Miksi ihmiset karsastavat ja välttelevät minua nykyisin?
Mikä voisi olla syynä? Sama koskee naapureita, sukulaisia, työtuttuja ja täysin vieraita ihmisiäkin. Paras kaverinikin katkaisi välit, kun olen hänen mielestään yksinäisyyteni vuoksi liian rasittava/needy ja ilmeisesti jotenkin "nolo", mutta hän ei myönnä sitä.
Olen siis työssäkäyvä, korkeakoulutettu miehetön nainen, jolla on kaksi pientä lasta. Ulkonäöltäni olen jotain siistin ja boheemin välimaastosta, hoikka/normaalipainoinen, en tupakoi ja käytän alkoholia vain firman bileissä, muuten olen absolutisti.
Olisiko ideoita syyhyn sekä siihen, miten muuttuisin miellyttävämmäksi ihmiseksi?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Minkähän väriset lapset...
Vaaleaihoiset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kovin takertuva?
En ole kovin takertuva tietääkseni, mutta helposti jotenkin ihastun ihmisiin ja alan miettiä, pitävätkö he mua viehättävänä ja alan kuvitella mielessäni seurustelusuhdetta (pätee miehiin JA naisiin ja ihastun lähes kaikkiin, jotka ovat edes vähän ystävällisiä). Siis kavereita mulla ei ole kuin yksi chatkaveri toisella puolella maailmaa ja pari työkaveria. Viimeisin suhde oli ex-aviomieheeni ja irtosuhteita ei ole ollut koskaan.
Ihmiset nykyisin kuluttavat aikaansa vaan sellaisten kanssa joilla on varmasti annettavaa, oli se rahaa tai muuta. Ajan viettäminen muuten vaan katsotaan tuhlaamiseksi. Tämä on se syy useimmiten. Ihmissuhteet ovat pinnallistuneet kauppavaihdoksi. Sinussa ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset nykyisin kuluttavat aikaansa vaan sellaisten kanssa joilla on varmasti annettavaa, oli se rahaa tai muuta. Ajan viettäminen muuten vaan katsotaan tuhlaamiseksi. Tämä on se syy useimmiten. Ihmissuhteet ovat pinnallistuneet kauppavaihdoksi. Sinussa ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa.
Hyvä pointti! Se mun paras ystäväni perusteli välien katkaisua juuri sillä, että mulla ei ollut mitään annettavaa hänelle ja hänen mielestään olin liian tarvitseva, kun avauduin liikaa yksinäisyydestäni ja huonosta itsetunnostani sekä alemmuuskomplekseistani hänelle. Hänen mielestään olin rasittava ja itsekäs, kun puhuin liikaa omista jutuistani. Muille kuin hänelle en ole sellaisista juurikaan edes puhunut ja yleensä olen vain kohtelias ja osaan puhua jossain määrin small talkiakin.
T. Ap
"käytän alkoholia vain firman bileissä, muuten olen absolutisti."
Tällaiset tuttavuudet ovat usein melko rasittavia. Viikonloppuna kiva toisinaan ottaa rennosti kavereiden kanssa ja ottaa muutama lasillinen. Ei siinä mitään niuhottajaa jaksa katsella, jos haluaa itse ryypätä. :D
Yhä enemmän tosiaan kaikki tehdään hyötymistarkoituksessa. Amerikassa puhutaan bisneskavereista.
Miten voisin keksiä jotain annettavaa sitten? Siis pari miestä ovat koettaneet jossain määrin piirittää, mutta en ole heistä kiinnostunut ja he tuntuvat olevan seksin ja ihmissuhteen perässä. En kuitenkaan ole niin kiinnostunut heistä, että haluaisin mitään suhdetta, puhumattakaan mistään irtosäädöistä. Mulla on vain sen verran rahaa, että oma talous on balanssissa. Autan sukulaisiani mielelläni, mutta muuten he eivät ole kiinnostuneet seurastani tai ehkä edes arvosta minua.
Olen ihan kohtalainen kuuntelija, mutta yleensä koetan ratkaista ihmisten ongelmat. Sen ex-bestiksenk huolia kuuntelin, mutta hänen tilansa vaati muutenkin ammattiapua (ja hän oli sellaisen piirissä). Toisaalta ei hän siltikään asioistaan edes kertonut kovinkaan paljon. Ilmeisesti olisi pitänyt vain jaksaa kuunnella vielä enemmän ja jotenkin aktiviisesti kysellä yms.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkähän väriset lapset...
Minä luin ensin lapaset, ehdinkin jo ihmetellä ... ;D
En jätä juomatta siksi, että olisin niuhottaja, vaan koska juomalla en olisi oma itseni ja se olisi typerää, koska pidän itsestäni selvänä paljon. Juomisesta tulee vain huono olo fyysisesti. Henkisestä huonosta olosta minulla ei ole kokemusta, koska en ole koskaan ollut niin huppelissa, että olisin menettänyt muistini tai joutunut katumaan.
