Mikä on mielestänne kaikkein epämukavin ongelma tutkituttaa lääkärillä?

Noloin ainakin on peräpukama.

Mahalaukun tähystys oli aivan kamala kokemus.

gynekologiset jutut

Peräpukamien tutkiminen.

Alapään ronkkiminen sukupuolitaudin tutkimiseksikaan ei ole mukavaa hommaa, vaikka tietysti tarpeellista.

Esimerkiksi verenpaine, joka lääkityksellä pysyy ihannearvoissa, mutta vastaanotolla mitattaessa näyttää hengenvaarallisia lukemia.

Menin lääkäriin ripulin takia ja eikös se työntänyt sormen peppuun kokeillakseen onko kaki pehmeää...

Mikä vain sen jälkeen, kun on diagnosoitu yksikin mt-ongelma.

Kaikki semmoset toimenpiteet, missä yksi koipi sojottaa länteen ja toinen itään.

Ei ole omakohtaista kokemusta koska otan vastuuta itsestäni, mutta jos joutuisin joskus menemään lääkäriin jonkin suht perusongelman takia ja olisin tosi pahasti ylipainoinen, minua hävettäisi. Tuskin edes kehtaisin mennä vastaanotolle. Tietäisin ihan itse, missä vika on.

Vaikeinta on ollut ottaa puheeksi oma jaksaminen. Minkään fyysisen vaivan selittäminen ei ole ollut ikinä ongelma.

Ulkoiset peräpukamat vielä menee, on ne lääkärit ruttureikiä ennenkin nähneet, mutta kolonoskopia on jo äärimmäisen epämukavaa henkisesti ja fyysisesti.

Omalla kohdallani kolonoskopia, sairastan tulehduksellista suolistosairautta ja tuohon toimenpiteeseen on mentävä vuosittain. Lääkäri on mukava ja asiallinen mutta on se silti nöyryyttävä kokemus.

Kyllähän ne kaikki tuollaiset rektuumiin liittyvät ovat niitä pahimpia.

Itsekin pidän melko järkkyinä niin suoliston- kuin vatsalaukun tähystyksiä. Kolme kertaa on tehty ja tullaan varmaan tekemään jatkossakin. Magneettikuvauksetkin jännittää ja oli kivuliasta, kun otettiin koepaloja.  Puudute ei vaikuttanut syvvemmällä kehossa.

Kaikki alapäävaivat hävettää. En kehtaa mennä näyttämään pukamiani.

Toinen on avun hakeminen masennukseen ja paniikkikohtauksiin. En vaan saa sanottua sitä. Olen käynyt valittamassa kaikkia muita vaivoja yli vuoden ja yrittänyt vihjata siihen suuntaan, mutta kukaan ei ymmärrä. Olen siis valitellut väsymystä yms. mystistä oiretta ja yrittänyt kysyä/vihjata, että josko tämä voisi olla henkistä. Kukaan lääkäri ei oikein kommentoi siihen mitään. Sydämentykytyskohtauksiani on tutkittu jopa sydänpolilla sairaalassa. Pitää varmaan hypätä jostain kalliolta ennen kuin paha oloni huomataan. Tosin en saa varmasti apua sittenkään vaan potilaskertomukseen tulee "liukastui vahingossa kalliolla maisemia katsellessaan ja tippui alas".

Peräpukamat, eturauhasen tulehdus, ahdistuneisuus ja kaikki yhdistettynä yhteen mieheen.

Minulla tutkittiin mielenterveysjuttuja. Mulla oli sellainen nuorehko miespsykiatri, joka oli ihan mielettömän komea. Oli ihan kauheaa, kun se kyseli, että olenko koskaan pakottanut ketään seksiin. Hyvä, etten sanonut, että en vielä. :D Oli tosi kiva kertoa sille itsemurhasuunnitelmista ja muista. Lääkärissä ei siis ollut mitään vikaa, mutta omat ajatukset hävetti.

Ainakin gastrokopia ja pipelle vaativat onnistuakseen, että potilas ei haraa vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla tutkittiin mielenterveysjuttuja. Mulla oli sellainen nuorehko miespsykiatri, joka oli ihan mielettömän komea. Oli ihan kauheaa, kun se kyseli, että olenko koskaan pakottanut ketään seksiin. Hyvä, etten sanonut, että en vielä. :D Oli tosi kiva kertoa sille itsemurhasuunnitelmista ja muista. Lääkärissä ei siis ollut mitään vikaa, mutta omat ajatukset hävetti.

Mitäh?! :D Miksi se tuollaista kysyi? Minkälaisia ongelmia sinulla on? En siis millään pahalla tätä kysy, psykiatrikäynnit ovat itsellenikin tuttuja.

Kun havaitsin kiveksessä patin, sain ajan ultraäänitutkimukseen. Labraan mennessäni ilmoittauduin, ja vastaanoton työntekijä kailotti kovaan ääneen "mut tää on ultraääni", ilmeisesti olettaen että miehille ei koskaan tehdä mitään tutkimuksia ultraäänellä, en tiedä. Muutaman (hänen puoleltaan edelleen kovaäänisen) jatkokommentin jälkeen hoksasin sanoa jotain tyyliin "tuolta jalkojen välistä" jotta hän ehkä tajuaisi että minä tiedän olevani oikeassa paikassa. Siinä vaiheessa kuvittelin jo kaikkien tuijottavan minua. Eivät ne varmaan tuijottaneet, näinhän ihmisiä uskotellaan ajattelemaan... Mutta kun käännyin odotushuonetta kohti lähteäkseni istuimia kohti, minua tai tätä vastaanottovirkailijaa "sattui" katsomaan varsin moni.

Joku väittää että ei pitäisi tuntua missään mutta fakta on että ei tuo mennyt niin kuin piti, eikä tuntunut mukavalta. Ehkä joillekin on ihan ok mennä tilaan jossa on vieraita ihmisiä, käytännössä sanoa "mulla on kiveksessä semmonen patti ja tulin nyt tutkituttamaan että mistä on kyse", mahdollisesti jatkona "saako rouvalta kysyä että epäilläänkö teidän raskaudessa pahojakin ongelmia?".