Elämänvaiheista

Eipä tuossa kai voi muuta kun joko hankkia uusi harrastus/lemmikki tai opetella olla tyytyväinen siihen mitä on. 

Olet saavuttanut kaiken tavoitteleisen arvoisen. Ei ihmekään jos lyö tyhjää... nyt sitten painat duunia, säästät rahaa. Ainakin sen pari vuotta ennen lapsien tekoa. Elä elämääsi, luo uusia tavoitteita.

Jotain vapaaehtoistyötä tai erilailla antoisaa harrastusta? Nuo harrastuksesi ovat siis tosi hyviä ja tavoitteellisiakin varmaan, mutta esim. jokin taideharrastus tai isompi yhteinen projekti kuten kesäteatteri? Tai tuo vapaaehtoistyö, missä saisi antaa omastaan? Nuo voisivat olla ihan kivoja.

Olet saavuttanut paljon 23 ikävuoteen mennessä. Ulkoisesti. Itseäsi et tunne erityisen hyvin.  Miehesi on asettanut sinulle nyt haasteen. Hyvin vähäpätöisen  ja järkevän, jota koetat miettimällä tekemistä niin kuin pitäisi kesken palaverin odotella työkaverin puhelun loppumista. 

Mitäs, jos tutustut itseesi? IHan vaan olet ja tuijotat vaikka kattoon? Otat vastaan ajatuksiasi ja tunteitasi, jotka sinussa ovat ja jotka olet monenlaisen puuhastelen alle haudannut. Kirjoita, perusta blogi, mieti elämää, valmistaudu äitiyteen, eläydy miltä tuntuu sellaisilta jotka eivät saa lapsia vaikka kuinka suunnittelevat, käy katsomassa vanhoja sukulaisia kuunnellen heidän ajatuksiaan elämästä, kiinnitä huomiosi kaikkeen sellaiseen mihin et yleensä halua tai ehdi. 

Elämä ei ole agenda, jossa loikitaan aiheesta toiseen suunnitelmallisesti. Saatat toki selvitä niinkin, mutta noin 20 vuoden kuluttua olet vain muiden tahdissa polkeva zombie. Maailmasi on rajoittunut agendasi ympärille ja vuosien saatossa ymmärtämättömyys, ennakkoluuloisuus, pikkumaisuus ovat osa sinua. Niin kuin jo nyt näet itsesi vähän tylsänä tyyppinä olet sitä  silloin potenssiin sata.

Elämään kannattaa tutustua. Talo ja työpaikka ovat hyvin minimaalinen osa siitä, mitä sanotaan elämäksi. 

Ihme mies sinulla niin miksi odotella pari vuotta? Oletko kysynyt miksi? Jos niitä kakaroita aiotaan tehdä niin outoa odotella pari vuotta. Mikä syy siihen on. Olisin itsekkin hölmistynyt jostain parin vuoden odotusajasta niin että mikä tarkoitus sillä on. Tulee mieleen että mie on epävarma suhteestanne että kestääkö se alkuhuuman jälkeen niin että tulisiko ero kohta ja hänelle jäisi elatusmaksut. Tuollainen tulisi mieleeni jostain parin vuoden odotusajasta. Oletko itse ajatellut samaa. 

Tuo oli hyvä tuo edellisen kirjoittajan kehotus käydä tutustumassa iäkkäisiin sukulaisiin. Kannatan!

Nyt on hyvä hetki nauttia vapaudesta ja omasta ajasta. Uppoudu töihin, panosta ystäviin ja parisuhteeseen, harrasta, lue, tutustu taiteeseen, yhteiskuntaan ja historiaan tai anna itsestäsi muille vapaaehtoistyössä. Erittäin hyvä idea on myös auttaa ja tukea jo lapsia saaneita ystäviäsi. Siinä saat myös realistisen käsityksen vanhemmaksi tulosta ja lapsiperhe-elämästä. Olen itse nyt pienen lapsen äiti ja ennen raskaaksi tuloa teimme pitkän ja hienon reissun miehen ja ystävien kanssa vaikka itsekin olen "tylsä". :) muistelen tuota reissua yhä, se että uskaltauduin seikkailuun tuntuu ihanalta nyt kun arki on erilaista, sitovaa ja työntäyteistä. Ihanaa elämää sinulle ap!

