Lue keskustelun säännöt.
IL: Sara Sieppi katkaisi välit lapsuudenystäviinsä – Reissun aikana huomasin, että ajatusmaailmamme eivät enää kohdanneet
12.12.2019 |
Nykyään Siepillä on uusi ystäväpiiri Helsingissä. Läheisiin ystäviin kuuluvat esimerkiksi Rosanna Kulju ja Sabina Särkkä. Ystävät tekevät paljon asioita yhdessä erilaisista juhlista aina kaukomatkoihin asti.
Surullista luettavaa.
Kommentit (199)
Ai jestas mikä snobi. Olevinaan niin parempi ihminen seurapiireineen kuin juntit torniolaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu meille!
Ilmeisesti kuuluu kun on lehdelle asiasta kertonut
Mikä tässä on ihmeellistä? Sara on muotoillut asian ikävästi ”katkaisin välit”. Kuulostaa kylmältä.
Mutta en kyllä itsekään pidä yhteyttä kuin kahteen lapsuuden/nuoruuden aja kaveriin. Tilanteet, ihmiset, arvot muuttuvat. Takana ei ole sen ihmeempää draamaa.
En ole enää ottanut näihin ihmisiin yhteyttä eivätkä he minuun. Lämmöllä silti muistelen ja olivat tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Ai jestas mikä snobi. Olevinaan niin parempi ihminen seurapiireineen kuin juntit torniolaiset.
Mistä ihmeestä sinä voit tietää mitkä nämä syyt ovat? Ei se välttämättä ole mikään snobius, vaan ihan vaan erilaiset arvot. Jos ne entiset ystävät arvostelee koko ajan negatiivisesti, niin ei se ole mikään kiva ystävyys joka kannattaa säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saran todellakin kannattaisi muistaa vanha totuus, että kauneus on katoavaista. Hänelläkin kolmekymppiset jo häämöttävät ja se on eräänlainen merkkipaalu. Kauneus on katoavaista ja kauneus on ainoa mitä hänellä on. Sara ei osaa laulaa, näytellä tai pyörittää menestyvää yökerhoa. Se jet set -elämä on täysin kiinni siitä miltä hän näyttää. Hän on niin sanotusti telkkariohjelmien juontotyttö tasan niin kauan, kuin kauneutta riittää. Se jet set -maailma on kova ja kylmä. Sinne tulee jatkuvasti uusia kauniita tyttöjä ja siellä ei veteraaneille myönnetä mitään kunniapuheenjohtajan titteleitä, millä jää estradille.
Menkää nyt saamari hoitamaan niitä kersojanne. Olkaa edes yksi aamu läsnä. Tai siivotkaa ne luolanne nyt joulua varten.
Mutta ei, ei kun vaan somessa läyhätään.
Minäkö? Minä olen jo jouluni laittanut täällä kotona. Kaikki on kunnossa ja viikon päästä lähden pitkälle matkalle etelän lämpöön. Se on morjens!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saran todellakin kannattaisi muistaa vanha totuus, että kauneus on katoavaista. Hänelläkin kolmekymppiset jo häämöttävät ja se on eräänlainen merkkipaalu. Kauneus on katoavaista ja kauneus on ainoa mitä hänellä on. Sara ei osaa laulaa, näytellä tai pyörittää menestyvää yökerhoa. Se jet set -elämä on täysin kiinni siitä miltä hän näyttää. Hän on niin sanotusti telkkariohjelmien juontotyttö tasan niin kauan, kuin kauneutta riittää. Se jet set -maailma on kova ja kylmä. Sinne tulee jatkuvasti uusia kauniita tyttöjä ja siellä ei veteraaneille myönnetä mitään kunniapuheenjohtajan titteleitä, millä jää estradille.
Ihmettelen tuota Saran kauneuden ylistämistä. Asuin aikoinaan Lidlin vieressä jossa Sara oli silloin töissä. Kun luin lehdestä, että joku tämän Lidlin kassoista on tullut toiseksi missikisoissa oli Sara viimeinen joka näistä tytöistä tuli mieleen.
mies35
Aika diippejä erimielisyyksiä tyyliin siitä missä porukassa istutaan yökerhossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että Saralla alkaa vähän levy junnata paikoillaan ja eihän sitä kukaan normaali ihminen jaksa kauan kuunnella. Kun muut menevät elämässään eteenpäin, käyvät työssä, harrastavat, elävät perhe-elämää jne. niin Saran jutut vain junnaavat.
Ihan samalla tavalla oli minun ja yhden parhaan ystävänikin kanssa aikoinaan. Juhlimme paljon ja olimme hyviä ystäviä, mutta kyllästyin juhlimiseen, rahojen laittaminen turhuuksiin suututti ja löysin ihanan mieheni, joten ei meillä ollut enää yhteisiä juttuaiheita. Sellaista se on, tavallaan surullista, mutta tunsin saavani elämästä enemmän mieheni ja sittemmin perheeni kanssa kuin Helsingin yöstä viinahuurussa.
Vierailija kirjoitti:
Menkää nyt saamari hoitamaan niitä kersojanne. Olkaa edes yksi aamu läsnä. Tai siivotkaa ne luolanne nyt joulua varten.
Mutta ei, ei kun vaan somessa läyhätään.
Minäkö? Minä olen jo jouluni laittanut täällä kotona. Kaikki on kunnossa ja viikon päästä lähden pitkälle matkalle etelän lämpöön. Se on morjens!
