olen aivan uupunut - miten kysyä apua ystäviltä?

Minä, oikea tehopakkaus ennen... nyt avioero ja taapero yhteishuoltajuudessa. Kun kaikki pitäisi tehdä yhtäaikaa - laittaa kallis rivari myyntikuntoon ja laittaa oma kerrostalokämppä kuntoon, vaihtaa halvempaan autoon, etsiä työpaikka vanhempainvapaan jälkeen, jaksaa olla äiti... ja oma itsensä. Mä en taida jaksaa :(



Vanhemmat asuvat hyvin kaukana, ei sisaruksia. Ystäviä on paljon ja muutamaa (2-3) heistä jo kuormittanut aika paljon itkuolkapäänä. On aika rankkaa olla yhtäkkiä ypöyksin. Ja jos tarvitsisin apua, en jaksaisi selittää kaikkea mitä on tapahtunut. Eräätkin ihmiset voisivat helposti auttaa pikkuasioissa(kuten lainaamalla vasaraa yhdeksi illaksi), mutta kertominen tekee vielä kipeää ja en halua olla se " oletko kuullut, sillekin kävi näin ja näin" -kohde.



Mä itken täällä juuri sitä, etten ylety loppuunpalanutta lamppua vaihtamaan kun uudessa kodissani ei ole edes keittiöjakkaraa.