Tiedätkö mitkä ovat arvosi ja elätkö niiden mukaan? Kuka olet? Nämä kun on selvillä, elämä on syvää ja merkityksellistä. Näiden asioiden selvittäminen on elämänpituinen prosessi.

Vaikeissa tilanteissa olevien ihmisten kohtaaminen ja aito kuunteleminenon yksi keino päästä lähelle elämän syviä kysymyksiä, jos omassa elämässä on käynyt niin mukava tuuri, ettei mitään isompaa vastoinkäymistä ole eteen sattunut.

Hei!

Olen lähes samanlaisessa tilanteessa, paitsi lapsi tulossa ja en nauti nykyisestä työstäni. Koin kuitenkin noin vuosi sitten samanlaisen kriisin kuin sinä nyt. Pyhitin vuoden itsetutkiskelulle ja haaveilulle. Huomasin, että elämä tuntuu tyhjältä jos ei haaveile mistään ja ei ole asiaa, mitä kohti kulkea. Silloin tuntuu kun leijuisi painottomassa tilassa törmäillen seiniin ja poukkoillen päämäärättömästi ympäriinsä. Mietin asioita, mitkä ovat minulle tärkeitä elämässä ja mitkä tekevät minut onnelliseksi. Ei niitä asioita, joita muut odottavat minun tekevän.

Niinpä kehotan haaveilemaan. Ei tarvitse olla isoja haaveita, mutta jotain sellaisia joista saat suuntaa elämällesi. Itselläni sellaisia oli mm. haave kirjan kirjoittamisesta (vaikkakaan ei tässä hetkessä), sisustukseen paneutuminen yms. Sellaisia haaveita, asioita ja projekteja joista minulle tulee hyvää fiilistä ja voimaa.

Näillä sain myös aikani kulumaan ennen kuin raskauduin. Seuraava "projekti" onkin tuleva lapsi ja sen jälkeiset opiskeluhaaveet. Todennäköisesti koen taas samanlaisen kriisin kun vuosien päästä saan toivottavasti uuden ammatin opiskeltua. Silloin on taas arkisempien haaveiden vuoro.

Toivon että saat todellista perspektiiviä elämääsi.

Minkä alan korkeakoulutus? Nyt olisi hyvä hetki mennä töihin ulkomaille ja hankkia työkokemusta, jota ei kotimaassa saa. Työkokemusta sinulla ei voi olla kuin korkeintaan 2 vuotta valmistumisen jälkeen, joten miksi ei kokeilla, pärjäätkö maailmalla.

Pari vuotta "odottelua" on vähän. Myös minä tein kaiken nuorena, etenin kuin juna. Pari vuotta meni ihan itsestään. Jäi säästöön kivasti rahaa. Rentouduin. Sain työkokemusta.

Ap vastaa!

Työskelen vanhusten parissa. Omat arvot on selvät niin kuin itsetuntemuskin siitä kuka olen. Osa otti osumaa tuosta vauva - asiasta ja oikaisen, että itselle se ei ole se pääpiste mitä odottaa silmät kiiluvina. Vain siis avasin tulevaa elämänkartoitusta varten. Maltan kyllä odotella, eikä asia oikeastaan sen koommin mielessä ole kuin hyvin satunnaisesti. Se nyt vaan ei ole meidän tämän hetken pinnalla oleva asia:)

Jokatapauksessa suuret sydämelliset kiitokset jokaikiselle vastanneelle. Paljon tuli ajatuksia ja näkemyksiä mitä lähteä miettimään. Erityisesti tuo taideharrastus voisi olla se! Pääsisi toteuttamaan omaa itseään hieman eritavalla. Vielä otan vastaan ideoita, joita voin hyödyntää tarvittaessa kun varmasti myöhemminkin elämässä tulee tällaisia hetkiä kun miettii mitäs sitä nyt :D