Voiko pikkulasta kieltää olemasta iholla

Tunnekylmää. Miksi oman lapsen läheisyys ja kosketus on noin vastenmielistä?

On todella ärsyttävää jos lapsi on iholla koko ajan, mutta sellaisia ne on. Hakevat hellyyttä ja huomiota. Ja se heille suotakoon, ovat pieniä niin vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekylmää. Miksi oman lapsen läheisyys ja kosketus on noin vastenmielistä?

Ei ole tunnekylmää, jos vanhempi haluaa välillä olla rauhassa, ilman että lapsi roikkuu lahkeessa.

Kuinka pienestä lapsesta on kyse? Oletko hänen äitinsä? Vai äitipuoli?

Vai onko tässä nyt kyseessä isä?

Lapsen pitäisi olla AINA viimeinen, joka lähtee sylistä/halista tms. pois, sitä ei saa vanhempi päättää. Siis älä laita lasta kesken halimisen tms. pois sylistä. 

Suomi on täynnä kosketuskammoisia, traumatisoituneita aikuisia, joita ei ole lapsena pidetty tarpeeksi sylissä.

Ahdisteltaviksikin hakeutuvat ne joita ei ole pidetty lähellä.

Kysymyksesi on liian yleisellä tasolla esitetty. Jos arki on päiväkotia ja muutama tunti illalla kotona, ei voi rajata läheisyyttä.

Jos lapsi yrittää läheisyydellä saada huomiota niin että se ärsyttää vanhempaa, vika on yleensä vanhemman arvoissa. Mitä enemmän lasta pyrkii henkisellä tasolla tuuppaamaan omien tekemisten pariin, sitä sitkeämmin moni lapsi hakee kontaktia. Siksi kannattaakin antautua lapsen kanssa läheiseen vuorovaikutukseen, yleensä sen jälkeen tämä haluaakin leikkimään omia leikkejään ja vanhemmalle jää myös omaa tilaa.

Jos lapsi on kotihoidossa, tilanne on vähän eri. Siihenkin pätee se, että riittävä määrä läheisyyttä lapsen kanssa takaa riittävästi myös omaa aikaa vanhemmalle. Toisaalta jos kotipäivässä ei ole selkeää, toistuvaa rakennetta ja liikkumisen ja sosiaalisen olemisen tilanteita, lapsi saattaa hakeutua kiinni vanhempaan siksi, että on turhautunut. Silloin auttaa tietysti ruutuajan rajaaminen, ulkoilut, leikkikaverit ja riittävä huomio vanhemmalta.

En minäkään pitäisi kovin pitkään aikaan sylissä roikkuvaa lasta, on miten pieni tahansa. Aikuinen avatkoon mielikuvituksensa arkun ja keksiköön mitä muuta voisi lapselle tarjota kuin mahdollisesti jatkuvasti aikuisen "iholla oloa". Minä ja pikkuveljeni pidimme nappulana nukkumaan mennessä, kun jompi kumpi vanhemmista piirteli selkään kuvioita ja "käveleviä otuksia" kevyestä hiirulaisesta sinivalaaseen saakka. Siis vinkkinä että jos aikuinen ei halua että hänet "kuolataan märäksi" noin niinkuin liioitellen, niin voi itse olla se joka koskeekin lasta ja tarjoaa tällaisen rauhallinen lepohetken. Ei lapsi välttämättä osaa keksiä noita uusia tapoja, jos aikuinen ei niitä hänelle näytä. Joten nyt piirtelemään selkään ja keksimään uusia ja muita keinoja.

Isompikin lapsi voi pitää selkään piirtelystä. Mutta lapsen iän mukaan pitäisi vähitellen ottaa ja antaa etäisyyttä.

No minä kammoan koskemista, en siedä sitä jos minuun kosketaan, inhosin lapsena halauksia ja minua rankaistiin, kun en halunnut istua jonkun sylissä ja pakotettiin halaamaan. En tiedä johtuuko tuosta, vai onko minulla yliherkkyys asian suhteen, ainakin äänien suhteen on ja joidenkin ruokien koostumuksen kanssa.

Minulla on 4v lapsi, raskausaika oli muuten kamalaa, kun aina sai kieltää kaikkia lääppimästä sitä vatsaa. Vauva-aika meni hyvin enkä ärsyyntynyt kun vauva oli koko ajan iholla, pidin siitä. Taaperona ei kauheasti viihtynyt sylissä, huomasin samoja piirteitä kuin itsessäni, joten en tietenkään pakottanut. 

Nyt lapsi on 4v ja tämän vuoden aikana alkanut kauheasti haluamaan syliin, minulle ei koskaan tällaista tullut, eli taisin toimia oikein, kun en pakottanut häntä syliin ellei ollut pakko (esim. rokotukset). Otan häntä paljon syliin, mutten aina, ihan aina en vain jaksa joko siksi että kosketus ärsyttää silloin tai selkäni on kipeä, mutta jos istun niin aina saa tulla syliin, vaikka silloin hiukan ärsyttäisikin.

Up