Lue keskustelun säännöt.
Riittävän hyvä syy avioeroon?
08.12.2019 |
Täällä kipuilee keski-ikäinen nainen pitkässä parisuhteessa. Reilut 25-vuotta yhteistä taivalta takana, pari jo aikuista lasta ,omakotitalo etc. Avioliitossa ei sinänsä ole mitään huonosti. Ei riitoja, ei talousongelmia. Mutta toisaalta illasta illasta puhumattomuutta koska sanottavaa ei ole, eikä seksiä tai läheisyyttä. Tällä hetkellä ja tätä hetkeä on kestänyt jo jokusen kuukauden, ei kummallakaan tunnu olevan tahtotilaa myöskään noiden palauttamiseen. Jos tullaan samaan aikaan oviaukkoon niin molemmat pakittaa katsomatta tosta silmiin, ja varotaan ettei toista kosketa. Joko saa erota vai pitääkö tätä jaksaa vielä 30-vuotta ennen kuin kuolema korjaa?
Kommentit (16)
Kiitos. Noin minäkin ajattelen. Mutta olalla on pikkupiru joka kuiskii, että tulen katumaan kuitenkin. Tällä hetkellä on sellainen mieli ,että uutta parisuhdetta en edes halua. Olisin varsin tyytyväinen kun saisi olla vaan yksin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kadun. Ei se arki uusien kumppanien kanssa sen ihmeempää ollut alkuhuuman jälkeen. Uuteen ihmiseen ja hänen tapoihinsa sopeutuminen on hankalampaa, kun on tehnyt asiat itselle tutulla tavalla jo vuosikymmeniä. Kaduttaa päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Noin minäkin ajattelen. Mutta olalla on pikkupiru joka kuiskii, että tulen katumaan kuitenkin. Tällä hetkellä on sellainen mieli ,että uutta parisuhdetta en edes halua. Olisin varsin tyytyväinen kun saisi olla vaan yksin. ap
Ei minullakaan heti alkuun sitä uutta suhdetta ollut. Se tuli sitten ajastaan. Erostani on jo 9v ja se on edelleen parasta mitä minulle tapahtui. Ajattelin silloin että minulla on vaan tämä yksi elämä, ja niin ajattelen vieläkin. Ja tällä hetkellä elänkin ihan omaa elämää, en kenekään toisen.
Kannattaisiko siltikin vielä kerran yrittää puhua. Jos sitä puhuttavaa kuitenkin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai on! Täälläkin ero menossa ja 20 v yhdessä oltu. Kuviossa vielä lapsi joten vakavampi paikka. Mutta te ilman lasta antakaa palaa. Voihan sitä myöhemminkin aikaa viettää yhdessä jos molemmista siltä tuntuu.
Tsemppiä!
Ei olla. Mies on sen luonteinen, että ei lähde edes kilon palasina terapiaan. Ei suostu puhumaan edes minulle. Jos ottaa puheeksi ahdistuksen ja pois muuttamisen niin saatta tiuskia että erotaan sitten ja lähtee tilanteesta pois.
Enkä oikeasti tiedä miten tämän terapialla saisi nousuun, kun ei tee edes mieli koskettaa toista. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohonhan pitäisi osata varautua. Tyypillinen tilanne, kun ei ole alun alkaenkaan mitään yhteistä (nuorena ehkä seksi, ja sitten lapset, ehkä nopeastikin) ja se yhteisyyden puute pomppaa silmille kun ei ole enää lasten asioita puhuttavana.
Uusi yhteinen harrastus, vaikka koira. Tai lähdette kansalaisopistoon kielikurssille.
Ööh, miten voit sanoa ettei avioliitossa sinänsä ole mikään huonosti? Se, että pidät täydellistä kohtaamattomuutta ikään kuin normaalina, kertoo että asiat ovat olleet huonosti jo kauan. Itse valitsin samassa tilanteessa eron, ja nykyään uudessa onnellisessa (ja juu, jo vakiintuneessa, alkuhuuman ohittaneessa avoliitossa) en voi käsittää miksen lähtenyt aikaisemmin vaan sinnittelin niinkin kauan. Eivät väkivallattomuus/alkoholiongelmattomuus/hyvä talous jne tee avioliitosta hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kadun. Ei se arki uusien kumppanien kanssa sen ihmeempää ollut alkuhuuman jälkeen. Uuteen ihmiseen ja hänen tapoihinsa sopeutuminen on hankalampaa, kun on tehnyt asiat itselle tutulla tavalla jo vuosikymmeniä. Kaduttaa päivittäin.
