Tulenko katumaan iltatähteä?
Olen 37v, lapset 9&11v.
Mietintä päällä, että tekeekö vielä yhden vai oliko tämä lopullisesti tässä.
Nämä olemassa olevat lapset tuli kun siltä tuntui, ilman suurempia mietintöjä tai odotuksia siitä mitä vanhemmuuden pitäisi olla. Otin kaiken vastaan sellaisena kuin se tuli ja hyvä niin. Ollaan edelleen heidän isän kanssa yhdessä.
Nyt mietin tätä lapsiasiaa tosi paljon tarkemmin (vaikeammin...) kuin silloin nuorempana.
Katuuko kukaan iltatähteä? Tuleeko usein mieleen kuinka pääsisi jo helpommalla kun olisi vaan ne isot lapset?
Minulla on joku halu vielä lapseen, mutta en tiedä kadunko sitten kun on uhmaikäinen ja teinit.... Miksi tämä on näin vaikeaa!
Kommentit (9)
Tuskin kukaan henkisesti terve katuu omaa lastaan
Kaipa sen tietää jos lapselle on vielä tilaa, koska senkin tiesi, kun lapsiluku oli täynnä.
Mä en uskaltaisi riskeerata elämäämme tossa vaiheessa .
Sun tilanteessa se olisi järjen köyhyyttä. Eri asia olisi jos olisit lapseton.
En usko, että kadut. Ainakaan jos tulee normaali ja terve lapsi, mutta sitähän ei voi koskaan tietää. Isosisaruksista olisi jo valtavasti apua ja seuraa pienelle. Sinuna lähtisin yrittämään jos siltä kerran tuntuu ja mieskin on samaa mieltä :)
Olin saman ikäinen alkaessani odottaa meidän iltatähteä. Esikoinen saman ikäinen kuin sinun lapsesi ovat. Raskaus sujui yhtä hienosti kuin 10 vuotta aiemmin, eikä olo tuntunut tai tunnu pätkääkään iäkkäämieltä.
Elämä on aivan ihanaa, ja kaikki perheessä aivan hulluna kuopukseen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, josko vauva vielä tärppäisi.
Isommat sisarukset eivät välttämättä ilahdu yhtään. Älä ainakaan laske sen varaan, että heistä olisi apua.
Heidän rahantarpeensa (ihan elämiseen) kolminkertaistuu - nelinkertaistuu seuraavien viiden vuoden aikana. Samoin he tulevat murkkuina tarvitsemaan teidän huoltajien huomiota paljon.
Aloittaja lisää vielä:
Tokikaan en voi tietää saisinko enää edes lasta, mutta että lähteäkö tosissaan yrittämään.
Meillä olisi tilaa, talous kunnossa ja kaikki perusasiat hyvin (isovanhempia ei tosin enää liiaksi). Kai murehdin sitäkin että muuttuuko asiat huonommaksi, koska tosiaan kaikki on nyt niin hyvin.