Vierailija kirjoitti:
"käytän alkoholia vain firman bileissä, muuten olen absolutisti."
Tällaiset tuttavuudet ovat usein melko rasittavia. Viikonloppuna kiva toisinaan ottaa rennosti kavereiden kanssa ja ottaa muutama lasillinen. Ei siinä mitään niuhottajaa jaksa katsella, jos haluaa itse ryypätä. :D
En niuhota muille, eikä minua sinänsä muiden ryypiskely tai tupakointi haittaa edes. Toisaalta en ole käynyt missään kaveribileissä muutenkaan vuosikausiin, just siksi, kun on ollut vain yksi ulkomailla asuva kaveri sen chattitutun lisäksi. En raaski tuhlata rahaa alkoholiin ja inhoan humaltumisen tunnetta (kontrollin menetys lähinnä ongelmana). Muutun tosi puheliaaksi ekstrovertiksi pienessä humaltumisen tilassa; muuten olen hiljainen ja ujo.
T. Ap
Kannattaa katsoa peiliin siellä omassa käytöksessä. Nyt luettelit kovin pinnallisia asioita tyyliin omasta ulkonäöstäsi ja elintavoistasi. Oleellista sosiaalisten suhteiden kannalta ei todellakaan ole (tai ainakaan pitäisi olla), miten hoikka olet tai montako lasta sinulla on. Oleellista on se, miten kohtelet ihmisiä ympärilläsi. Moralisoitko, kun eivät ole hoikkia, heillä ei ole lapsia tai käyttävät enemmän päihteitä kuin sinä? Tai miten noin yleensä olet kiinnostunut esim. olemaan toisten tukena ja kuulemaan heidän huoliaan? Aloitusviestissä puhut ainakin vain itsestäsi.
Omasta elämästä olen katkaissut sellaisia kaverisuhteita, joissa sitä itse on aina vain antajan roolissa tukemassa toista tietäen, ettei sillä toisella ole mielenkiintoa tai voimavaroja olla ikinä minun tukenani vastavuoroisesti. Plus ripustautuvat "enkö minä kelpaa" -ihmiset ovat superrasittavia ja tällainen "miksi minuun katkaistaan välit" -itsesäälipyöriskely sellaiselta ikävä kyllä kiinnostaa.
Mene eteenpäin, unohda taakse jääneet ihmiset, etsi uusia ystäviä, kohtele heitä hyvin, mutta älä perusta itsetuntoasi sen varaan, säilyvätkö nämä ihmissuhteet. Mikään ei meinaan ole niin rasittavaa kuin joutua kannattelemaan ripustautuvan ystävän heikkoa itsetuntoa koko ajan vakuuttelemalla, että tämä on hyvä tyyppi ja ettet ole lähdössä mihinkään hänen elämästään.
Itsetunto terveellä tavalla kohdilleen ja empatiaa ja kiinnostusta niihin ihmisiin ympärillä ilman, että tuomitsee heitä, sopivasti vastavuoroisuutta, niin en näe mitään syytä, miksi ihmissuhteet jatkossa kaatuisi.
Vierailija kirjoitti:
En jätä juomatta siksi, että olisin niuhottaja, vaan koska juomalla en olisi oma itseni ja se olisi typerää, koska pidän itsestäni selvänä paljon. Juomisesta tulee vain huono olo fyysisesti. Henkisestä huonosta olosta minulla ei ole kokemusta, koska en ole koskaan ollut niin huppelissa, että olisin menettänyt muistini tai joutunut katumaan.
Kuulostat aika tiukkikselta. Toki, sinun henkisiäkin ihmisiä on, mutta vähemmistö. Suomessa aika paljon aikuisten ihmisten tapaaminen tapahtuu baareissa ja siihen liittyy alkoholi. En itsekään ikinä tapaa kavereitani muualla kuin baarissa, ei kännien vaan muutaman rauhalliseen tahtiin juodun tuopin merkeissä. Vaikea olisi kuvitella absolutistia kaverina. Pitäisikö sellainen kutsua kotiin vai missä sitä tavattaisiin edes?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"käytän alkoholia vain firman bileissä, muuten olen absolutisti."
Tällaiset tuttavuudet ovat usein melko rasittavia. Viikonloppuna kiva toisinaan ottaa rennosti kavereiden kanssa ja ottaa muutama lasillinen. Ei siinä mitään niuhottajaa jaksa katsella, jos haluaa itse ryypätä. :D
En niuhota muille, eikä minua sinänsä muiden ryypiskely tai tupakointi haittaa edes. Toisaalta en ole käynyt missään kaveribileissä muutenkaan vuosikausiin, just siksi, kun on ollut vain yksi ulkomailla asuva kaveri sen chattitutun lisäksi. En raaski tuhlata rahaa alkoholiin ja inhoan humaltumisen tunnetta (kontrollin menetys lähinnä ongelmana). Muutun tosi puheliaaksi ekstrovertiksi pienessä humaltumisen tilassa; muuten olen hiljainen ja ujo.
