Äitien jaksaminen

Nykyvanhemmuuden vaatimukset on kohtuuttomat ja perheiden palvelut huonot. Työelämä rankkaa. Yksinäistä lasta ei silti haluta.

Väsyy nyky mamma. Kun siihenastisessa elämässä ei ole tarvinnut ottaa muita huomioon, ei ole tarvinnut venyä yli jaksamisen, ei olla oman mukavuusalueen ulkopuolella. Onhan se vaikeaa ja raskasta ottaa vastuu omasta ja toisen ihmisen elämästä ja tehdä toistuvasti tylsiä arkisia asioita.

Kyllä se ennen vanhaan oli vähintään yhtä rankkaa, mutta silloin naisia ei pidetty ihmisinä vaan miesten palvelijoina joiden osa oli kuuliaisesti ja uupumatta uurastaa miehensä hyväksi.

Nykyään kun naisiakin on alettu pitää ihmisinä, äitien uupumiseenkin suhtaudutaan vakavasti eikä ajatella että naisenhan kuuluukin kärsiä.

Nykyvanhemmat luulevat että juuri Heidän elämänsä on jotenkin muita sukupolvia raskaampaa. Mutta missä kohdin? Lasten kasvatus, perushoito, sosiaaliset suhteet, työelämä, mikä?

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat luulevat että juuri Heidän elämänsä on jotenkin muita sukupolvia raskaampaa. Mutta missä kohdin? Lasten kasvatus, perushoito, sosiaaliset suhteet, työelämä, mikä?

Kaikki nuo

Olen neljän lapsen äiti, enkä ole kyllä sen väsyneempi kuin lapseton työkaverinikaan. Totta kai olin vauvavuosina väsynyt, mutta ei äitiys ole vain vauvavuodet.

Nykyäideille raskainta on se, että somessa ei voi roikkua häiriöittä. 

Jos ajattelen omaa sukuani, niin 50, 70-80 ja 00 l äidit ovat jaksaneet ihan kivasti. Sen sijaan 1910-l äidit ovat uupuneet, lapsia on tämä vuoksi kuollut tapaturmaisesti ja osa lapisista on joutunut lastenkotiin kun äiti ei ole jaksanut.

Ennen "sait" antaa vaikka tukkapöllyn pihalla lapselle, joka ei suostunut tulemaan sisälle tmv. Nykyään jos erehdyt huutamaan perkele tai valittamaan lapselle ääneen, kuinka raskasta on kun ei tottele vaikka olet sata kertaa jostain sanonut, niin saat oikeasti pelätä että joku naapuri tekee lastensuojeluilmoituksen.

Joten ihan tuohon nähden niin kyllä, äitiyden vaatimukset ovat paljon rankempia kuin ennen. Äiti ei saa menettää hermoja, suuttua ja uupua siihen että joskus lasten kanssa vain on rankkaa. Ennen äideillä oli "oikeus" väsyä ja hermostua, vaikka en sitä tukkapöllyä kannatakaan.

Itseä ainakin väsytti se ettei minua äitinä kunnioitettu oikein missään. Olen yhden lapsen yh. Minulla on vaikeuksia keskittyä moneen asiaan yhtäaikaa, Prisma, lapsi ja kauppalappu on jo liikaa ruuhkan keskellä. Tukiverkostoni ei auttanut vaan tuli valmiiseen pöytään kahville, ihmettelivät miksi vieläkin yöpaita päällä (olin valvonut vauvan takia yön) ja valvonut 2 vuotta monia öitä. Minulta on vaadittu lapsena kaikkea ja nyt kun olen äiti niin vaatimukset jatkuu. En oikein nauti siitä etten koskaan itse ole se ketä hemmotellaan. Ja olen ollut julma lapsen syntymän jälkeen muille koska olen yrittänyt suojella omaa jaksamista. Olen yksin kasvattanut hienon lapsen ja nyt siitäkin kunnian yrittävät ottaa muut, sitä en heille anna.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat luulevat että juuri Heidän elämänsä on jotenkin muita sukupolvia raskaampaa. Mutta missä kohdin? Lasten kasvatus, perushoito, sosiaaliset suhteet, työelämä, mikä?

Heh oma lapsuuteni oli 80-luvulla sitä että 4-vuotiaana oltiin yksin pihalla ja jos ei totellut niin isä antoi tukkapöllyn. Puolisoni muistaa että äitinsä oli jättänyt kotiin satunnaisten työvuorojen vuoksi yksin, kun hän oli 5-vuotias.

Ehkä nykyään on raskaampaa, kun niistä lapsista pitää oikeasti huolehtia jos haluaa ne pitää ja ajattelee heidän elämää sitä yhtä hetkeä pidemmälle.

