeilla monipuolisesti uusia juttuja, jospa niistä löytyisi joku johon itsellä on se todella suuri palo. Oma tytär harrasti monipuolisesti liikuntaa ja tuntui, että hänen oli suhteellisen helppo siirtyä lajista toiseen kun oli hyvä kunto, voimaa ja hyvä kordinaatio. Mikäli on harrastanut yksilölajeja voisi se oma juttu löytyä joukkuelajeista jne.

Otsikosta päättelin, että se oli lapsi, joka päätti lopettaa ainoan kilpaharrastuksen ja olin tulossa vastaamaan " minkäpä sille voi".

Luettuani aloituksen kirjoitankin toisin. Eikö täydelliselle lopettamiselle olisi ollut vaihtoehtoa? Jos lajit olisivat esim. jalkapallo ja taitoluistelu, kumpikaan ei sulkisi toista täydellisesti pois vielä lapsena.  Muutenkin olisi voinut harkita, pitääkö toista vaiko molempia välillä vain harrastuksena ja jättää tavoitteellisen kilpailemisen vähemmälle. Ajan mittaan olisi kyllä kirkastunut, kumpi laji on mieleisempi ja / tai kummassa olisi paremmat mahdollisuudet menestyä.

Allekirjoitan tuon, että nuorena pitäisi harrastaa liikuntaa mahdollisimman monipuolisesti. Tämä käsitykseni perustuu edesmenneen mestarihiihtäjä Mäntyrannan mielipiteeseen. Jo hän aikanaan arvosteli uutta mallia, että jo pienestä pitäen keskityttiin yhteen lajiin. Toimihan sekin aikansa, mm. Neuvostoliitosta, joka on jo edesmennyt sekin.

Lohduttakoon aloittajaa se tieto, että useimmat ikäluokkatähdet lopettavat kilpailemisen murrosiässä, joten ei mitään väliä, vaikka joku laji on lopetettu jo aikaisemmin. Niin minunkin lapseni teki ja siihen perustuu ensimmäiseksi kirjoittamani vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Otsikosta päättelin, että se oli lapsi, joka päätti lopettaa ainoan kilpaharrastuksen ja olin tulossa vastaamaan " minkäpä sille voi".

Luettuani aloituksen kirjoitankin toisin. Eikö täydelliselle lopettamiselle olisi ollut vaihtoehtoa? Jos lajit olisivat esim. jalkapallo ja taitoluistelu, kumpikaan ei sulkisi toista täydellisesti pois vielä lapsena.  Muutenkin olisi voinut harkita, pitääkö toista vaiko molempia välillä vain harrastuksena ja jättää tavoitteellisen kilpailemisen vähemmälle. Ajan mittaan olisi kyllä kirkastunut, kumpi laji on mieleisempi ja / tai kummassa olisi paremmat mahdollisuudet menestyä.

Allekirjoitan tuon, että nuorena pitäisi harrastaa liikuntaa mahdollisimman monipuolisesti. Tämä käsitykseni perustuu edesmenneen mestarihiihtäjä Mäntyrannan mielipiteeseen. Jo hän aikanaan arvosteli uutta mallia, että jo pienestä pitäen keskityttiin yhteen lajiin. Toimihan sekin aikansa, mm. Neuvostoliitosta, joka on jo edesmennyt sekin.

Lohduttakoon aloittajaa se tieto, että useimmat ikäluokkatähdet lopettavat kilpailemisen murrosiässä, joten ei mitään väliä, vaikka joku laji on lopetettu jo aikaisemmin. Niin minunkin lapseni teki ja siihen perustuu ensimmäiseksi kirjoittamani vastaus.

Lapsi siis jatkoi toistakin harrastusta kevyemmässä harrasteryhmässä eli lopetti vain kilpailun kokonaan.

Ap

Alakouluikäisten ei pitäisi kilpailla yhtään missään lajissa. Se vie suurimmalta osalta sen vähäisenkin liikunnanilon, joka ehkä on. Kilpailla ehtii myöhemminkin, jos kunnon palo löytyy. 

No totta helvetissä teitte väärin. Lapsi tulee vihaamaan teitä loppuelämänsä. Toivottavasti hänellä on voimia katkaista välit kokonaan heti aikuistuttuaan.