Ikisinkku, milloin lakkasit haavelemasta parisuhteesta kokonaan?
Tajusin että olen pitänyt jonkinlaista toivetta yllä koko elämäni vaikka mulla ei ole ollut yhden yhtäkään oikeasti romanttista ihmissuhdetta koskaan. Olen kyllä jo jonkun aikaa tehnyt pitkän tähtäimen suunnitelmia sillä ajatuksella että toteutan niitä yksin kuten ennenkin, mutta on joku sellainen "entä jos" -ajatus ollut potentiaalina ainakin. Ihan turhaan! Ei sellaista tule tapahtumaan, ei ole näiden elettyjen 40 vuoden aikana tapahtunut kertaakaan niin mistä ihmeestä tulisi jatkossakaan.
Tuli kyllä tosi surullinen olo tämän tosiasian toteamisesta että minusta tuli yksi niistä joista kukaan ei koskaan kiinnostunut. (Tai siis olen ollut aina.) Mutta kyllä se itselleen täytyy viimein tunnustaa.
Joskus parikymppisenä päätin, että jos lapsia ei tule 35-vuotiaaseen mennessä, niin ei sitten ollenkaan. Kun se 35 tuli täyteen, ja olin yhä sinkku, totesin että kas, lapsia ei tullut enkä enää miestäkään tahdo. Olin siis oikeastaan haaveillut parisuhteesta vaan välineenä saada lapsia ja päästä perhe-elämään koska niin "kuuluu".Sitten tajusin että ihme haave, joka oli ulkoa iskostettu, koska enhän edes halua ihmisten seuraa juuri koskaan vaan viihdyn yksin.