Tässä hyviä lastenkasvatusvinkkejä

Mites nykyajan lastenkirjoissa? Onko niissä vaan tunnekasvatusta ja positiivista vahvistamista?

Opeta lapselle kauniit ja kohteliaat käytöstavat, joita noudatetaan ihan omassa arjessa. Kuten tervehtiminen, ilmaisut kiitos ja ei kiitos,  pöytätavat, muiden huomioon ottaminen, omien jälkien siivoaminen jne.

Kun näistä tulee rutiinia jo pienestä pitäen, ihmisellä on paljon helpompaa aikuisena selviytyä muiden aikuisten joukossa.

Esim. meille töihin tulee aika ajoin nuoria harjoittelijoita, jotka eivät hallitse näitä perustaitoja. On jotenkin noloa selittää aikuisen näköiselle ihmiselle näitä, kun pitäisi opettaa ne työtehtävät. Työyhteisössä pärjää paremmin, kun osaa olla niin, ettei muita ala harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mites nykyajan lastenkirjoissa? Onko niissä vaan tunnekasvatusta ja positiivista vahvistamista?

Sukupuolisensitiivisyys on päivän sana. Jos lapsi haparoi sukupuolensa kanssa, tätä haparointia tulee siis vahvistaa.

Aku Ankan kohdalla oli virhe. Olen nähnyt strippejä, joissa ankanpojat saavat myös vitsasta. Totta on se, että yleensä on luotu vain illuusio kurituksesta, mutta muistan nähneeni myös selkäsaunoja.

Muistan kuinka katselin pienenä Eemeliä televisiosta. Minua ärsytti aina Eemelin äidin voivotteleva ilme ja se kuinka hän kiidätti pojan verstaseen suojaan isältä. Ajattelin aina, että jos olisi kyse omasta pojastani, pistäisin miehen miettimään muutamankin kerran, ennen kuin uskaltaisi lähestyä minun poikaani. Aikuisena asiat näkee toisin, mutta muistan vieläkin kuinka minua ärsytti äidin saamattomuus ja se huutava isä.

Vierailija kirjoitti:

Aku Ankan kohdalla oli virhe. Olen nähnyt strippejä, joissa ankanpojat saavat myös vitsasta. Totta on se, että yleensä on luotu vain illuusio kurituksesta, mutta muistan nähneeni myös selkäsaunoja.

Minä muistan, että Aku jahtasi poikia mattopiiskan kanssa.

Ihania palleroita onkin tullut maailmaan pehmeämmän kasvatuksen myötä. Yksi niistä yritti lyödä minua, kun en antanut kerhossa hänen päättää, mitä täällä tehdään. Että kiitos vain maailmanparantajat kun niin parannatte maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Opeta lapselle kauniit ja kohteliaat käytöstavat, joita noudatetaan ihan omassa arjessa. Kuten tervehtiminen, ilmaisut kiitos ja ei kiitos,  pöytätavat, muiden huomioon ottaminen, omien jälkien siivoaminen jne.

Kun näistä tulee rutiinia jo pienestä pitäen, ihmisellä on paljon helpompaa aikuisena selviytyä muiden aikuisten joukossa.

Esim. meille töihin tulee aika ajoin nuoria harjoittelijoita, jotka eivät hallitse näitä perustaitoja. On jotenkin noloa selittää aikuisen näköiselle ihmiselle näitä, kun pitäisi opettaa ne työtehtävät. Työyhteisössä pärjää paremmin, kun osaa olla niin, ettei muita ala harmittaa.

Oli hauskaa, kun meille tuli vauva yökylään, ja hän osasi kiittää (sanoa Kiitti), kun sai yöllä maitopullon.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka katselin pienenä Eemeliä televisiosta. Minua ärsytti aina Eemelin äidin voivotteleva ilme ja se kuinka hän kiidätti pojan verstaseen suojaan isältä. Ajattelin aina, että jos olisi kyse omasta pojastani, pistäisin miehen miettimään muutamankin kerran, ennen kuin uskaltaisi lähestyä minun poikaani. Aikuisena asiat näkee toisin, mutta muistan vieläkin kuinka minua ärsytti äidin saamattomuus ja se huutava isä.

