Miksi näin joulun alla moni jotenkin sekoaa..

En tiedä mutta olen itsessäni kyllä huomannut, että tämä on aina jotenkin vaikeaa aikaa. Valon puute varmaan vaikuttaa. Stressiä lisää kun toiset ovat jo joulutunnelmissa ja itsellä juhlamieli kaukana.

Olen huomannut, että minulla on ihan sama juttu. Voin olla koko vuoden ihan ok, mutta joululomalla voin olla jopa pienessä psykoosissa. Luulen, että siihen vaikuttaa joulujäly, pimeys ja loma, jossa koko syksyn kasattu stressi purkaantuu.

Pimeä aika, odotukset joita väkisinkin joka suunnasta tulee (joulumainonta, laulut...) vaikka kuinka olisi ei-jouluihminen. Muistot, sekä ikävät että hyvät lapsuudesta nousevat pintaan. Itsellä vanhemmilla oli aina tarkat odotukset joulusta, ja jos joku meni tuumankin "väärin", hirveä draamailu. Kyllähän tuo aina nousee pintaan vaikka kuinka väitän, etten koskaan ikinä aio suorittaa joulua.

Läheisellä alkaa hyrrä pyöriä paria viikkoa ennen joulua. Suu vaahdossa vaan jauhaa itsestään ja asioistaan tauotta mutta mitään ei saa aikaiseksi. Mielialat vaihtuvat mökötyksestä raivoon sekunneissa ja pilaa monen joulutunnelman. On lokki, eli menee aina valmiiseen joulupöytään muiden luokse ja sielläkin moittii tarjottavia jne. Joka joulu sama juttu. Työssäkäyvä ihminen. Mietin vaan että miksi näin joka joulun alla, että mikä käynnistää moisen käytöksen?

Se on se, kun suuret odotukset ja omien voimavarojen määrä eivät kohtaa.

Aivan totta. Miehenikin on aivan sekaisin aina ennen joulua.

Monilla liittyy jouluun liikaa suorituspaineita, kun "on pakko" siivota, puunata komerot, laittaa täydellinen joulusisustus, leipoa, tehdä ruoat ja survoa lantutkin itse. Jos on itsellä raskas elämäntilanne, joka puolelta tulviva jouluilo ahdistaa entisestään. Yksinäisyys tai perheongelmat korostuvat perhejuhlien aikana. Hyvät ja huonot joulumuistot ja ikävä poisnukkuneita läheisiä kohtaan nousee pintaan. Töissä joulunaika on usein kiireistä ja pätkätyöläisillä työsuhde loppuu jouluun. Tämä pimeä vuodenaikakin voi vaikuttaa.

Jouluna on muka pakko olla kivaa kuten oli lapsena, joten siihen olotilaan pyritään suu vaahdossa, vaikka alitajunnassa tiedetään, että ne ajat oli ja meni, ja joulu tulee olemaan tunnelmaltaan sitä ihan samaa kuin muulloinkin.

Kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa, siinä alkaa ratas pyrkiä pois paikaltaan, varsinkin jos tietää näkevänsä joulupöydässä sellaisia, joilla asiat on paremmin tunnelmankin suhteen, muusta puhumattakaan. Tilanne tiivistyy nopeasti...

Voi sitä opetella siihen, että ei hössötä turhaan ja liikaa.

Eräs tuttava inhoaa joulua. Hän ei voi sietää, jos joku sanoo nauttivansa joulunajasta. Tämä tuttava on noin muutenkin perusilkeä, jonka on todella vaikea kestää esim. sitä, että joku saa osakseen jotain hyvää, olkoon se sitten miten pientä tahansa. Joulyun aikaan ilkeily, vähättely ja mollaaminen oikein korostuu käytöksessään. Meuhkaa suureen ääneen kaikille, kuinka tehokas ja hyvinvoiva on, harmi vaan ettei se olo oikein muille näyttäydy sellaisena. Naama on väärinpäin kokoajan. Näköjään itseään on helppo kusettaa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttava inhoaa joulua. Hän ei voi sietää, jos joku sanoo nauttivansa joulunajasta. Tämä tuttava on noin muutenkin perusilkeä, jonka on todella vaikea kestää esim. sitä, että joku saa osakseen jotain hyvää, olkoon se sitten miten pientä tahansa. Joulyun aikaan ilkeily, vähättely ja mollaaminen oikein korostuu käytöksessään. Meuhkaa suureen ääneen kaikille, kuinka tehokas ja hyvinvoiva on, harmi vaan ettei se olo oikein muille näyttäydy sellaisena. Naama on väärinpäin kokoajan. Näköjään itseään on helppo kusettaa.

Bah! Humbug!