Miksi pitäisi aloittaa uusi suhde?
Huonossa parisuhteessa, kun mitään ei enää ole tehtävissä, rikkoo itsensä. Yksin eläminen on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin huono suhde.
Asiat voi muuttaa. Aloita itsestäsi; ole kiltti ja hyvä itsellesi. Panosta hyvinvointiin ja ulkonäköösi. Aloita juttelemaan miehellesi, puhu vaikka säästä jos ei suju. Varaa kylpyläloma ja kysy lähteekö mies seuraksi.
Meillä oli samanlainen tilanne 20 vuoden jälkeen. Aloitin em. tavoin muuttamaan tilannetta. Mies äkäili ja möllötti aikansa, mutta tilanne muuttui pikkuhiljaa. Ei mies ole suupaltti edelleenkään, mutta meillä on hauskaa yhdessä. Käydään lenkillä, teatterissa ja tehdään muitakin asioita yhdessä. Rakastan miestäni ja hän minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Noin minäkin ajattelen. Mutta olalla on pikkupiru joka kuiskii, että tulen katumaan kuitenkin. Tällä hetkellä on sellainen mieli ,että uutta parisuhdetta en edes halua. Olisin varsin tyytyväinen kun saisi olla vaan yksin. ap
Jos siellä ei mitään kommunikaatiota eikä kontaktia ole, niin miten se eroaa yksinolosta?
Vierailija kirjoitti:
Ööh, miten voit sanoa ettei avioliitossa sinänsä ole mikään huonosti? Se, että pidät täydellistä kohtaamattomuutta ikään kuin normaalina, kertoo että asiat ovat olleet huonosti jo kauan. Itse valitsin samassa tilanteessa eron, ja nykyään uudessa onnellisessa (ja juu, jo vakiintuneessa, alkuhuuman ohittaneessa avoliitossa) en voi käsittää miksen lähtenyt aikaisemmin vaan sinnittelin niinkin kauan. Eivät väkivallattomuus/alkoholiongelmattomuus/hyvä talous jne tee avioliitosta hyvää.
No se just. Huonoonkin tottuu kun se alamäki on ollut hidasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Noin minäkin ajattelen. Mutta olalla on pikkupiru joka kuiskii, että tulen katumaan kuitenkin. Tällä hetkellä on sellainen mieli ,että uutta parisuhdetta en edes halua. Olisin varsin tyytyväinen kun saisi olla vaan yksin. ap
Jos siellä ei mitään kommunikaatiota eikä kontaktia ole, niin miten se eroaa yksinolosta?
No eipä niin mitenkään. Olo saattaa olla vain huojentunut. ap.
Vierailija kirjoitti:
Asiat voi muuttaa. Aloita itsestäsi; ole kiltti ja hyvä itsellesi. Panosta hyvinvointiin ja ulkonäköösi. Aloita juttelemaan miehellesi, puhu vaikka säästä jos ei suju. Varaa kylpyläloma ja kysy lähteekö mies seuraksi.
Meillä oli samanlainen tilanne 20 vuoden jälkeen. Aloitin em. tavoin muuttamaan tilannetta. Mies äkäili ja möllötti aikansa, mutta tilanne muuttui pikkuhiljaa. Ei mies ole suupaltti edelleenkään, mutta meillä on hauskaa yhdessä. Käydään lenkillä, teatterissa ja tehdään muitakin asioita yhdessä. Rakastan miestäni ja hän minua.
No sehän se on, että itse panostankin hyvinvointiini. Harrastan liikuntaa, meikkaan ja pukeudun kivasti. Ja kyllä mieskin ihan ihmiseltä näyttää, mutta istuu illat sohvalla eikä harrasta mitään. Yhteinen tekeminen on kutistunut shoppailuun ja ulkona syömiseen, mutta muuten miestä ei kiinnosta lähteä minnekään jos siihen ei kuulu alkoholi. ap.
Tuo on riittävän hyvä syy erota. Itse tei niin kun 30v avioliittoa tuli täyteen. Kaikki oli tehty, sanottu ja koettu yhdessä, eikä mitään ollut enää toisillemme antaa. Päivääkään en ole katunut ja nyt on annettavaa ja otettavaa toiselta mieheltä:) Voimia sinulle, tulet sitten mihin päätökseen hyvänsä.