Eemelistä taisi tulla aikuisena kunnanjohtaja tai vastaava, jos oikein muistan. Vähän adhd on siis okei.

Vahhoista saduista muistaa sen, että ne olivat satuja.

Vierailija kirjoitti:

Vahhoista saduista muistaa sen, että ne olivat satuja.

Joo mutta risua ja remmiä käytettiin ihan oikeastikin. Eikä siitä niin montaa vuosikymmentä edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Aku Ankan kohdalla oli virhe. Olen nähnyt strippejä, joissa ankanpojat saavat myös vitsasta. Totta on se, että yleensä on luotu vain illuusio kurituksesta, mutta muistan nähneeni myös selkäsaunoja.

Itsekin ihmettelen toimittajan tietämättömyyttä. Kurittamista kun on kuvattu Aku Ankka -tarinoissa erittäin paljon. Ankanpojat ovat mm. saaneet vitsaa, mattopiiskaa, avokämmentä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahhoista saduista muistaa sen, että ne olivat satuja.

Joo mutta risua ja remmiä käytettiin ihan oikeastikin. Eikä siitä niin montaa vuosikymmentä edes ole.

Asenteissa on tapahtunut uskomattoman nopea muutos. Niin nopea, että se tuntuu lähes absurdilta.

Nykypäivän 60-kymppiset ja sitä vanhemmat ovat ihan yleisesti sitä mieltä, että risu ja remmi ovat hyvä juttu. 40-50-vuotiaat vannovat jäähyjen ja usein tukkapöllynkin voimaan. Vain nuorimmat aikuiset eli 20-30-vuotiaat ovat etupäässä sanoituksen kannalla, eli ovat sisäistäneet kasvatustieteen tutkimustulokset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahhoista saduista muistaa sen, että ne olivat satuja.

Joo mutta risua ja remmiä käytettiin ihan oikeastikin. Eikä siitä niin montaa vuosikymmentä edes ole.

Asenteissa on tapahtunut uskomattoman nopea muutos. Niin nopea, että se tuntuu lähes absurdilta.

Nykypäivän 60-kymppiset ja sitä vanhemmat ovat ihan yleisesti sitä mieltä, että risu ja remmi ovat hyvä juttu. 40-50-vuotiaat vannovat jäähyjen ja usein tukkapöllynkin voimaan. Vain nuorimmat aikuiset eli 20-30-vuotiaat ovat etupäässä sanoituksen kannalla, eli ovat sisäistäneet kasvatustieteen tutkimustulokset.

Olisikohan lapsimäärälläkin vaikutusta... kun aiemmin pyöri 10 tenavaa jaloissa, remmitys oli varmaan nopeampi keino laittaa kiukuttelija kuriin kuin ruveta sanoittamaan kaiken muun touhun keskellä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opeta lapselle kauniit ja kohteliaat käytöstavat, joita noudatetaan ihan omassa arjessa. Kuten tervehtiminen, ilmaisut kiitos ja ei kiitos,  pöytätavat, muiden huomioon ottaminen, omien jälkien siivoaminen jne.

Kun näistä tulee rutiinia jo pienestä pitäen, ihmisellä on paljon helpompaa aikuisena selviytyä muiden aikuisten joukossa.

Esim. meille töihin tulee aika ajoin nuoria harjoittelijoita, jotka eivät hallitse näitä perustaitoja. On jotenkin noloa selittää aikuisen näköiselle ihmiselle näitä, kun pitäisi opettaa ne työtehtävät. Työyhteisössä pärjää paremmin, kun osaa olla niin, ettei muita ala harmittaa.

Oli hauskaa, kun meille tuli vauva yökylään, ja hän osasi kiittää (sanoa Kiitti), kun sai yöllä maitopullon.

Ihana :) Juuri tuollaisesta näkee, miten helposti jo pikkuinenkin lapsi omaksuu asioita ja hän tekee sen mielellään.