Minä taas lähden pohjoisen pimeyteen ja kahlaamaan puolen metrin syvyiseen lumihankeen viikon päästä. Ihanaa! Ehdin kuitenkin kirjoittaa täällä vielä monen monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saran todellakin kannattaisi muistaa vanha totuus, että kauneus on katoavaista. Hänelläkin kolmekymppiset jo häämöttävät ja se on eräänlainen merkkipaalu. Kauneus on katoavaista ja kauneus on ainoa mitä hänellä on. Sara ei osaa laulaa, näytellä tai pyörittää menestyvää yökerhoa. Se jet set -elämä on täysin kiinni siitä miltä hän näyttää. Hän on niin sanotusti telkkariohjelmien juontotyttö tasan niin kauan, kuin kauneutta riittää. Se jet set -maailma on kova ja kylmä. Sinne tulee jatkuvasti uusia kauniita tyttöjä ja siellä ei veteraaneille myönnetä mitään kunniapuheenjohtajan titteleitä, millä jää estradille.
Ei se kauneus niin paljon katoa. Aina löytyy rikas mies joka korjaa talteen. (sivusta)
Iltalehdessä joku oli kommentoinutkin tyyliin, että useinhan julkkisten taviskaverit kehuvat julkkista, että julkisuus ei ole muuttanut mitenkään, vaan tyyppi on pysynyt samana ihmisenä. Ja sitten on niitä joiden ajatusmaailma muuttuu heti kun pääsee julkisuuteen.
Itsekin tykkään jutuista missä julkkiksella on ns taviskaverit ja se yhteys on pysynyt eikä ole ns pissi noussut päähän.
Tämä uusin Sara Sieppi kohu kyllä ei tullut yllätyksenä. Sieppi on pinnallisen ihmisen kuuloinen tyyppi. Esim ero Roopesta, ymmärrän eroa entistä enemmän ja olen ns Roopen puolella kyllä tässä täysin, kamalaa olisi olla noin pinnallisen ihmisen kanssa kuin Sara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/9d1e8382-9d55-4b97-b856-f21baf…
Tässä linkki kun idari ap ei osaa.
Vau oletpa sinä kykenevä. Aplodit sinulle.
Ihan olisi voinut olla avautumatta tuosta asiasta.
Herttaisena höpsönä olen Saraa pitänyt, ei taida ollakaan.
En ole julkkis, mutta yksi eniten arvostamiani asioita on vanhat ystävät. Siis sellaiset ystävät, jotka on olleet lapsuudesta asti. Heihin minä luotan.
Mikä tässä oli uutinen? Se, että Siepillä on ajatusmaailma?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä oli uutinen? Se, että Siepillä on ajatusmaailma?
Sekin
Mulla ei ole yhtään lapsuudenystävää, koska en löytänyt aikuisiällä enää mitään yhteistä heidän kanssaan. Vartuttiin pienellä paikkakunnalla, jossa oli sellainen ihmeellinen kateuden ja sarkasmin kyllästämä ilmapiiri, tyyliin vit***lu on välittämistä. Olen aina ollut empaattinen ja tuntenut suurta myötätuntoa heikompia kohtaan, puolustanut koulukiusaajilta pienempiä ja muutenkin tarttunut elämässä epäkohtiin.
Oltiin aika vähävaraisia, kaverit oli varakkaammista perheistä ja heidän kyyninen ja inhottava elämänasenteensa alkoi ahdistamaan aikuisena. Kuljin omia polkuja peruskoulun jälkeen, kärsin oppimisvaikeuksista, lintsasin, meillä kävi sossut usein ja opettajia myöten kaikki ajattelivat, että no ei tosta mitään tule.
Tein hanttihommia ja luulin pitkään, että olen tosiaan niin lahjaton ja huono, mitä muut antoivat ymmärtää. Kaverit vinoilivat siivoojan työstäni ja pilkkasivat about kaikkea, mitä tein, miltä näytin jne. Koko yläasteen sain hävetä mummon ompelemia vaatteita ja kierrätykamoja. Vielä kun isä alkoi dokaamaan, ei siinä kovin korkealla koulun hierarkiassa ollut. En siis ollut kiusattu koskaan, mutta en samaistunut muihinkaan.
Joitain ystävyyssuhteita koitin ylläpitää aikuisena, mutta viimeistään sitten kun pääsin lukiota käymättömänä yliopistoon ja olin asunut pitkään isommalla paikkakunnalla, näyttäytyivät nuo ihmiset sieltä omalta kylältä ihan erilaisena. Miksi olin antanut niin paljon painoarvoa ihmisille, joilla ei ole mitään krediittejä moittia toisia?
Miksi tämä yksi, joka on kaupan kassalla, oli tuntenut ylemmyyttä minua kohtaan ja ottanut asiakseen moittia minun valintojani?
Samaistun Sieppiin siltä osin, että jos elämä menee eteenpäin ja vanhat ihmissuhteet toimivat lähinnä jarruna ja joka kerta on vähän paha olo jälleennäkemisen jälkeen, miksi roikottaa sellaisia ihmisiä mukana? Tosi ystävät kannustavat, tukevat ja kehuvat, eivät paina alas, kadehdi tms.
Parhaat ystäväni olen löytänyt aikuisiällä yliopistosta ja töistä, yksi nuoruuden ystävä on jäänyt, mutta hän asuikin jo silloin Helsingissä, eikä ollut sitä lapsuudesta tuttua porukkaa.
Ei kuulu meille!