No kärjistäen, ennen naiset hoitivat kodin ja lapset ja miehet kävivät palkkatöissä. Nykyään naisetkin käyvät palkkatöissä sen lisäksi, että hoitavat edelleen kodin ja lapset. Vaikka lapset ovatkin hoidossa työpäivän ajan ja mieskin osallistuisi, vastuu lapsista on edelleen pääosin naisilla. Luonnollisesti töissä odotetaan samaa panosta kuin miehiltä ja perheettömiltä.

Mikä saa tekemään toisen lapsen/useita lapsia, vaikka ensimmäisten/aikaisempien kanssa ei jaksa?

Tämä on ehkä suurin mysteeri kun kuuntelee väsyneitä äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa tekemään toisen lapsen/useita lapsia, vaikka ensimmäisten/aikaisempien kanssa ei jaksa?

Tämä on ehkä suurin mysteeri kun kuuntelee väsyneitä äitejä.

Eihän moni hankikaan. Ja esim minulle vslkeni surkea päivähoito ja koulu vasta kun toinenkin oli jo hankittu.

Vierailija kirjoitti:

Ennen "sait" antaa vaikka tukkapöllyn pihalla lapselle, joka ei suostunut tulemaan sisälle tmv. Nykyään jos erehdyt huutamaan perkele tai valittamaan lapselle ääneen, kuinka raskasta on kun ei tottele vaikka olet sata kertaa jostain sanonut, niin saat oikeasti pelätä että joku naapuri tekee lastensuojeluilmoituksen.

Joten ihan tuohon nähden niin kyllä, äitiyden vaatimukset ovat paljon rankempia kuin ennen. Äiti ei saa menettää hermoja, suuttua ja uupua siihen että joskus lasten kanssa vain on rankkaa. Ennen äideillä oli "oikeus" väsyä ja hermostua, vaikka en sitä tukkapöllyä kannatakaan.

On se rankkaa ku ei saa vapaasti pahoinpidellä lapsiaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen "sait" antaa vaikka tukkapöllyn pihalla lapselle, joka ei suostunut tulemaan sisälle tmv. Nykyään jos erehdyt huutamaan perkele tai valittamaan lapselle ääneen, kuinka raskasta on kun ei tottele vaikka olet sata kertaa jostain sanonut, niin saat oikeasti pelätä että joku naapuri tekee lastensuojeluilmoituksen.

Joten ihan tuohon nähden niin kyllä, äitiyden vaatimukset ovat paljon rankempia kuin ennen. Äiti ei saa menettää hermoja, suuttua ja uupua siihen että joskus lasten kanssa vain on rankkaa. Ennen äideillä oli "oikeus" väsyä ja hermostua, vaikka en sitä tukkapöllyä kannatakaan.

On se rankkaa ku ei saa vapaasti pahoinpidellä lapsiaan...

Tajusitpa pointin hyvin... Ideana oli se, että nykyään et saa edes sanallisesti näyttää hermostumista, kun taas ennen kukaan ei välittänyt vaikka sen näytti jopa fyysisesti lapselle. Eli kyllä vain äitiys on muuttunut paljon.

En tiedä onko sinulla lapsia. Mutta tiedoksesi että jos olet itse saanut koko lapsuuden tukkapöllyä ja sitten aikanaan oma lapsesi saavuttaa uhmaiän, niin on muuten yllättävän vaikeaa pitää hermot kurissa ja olla toistamatta tätä sukupolvelta toiselle kierrätettyä kurjaa kasvatustapaa. Ihan sen vuoksi, että ne omat tunnetaidot ovat äärettömän heikot jos ei ole ikinä saanut omilta vanhemmiltaan vaikeisiin tunteisiin apua ja läsnäoloa. Ja nyt sitä pitää sitten tarjota omille, kun itsekin vajoaa sinne omaan lapsuutensa sen oman lapsen kiukuttelun myötä.

Toivonpa todella että joskus joudut löytämään itsestäsi sellaiden pimeän puolen, mitä et tiennyt olevan olemassakaan. Alat ehkä ymmärtää että on aika työlästä kun nykyään vaaditaan ettei äiti saisi näyttää negatiivisia tunteita tai vaikkapa joskus jopa huutaa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat luulevat että juuri Heidän elämänsä on jotenkin muita sukupolvia raskaampaa. Mutta missä kohdin? Lasten kasvatus, perushoito, sosiaaliset suhteet, työelämä, mikä?

Heh oma lapsuuteni oli 80-luvulla sitä että 4-vuotiaana oltiin yksin pihalla ja jos ei totellut niin isä antoi tukkapöllyn. Puolisoni muistaa että äitinsä oli jättänyt kotiin satunnaisten työvuorojen vuoksi yksin, kun hän oli 5-vuotias.

