Lue keskustelun säännöt.
Mistä saatte motivaatiota?
03.12.2019 |
Jos ette muuten huolehdi itsestänne?
Ette liiku tarpeeksi ja syötte liikaa ja epäterveellisesti. On tuki- ja liikuntaelinten vaivoja ja ylipainoa. Alkavia tai jo puhjenneita elintasosairauksia. Ehkä meikkaatte, laittaudutte ja ostatte uusia kuteita: viette vanhoja säkkikaupalla kirpparille tai roskiin. Uusitte elektroniikkaa koko ajan. Tapaatte samanhenkikisiä ystäviä, jotka myös pitävät helposta elämästä ilman fyysistä ponnistelua. Nautintoaineita juoden, syöden ja ehkä polttaenkin. Viikonloppuna aina punkkua pullollinen tai kaksi. Lomalla lämpöön löhöämään ja viinitilalle chillailemaan.
Miten jaksatte? Miksi ette muutu? Miksi olette enemmistö?
Kommentit (8)
Saavatko muut kuin kaltaisesi vastata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein tämän aloituksen, kun juttelin rollaattorilla liikkuvan noin 65 v eläkeläisen kanssa, joka harmitteli, ettei ollut tehnyt elämänmuutosta ajoissa ja ollut tarkempi painostaan.
Nivelet rikki ylipainosta. Sydämen vajaatoimintaa; kerää nesteitä ja jalat varsinkin turvoksissa. Sokeritauti puhjennut, eikä pysty enää hoikempien ystäviensä elämänmenossa mukana. Vaikea liikkua tuossa kunnossa, mutta käy taksilla vesijumpassa. Pelkää, että tulee ihohaavoja ja sitten ei pysty käymään edes uimahallissa. Vedessä yrittää saada kankeutta pois nivelistään, jotta kävelykyky säilyisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tein tämän aloituksen, kun juttelin rollaattorilla liikkuvan noin 65 v eläkeläisen kanssa, joka harmitteli, ettei ollut tehnyt elämänmuutosta ajoissa ja ollut tarkempi painostaan.
Nivelet rikki ylipainosta. Sydämen vajaatoimintaa; kerää nesteitä ja jalat varsinkin turvoksissa. Sokeritauti puhjennut, eikä pysty enää hoikempien ystäviensä elämänmenossa mukana. Vaikea liikkua tuossa kunnossa, mutta käy taksilla vesijumpassa. Pelkää, että tulee ihohaavoja ja sitten ei pysty käymään edes uimahallissa. Vedessä yrittää saada kankeutta pois nivelistään, jotta kävelykyky säilyisi.
ap
Toisaalta ei mene aina noin. Omat vanhempani ei ole ikinä olleet kiinnostuneet terveellisistä elämäntavoista. Äitini on ollut myös jostain kolmekymppisestä aina 20-30 kg ylipainoinen. Nyt ne on 75 ja 77 v eikä niillä ole mitään sairauksia tai lääkityksiä, ja jaksavat ikäisekseen tosi hyvin. Viime kesänä kävelivät Santiago de Compostelan noin 800 km pitkän pohjoisen pyhiinvaellusreitinkin. Matkustelevat, teekevät kesäisin puutarhahommia jne.
En saa motivaatiota mistään. Evvk oikeastaan kaikki. Haluaisin vain nukkua tai olla niin kuupa tillintallin ettei ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein tämän aloituksen, kun juttelin rollaattorilla liikkuvan noin 65 v eläkeläisen kanssa, joka harmitteli, ettei ollut tehnyt elämänmuutosta ajoissa ja ollut tarkempi painostaan.
