Miksi ihmiset karsastavat ja välttelevät minua nykyisin?

Olisko se vika siinä, että pyrit korjaamaan toisten ongelmia.

Sellaiselle ei jaksa enää puhua, joka hyökkää jokaisen esille tuodun ongelman kimppuun pyytämättä. Ei avointa keskustelua -> ei ystävyyttä.

Pystyn jotenkin näkemään apn silmissäni.... Sellainen innokas semihippi.

Ihastut lähes kaikkiin kenen kanssa olet tekemisissä. Peitä se nyt ainakin. Ja sitten lakkaat valittamasta. Ja kuuntelet välillä muitakin.

No kyllä mua näin heterona alkaisi ahdistaa, jos huomaisin että ystävilläni olisi jotain romanttisia ajatuksia minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voisin keksiä jotain annettavaa sitten? Siis pari miestä ovat koettaneet jossain määrin piirittää, mutta en ole heistä kiinnostunut ja he tuntuvat olevan seksin ja ihmissuhteen perässä. En kuitenkaan ole niin kiinnostunut heistä, että haluaisin mitään suhdetta, puhumattakaan mistään irtosäädöistä. Mulla on vain sen verran rahaa, että oma talous on balanssissa. Autan sukulaisiani mielelläni, mutta muuten he eivät ole kiinnostuneet seurastani tai ehkä edes arvosta minua.

Olen ihan kohtalainen kuuntelija, mutta yleensä koetan ratkaista ihmisten ongelmat. Sen ex-bestiksenk huolia kuuntelin, mutta hänen tilansa vaati muutenkin ammattiapua (ja hän oli sellaisen piirissä). Toisaalta ei hän siltikään asioistaan edes kertonut kovinkaan paljon. Ilmeisesti olisi pitänyt vain jaksaa kuunnella vielä enemmän ja jotenkin aktiviisesti kysellä yms.

T. Ap

Eli neuvot miten muiden tulisi elää?

En mä muuten neuvo sellaisissa, mutta jos kysytään neuvoa, vastaan rehellisesti.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat todella ärsyttävältä ja itsehyväiseltä minä minä -tyypiltä.

Muista, että sinä olet ystäviäsi ja sukulaisiasi yhdistävä tekijä, eli sinä olet varmasti heidän mielestä outo.

Haluaisin, että minusta pidettäisiin ja haluaisin muuttua. Olen perinteisesti ollut aika hiljainen, osin juuri siksi, että välttäisin oudon leiman. Olen lisäksi suvaitseva muita kohtaan, mutta oikeasti itseäni kohtaan olen aika tiukkis. Jotkut tulkitsevat sen niin, että olisin kieltämättä samoja juttuja muiltakin, vaikkei se pidäkään paikkaansa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mua näin heterona alkaisi ahdistaa, jos huomaisin että ystävilläni olisi jotain romanttisia ajatuksia minusta.

Se mun ihastumistaipumukseni on jotain, josta haluaisin eroon. Mulla on ollut se ongelma teini-iästä lähtien. Siihen on aina helpottanut se, jos mulla on oikeasti joku suhde. Mutta selibaatissa ja sinkkuna eläessäni ihastun melkein kaikkiin suunnilleen ikäisiini tai mua vanhempiin, jotka ovat edes vähäsen mukavia mua kohtaan.

Sitten käytännössä en kuitenkaan koskaan kohtaa ketään tai saa suhdetta. En jotenkin osaa säädellä tunteitani kovinkaan hyvin muuten paitsi peittelemällä niitä (käytännössä aina teenkin niin).

T. Ap

Upup

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset nykyisin kuluttavat aikaansa vaan sellaisten kanssa joilla on varmasti annettavaa, oli se rahaa tai muuta. Ajan viettäminen muuten vaan katsotaan tuhlaamiseksi. Tämä on se syy useimmiten. Ihmissuhteet ovat pinnallistuneet kauppavaihdoksi. Sinussa ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa.

Hyvä pointti! Se mun paras ystäväni perusteli välien katkaisua juuri sillä, että mulla ei ollut mitään annettavaa hänelle ja hänen mielestään olin liian tarvitseva, kun avauduin liikaa yksinäisyydestäni ja huonosta itsetunnostani sekä alemmuuskomplekseistani hänelle. Hänen mielestään olin rasittava ja itsekäs, kun puhuin liikaa omista jutuistani. Muille kuin hänelle en ole sellaisista juurikaan edes puhunut ja yleensä olen vain kohtelias ja osaan puhua jossain määrin small talkiakin.

T. Ap

Tässähän se tuli. Tosi raskaita ja vaivaannuttavia ihmiset, jotka alkaa (liikaa) avautumaan henk.koht. asioista. "Oon yksinäinen, ollaanko kavereita." -tyypit menee heti vältettävien outojen lokeroon.