Ehkä nykyään on raskaampaa, kun niistä lapsista pitää oikeasti huolehtia jos haluaa ne pitää ja ajattelee heidän elämää sitä yhtä hetkeä pidemmälle.

Tässä sen näkee: luullaan, ettei 80-luvulla tarvinnut hoitaa ja kasvattaa lasta, kyllä täytyi ja kovasti. Lastensuojelu toimi silloinkin ja paine kasvattaa hyvin käyttäytyvä ja menestyvä ihminen tähän yhteiskuntaan. Mutta aina on ollut tietty erilaisia yhteiskuntaluokkia joissa erilaiset kasvatusmetodit.

Vastauksissa toistuu vaatimukset äitejä kohtaan. Minkä verran ne on kuitenkin sisäsyntyisiä ja minkä verran ulkopuolelta tulevia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat luulevat että juuri Heidän elämänsä on jotenkin muita sukupolvia raskaampaa. Mutta missä kohdin? Lasten kasvatus, perushoito, sosiaaliset suhteet, työelämä, mikä?

Heh oma lapsuuteni oli 80-luvulla sitä että 4-vuotiaana oltiin yksin pihalla ja jos ei totellut niin isä antoi tukkapöllyn. Puolisoni muistaa että äitinsä oli jättänyt kotiin satunnaisten työvuorojen vuoksi yksin, kun hän oli 5-vuotias.

Ehkä nykyään on raskaampaa, kun niistä lapsista pitää oikeasti huolehtia jos haluaa ne pitää ja ajattelee heidän elämää sitä yhtä hetkeä pidemmälle.

Tässä sen näkee: luullaan, ettei 80-luvulla tarvinnut hoitaa ja kasvattaa lasta, kyllä täytyi ja kovasti. Lastensuojelu toimi silloinkin ja paine kasvattaa hyvin käyttäytyvä ja menestyvä ihminen tähän yhteiskuntaan. Mutta aina on ollut tietty erilaisia yhteiskuntaluokkia joissa erilaiset kasvatusmetodit.

80-luvulla ei tod ollut saman tason vaatimukset kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen "sait" antaa vaikka tukkapöllyn pihalla lapselle, joka ei suostunut tulemaan sisälle tmv. Nykyään jos erehdyt huutamaan perkele tai valittamaan lapselle ääneen, kuinka raskasta on kun ei tottele vaikka olet sata kertaa jostain sanonut, niin saat oikeasti pelätä että joku naapuri tekee lastensuojeluilmoituksen.

Joten ihan tuohon nähden niin kyllä, äitiyden vaatimukset ovat paljon rankempia kuin ennen. Äiti ei saa menettää hermoja, suuttua ja uupua siihen että joskus lasten kanssa vain on rankkaa. Ennen äideillä oli "oikeus" väsyä ja hermostua, vaikka en sitä tukkapöllyä kannatakaan.

On se rankkaa ku ei saa vapaasti pahoinpidellä lapsiaan...

Tajusitpa pointin hyvin... Ideana oli se, että nykyään et saa edes sanallisesti näyttää hermostumista, kun taas ennen kukaan ei välittänyt vaikka sen näytti jopa fyysisesti lapselle. Eli kyllä vain äitiys on muuttunut paljon.

En tiedä onko sinulla lapsia. Mutta tiedoksesi että jos olet itse saanut koko lapsuuden tukkapöllyä ja sitten aikanaan oma lapsesi saavuttaa uhmaiän, niin on muuten yllättävän vaikeaa pitää hermot kurissa ja olla toistamatta tätä sukupolvelta toiselle kierrätettyä kurjaa kasvatustapaa. Ihan sen vuoksi, että ne omat tunnetaidot ovat äärettömän heikot jos ei ole ikinä saanut omilta vanhemmiltaan vaikeisiin tunteisiin apua ja läsnäoloa. Ja nyt sitä pitää sitten tarjota omille, kun itsekin vajoaa sinne omaan lapsuutensa sen oman lapsen kiukuttelun myötä.

Toivonpa todella että joskus joudut löytämään itsestäsi sellaiden pimeän puolen, mitä et tiennyt olevan olemassakaan. Alat ehkä ymmärtää että on aika työlästä kun nykyään vaaditaan ettei äiti saisi näyttää negatiivisia tunteita tai vaikkapa joskus jopa huutaa lapselle.

En ole ed vastaaja, mutta itselläni on kolme vilkasta poikaa ja olen erityislasten kanssa töissä ja en käytä fyysistä valtaa saadakseni toivottuja tuloksia käyttäytymisen suhteen.