T. Ap
Mä luulen että se kontrolli on sun ongelma, miksi ihmiset ei sinusta pidä. Itselläni on tämä ongelma: olen hiljainen ja ujo ja mielestäni kaikin puolin ok ja järkevä ihminen selvin päin. Ihmiset ei kuitenkaan selvästä minusta oikein pidä. Kun juon, minusta tulee ekstrovertimpi ja jotenkin vähemmän tiukka ja järkevä, ja sitten ihmiset tykkää minusta. Ilmeisesti minusta tulee tiukan ja liaan täydellisen ja myös epäaidon kuva selvin päin, ihmiset tykkää että on vähän rosoa ja särmää, että tekee virheitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset nykyisin kuluttavat aikaansa vaan sellaisten kanssa joilla on varmasti annettavaa, oli se rahaa tai muuta. Ajan viettäminen muuten vaan katsotaan tuhlaamiseksi. Tämä on se syy useimmiten. Ihmissuhteet ovat pinnallistuneet kauppavaihdoksi. Sinussa ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa.
Hyvä pointti! Se mun paras ystäväni perusteli välien katkaisua juuri sillä, että mulla ei ollut mitään annettavaa hänelle ja hänen mielestään olin liian tarvitseva, kun avauduin liikaa yksinäisyydestäni ja huonosta itsetunnostani sekä alemmuuskomplekseistani hänelle. Hänen mielestään olin rasittava ja itsekäs, kun puhuin liikaa omista jutuistani. Muille kuin hänelle en ole sellaisista juurikaan edes puhunut ja yleensä olen vain kohtelias ja osaan puhua jossain määrin small talkiakin.
T. Ap
Ystäväsi on yrittänyt puhua sinulle niistä syistä, mutta sinusta sinussa ei ole mitään vikaa? Lähes jokaisessa vastauksessa tulee esille en minä...
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin keksiä jotain annettavaa sitten? Siis pari miestä ovat koettaneet jossain määrin piirittää, mutta en ole heistä kiinnostunut ja he tuntuvat olevan seksin ja ihmissuhteen perässä. En kuitenkaan ole niin kiinnostunut heistä, että haluaisin mitään suhdetta, puhumattakaan mistään irtosäädöistä. Mulla on vain sen verran rahaa, että oma talous on balanssissa. Autan sukulaisiani mielelläni, mutta muuten he eivät ole kiinnostuneet seurastani tai ehkä edes arvosta minua.
Olen ihan kohtalainen kuuntelija, mutta yleensä koetan ratkaista ihmisten ongelmat. Sen ex-bestiksenk huolia kuuntelin, mutta hänen tilansa vaati muutenkin ammattiapua (ja hän oli sellaisen piirissä). Toisaalta ei hän siltikään asioistaan edes kertonut kovinkaan paljon. Ilmeisesti olisi pitänyt vain jaksaa kuunnella vielä enemmän ja jotenkin aktiviisesti kysellä yms.
T. Ap
Eli neuvot miten muiden tulisi elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin keksiä jotain annettavaa sitten? Siis pari miestä ovat koettaneet jossain määrin piirittää, mutta en ole heistä kiinnostunut ja he tuntuvat olevan seksin ja ihmissuhteen perässä. En kuitenkaan ole niin kiinnostunut heistä, että haluaisin mitään suhdetta, puhumattakaan mistään irtosäädöistä. Mulla on vain sen verran rahaa, että oma talous on balanssissa. Autan sukulaisiani mielelläni, mutta muuten he eivät ole kiinnostuneet seurastani tai ehkä edes arvosta minua.
Olen ihan kohtalainen kuuntelija, mutta yleensä koetan ratkaista ihmisten ongelmat. Sen ex-bestiksenk huolia kuuntelin, mutta hänen tilansa vaati muutenkin ammattiapua (ja hän oli sellaisen piirissä). Toisaalta ei hän siltikään asioistaan edes kertonut kovinkaan paljon. Ilmeisesti olisi pitänyt vain jaksaa kuunnella vielä enemmän ja jotenkin aktiviisesti kysellä yms.
T. Ap
Eli neuvot miten muiden tulisi elää?
Niinpä. Ihmiset yleensä haluaa kuuntelijaa, ei jotain joka tulee ikään kuin ylhäältä päin neuvomaan mitä pitäisi tehdä ja miten elää.
Kuka tahansa uupuu, jos kommunikointi on pelkkää yksipuolista valittamista...
Kuulostat todella ärsyttävältä ja itsehyväiseltä minä minä -tyypiltä.
Muista, että sinä olet ystäviäsi ja sukulaisiasi yhdistävä tekijä, eli sinä olet varmasti heidän mielestä outo.
Minkähän väriset lapset...