Onko täällä joku joka olisi tehnyt abortin? Vastustajia tuntuu olevan ainaki..

Toisaalta tiedän, että lapsen hoitaminen olisi ollut todella vaikeaa: henkiset vaikeudet, sosiaalisen verkoston puute, yksinäisyys. Se olisi ollut todella rankkaa.

Aluksi piti tehdä tablettikeskeytys, mutta sitten lääkäri totesi että olen liian pitkällä siihen. Kaavintakin tehtiin ihan viime hetkillä, ennen kuin siihen olisi tarvinnut jonkun poikkeusluvan.

Se oli aivan hirveää. Kadun, kadun ja kadun. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.



Mieti tarkkaan. Vain sinä itse tunnet omat henkiset voimavarasi.



Abortti on lapsentappo ja minä olen murhaaja.



Siitä huolimatta ennen kuin fanaattiset vastustajat innostuvat, minä en vastusta aborttia. Tilanteita on niin monia. Minä tein omaan tilanteeseeni nähden väärin ja elän syyllisyyden kanssa ikuisesti.

elämässäni en kokenut olevani tarpeeksi tasa-painoinen tarjoamaan lapselle hyvän kasvuympäristön. Olen myös vailla sosiaalista tukiverkostoa. Ehkä joku pitää tätä vain selittelynä, mutta sillä hetkellä päätös nojautui noihin seikkoihin.

Ei mun ainakaan tarvitse abortinvastustajille selitellä mun syitä, heidän mielestään kun mikään ei ole tarpeeksi painava.

on jo kolme lasta. Mies odottaa pääsyä sterilisointiin ja nyt pääsi käymään näin, kondomi petti. En voi käyttää hormoniehkäisyä sukurasitteen takia (Verisuonitautia ja migreeniä..) Meille ei ihan oikeesti voi tulla enää yhtään lasta. Ei ole rahaa, mulla on opinnot kesken pahasti ja tukiverkkoa ei oikein tällä paikkakunnalla ole, miehenkin kanssa mennyt kauan jo huonosti. Mielestäni on väärin tehdä lisää lapsia tällä tilanteella.

hänelle pitää myös pystyä tarjoamaan sellaiset lähtökohdat elämään, että hänestä kasvaa psyykeltään tasapainolinen aikuinen. Sen moni unohtaa. Itse en sen vuoksi kykene maailmaan lapsia tekemään.

Pelkkiä tekosyitä, halveksin!

käsin. Siksi jälkeenpäin ei kannata jossitella eikä katua.

ei ollu vaihtoehtoa.

Sisaruksen antaminen adoptioon varmasti järkyttää perheen lasten turvallisuudentunnetta. Jos lasten elämä on jo muutenkin turvatonta, niin tarvitseeko sitä enää rasittaa?

Ja vieläkin usein ajattelen sitä kuinka oikea päätös se oli.

tehnyt aborttia ja tuskin tekisin vaikka tulisin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Pidän kuitenkin hyvänä asiana että Suomessa nainen saa halutessaan abortin. Taaksepäin menoa olisi se että naiset epätoivoisena joutuisivat turvautumaan kaikenmaailman likaisiin puoskareihin.

Pätkääkään en kadu, enkä sure. Olin ainoastaan helpottunut kun taakka otettiin sisältäni pois.



Jos itse todella olet sitä mieltä, että se on oikea ratkaisu älä kuuntele kenenkään muun mielipiteitä. Päätös on vain ja ainoastaan sinun!!!!!

jokainen tekee päätöksensä, itse ja myös elää sen kanssa. Minulle abortti ei ole tuonut sen kummempia " tunnontuskia" , se oli silloin oikea ratkaisu. t. äiti2n

Peruin sen kuitenkin... En voinut vaan tehdä sitä. Ajatus oli liian ahdistava ja vaan itkin, kun ajattelin sitä. Luulin, että sen voi tehdä kun sen vaan päättää ja elämäntilanteeseen ei lapsen tulo nyt vaan sopisi.



Nyt sitten odotan viidettä lastani, eikä se oikeastaan edes enää ahdista. Ei kai ne työt ja elämä lapsen myötä mihinkään katoa ja koskaanhan ei voi tietää mitä muuta elämä vielä tuo tullessaan. Uskon jo nyt tehneeni omalla kohdallani oikean ratkaisun.

syntyä perheeseenne. Mulle tehty kaavinta nuorena ja suren sitä, oikeastaan vasta nyt kun on 2 lasta. On aivan varmaa että kadut vielä joskus ja vuodatat sitä tällä palstalla.

ja turhaahan se on menneitä katua. Täytyy elää nykyisyydessä.