Nivelet rikki ylipainosta. Sydämen vajaatoimintaa; kerää nesteitä ja jalat varsinkin turvoksissa. Sokeritauti puhjennut, eikä pysty enää hoikempien ystäviensä elämänmenossa mukana. Vaikea liikkua tuossa kunnossa, mutta käy taksilla vesijumpassa. Pelkää, että tulee ihohaavoja ja sitten ei pysty käymään edes uimahallissa. Vedessä yrittää saada kankeutta pois nivelistään, jotta kävelykyky säilyisi.
ap
Toisaalta ei mene aina noin. Omat vanhempani ei ole ikinä olleet kiinnostuneet terveellisistä elämäntavoista. Äitini on ollut myös jostain kolmekymppisestä aina 20-30 kg ylipainoinen. Nyt ne on 75 ja 77 v eikä niillä ole mitään sairauksia tai lääkityksiä, ja jaksavat ikäisekseen tosi hyvin. Viime kesänä kävelivät Santiago de Compostelan noin 800 km pitkän pohjoisen pyhiinvaellusreitinkin. Matkustelevat, teekevät kesäisin puutarhahommia jne.
Ja toisaalta mulla on naapuri, joka on ollut ikänsä aktiivinen, mutta lonkkaleikkaus vei terveyden.
En nyt sitä tarkoita, että ei kannattaisi miettiä elintapojaan, vaan sitä, että elämä voi yllättää monella tavalla, eivätkä asiat ole aina niin suoraviivaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein tämän aloituksen, kun juttelin rollaattorilla liikkuvan noin 65 v eläkeläisen kanssa, joka harmitteli, ettei ollut tehnyt elämänmuutosta ajoissa ja ollut tarkempi painostaan.
Nivelet rikki ylipainosta. Sydämen vajaatoimintaa; kerää nesteitä ja jalat varsinkin turvoksissa. Sokeritauti puhjennut, eikä pysty enää hoikempien ystäviensä elämänmenossa mukana. Vaikea liikkua tuossa kunnossa, mutta käy taksilla vesijumpassa. Pelkää, että tulee ihohaavoja ja sitten ei pysty käymään edes uimahallissa. Vedessä yrittää saada kankeutta pois nivelistään, jotta kävelykyky säilyisi.
ap
65 ei kyllä ole niin vanha, etteikö vieläkin olisi asiat merkittävästi parannettavissa. Oma äitini joka oli myös ns. tonnikeiju nuorempana, mutta ei jaksanut raskaan ja stressaavan työn ohessa laihduttaa, on eläkkeellä laihtunut jostain 120-kiloisesta 70-kiloiseksi ja käy nykyään 2 kertaa viikossa eläkeläisille tarkoitetulla kuntosalivuorolla, ja kävelemässä ulkona useimpina päivinä. On nyt huomattavasti parempi toimintakyvyltään kun juuri eläkkeelle jäätyään.
Vanhustehoitolaitokissa asuu epäterveellisellä elämällä terveytensä pilanneita sekä pieni osa on vain huonomman onnen elämässään saaneita, itsestään hyvin huolehtineita. Normaali vanhuus vietetään aktiivisena kotona asuen ja kuollaan ns "saappaat jalassa" noin 85 vuotiaana.
65 vuotias on nuori liikkumaan rollaattorilla elintasosairauksien seurauksena, mutta juuri hehän päätyvät laitoksiin, jos sinne asti elävät! Laitoksessa on noloa kertoa hoitajille, että katkokävely johtuu liian monesta pullollisesta ja tupakoinnista. Vain dementikot eivät murehdi, mutta voivat olla vaikeasti hoidettavia, väkivaltaisia ja osa on jopa liian vikkelässä kunnossa.
Olen aika lailla kuvaamasi kaltainen mukavuudenhaluinen eläjä, paitsi että minulla ei ole mitään vaivoja tai sairauksia, vaikka ikääkin on jo 45. Mutta miksipä motivoituisin ns. "huolehtimaan itsestäni" kun elämä on mukavaa ilmankin? Näkisin vaivaa saavuttaakseni mitä? Ymmärrän että jos tosiaan on jotain vaivoja tai sairauksia jotka johtuu omista elintavoista niin on motivaatio muuttaa elintapoja, jos pääsee kivuista ja vaivoista niin, mutta näin kun ei ole mitään vaivoja niin ei huvita nähdä vaivaa.