Lue keskustelun säännöt.
En meinaa selvitä vanhempieni aiheuttamista teoista
27.11.2019 |
Lapsuudessa tapahtuneista väkivallanteoista. Nyt olen tyytyväinen kun tänä iltana pärjään mutta en voi tietää koska tulee sietämätön olo.
On vaikea saada niitä kauhun tunteita ulos kun ne ovat jumiutuneet kehoon.
Onko missään kohtalotoveria?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Mene Joko rosen-terapiaan, psykologiseen vyöhyketerapiaan tai kraniosakraaliteraoiaan. Ne kaikki auttavat tasapainottamaan, kun tunteet ovat juuttuneet kehoon.
Kiitos, näin olen ajatellutkin kun olisi vain varaa. Ja sopiva hoitaja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan traumaterapiaa.
Olen pahoillani, että sinua on kohdeltu viheliäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan traumaterapiaa.
Olen pahoillani, että sinua on kohdeltu viheliäisesti.
Joo, oikeata traumaterapiaa en vielä ole saanut mutta sen laatuista kyllä nyt.
Vaikeaa on saada "auki" tunteita.
Kiitos.
Muista että sinulla on oikeus vihastua, jopa vihata aidosti vanhempiasi näistä asioista. He ovat kaikkea sitä, mitä v-mäisiä kuvauksia vaan keksit. Vihastumiseen ei kuitenkaan saa jäädä kiinni. Se on terve tunne, joka saa sinut irti vanhemmistasi kasvamaan ehjäksi, itsenäiseksi ihmiseksi. Toki sinulle jää edelleen vanhemmat, mutta tunneside on ohuempi. Terapia on kuitenkin tärkeää.
Jos menet julkisen puolen kautta lääkäriin ja kerrot kärsiväsi vaikeista ahdistuksen ja pelon tunteista liittyen lapsuutesi, voisit saada terapiaa halvemmalla versus siihen, että etsisisit itse terapiaa. Voit hyvin kärsiä traumaperäisestä stressihäiriöstä.
On varmasti ahdistavaa ja vaikeaa. Niistä ei välttämättä pääse koskaan kokonaan ylitse, eikä välttämättä ole tarpeenkaan. Ehkä voit ajatella, että tästä alkaa pitkä ja kivinen prosessi, jonka aikana pyrit rakentamaan itseäsi uudelleen kuitenkin niin, että lapsuusmuistot jotenkin pysyvät osana sinua ja elämääsi. Niitä ei voi saada enää pois, mutta itseä voi opetella rakastamaan, hellimään ja lohduttamaan.
Olisiko mitään vertaisryhmää mistä saada tukea? Ystäväni, jolla oli väkivaltaiset vanhemmat, lukee paljon ja harrastaa liikuntaa, koska sanoo niiden rauhoittavan itseä ja tekevän hänestä viisaamman ihmisen sekä tuovan lohtua maailman ja oman elämän kurjuuteen. Toimii ehkä joillakin.
Älä jää yksin. Kukaan toinen ei voi täysin ymmärtää, mutta on olemassa ihmisiä, jotka voivat olla tukena. Tsemppiä ja voimia jaksaa eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista että sinulla on oikeus vihastua, jopa vihata aidosti vanhempiasi näistä asioista. He ovat kaikkea sitä, mitä v-mäisiä kuvauksia vaan keksit. Vihastumiseen ei kuitenkaan saa jäädä kiinni. Se on terve tunne, joka saa sinut irti vanhemmistasi kasvamaan ehjäksi, itsenäiseksi ihmiseksi. Toki sinulle jää edelleen vanhemmat, mutta tunneside on ohuempi. Terapia on kuitenkin tärkeää.
Toinen vanhempi on kuollut. Vihaa on mutta sekin on dissosioitunut.
En pysty vihaamaan vaikka se viha jossakin on.
Terapia on ollut nyt tärkeää.
Maksaisin vaikka mitä kunhan pääsisin kauhusta ja pelosta eteenpäin, kropassa tuntuu ja puristaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos menet julkisen puolen kautta lääkäriin ja kerrot kärsiväsi vaikeista ahdistuksen ja pelon tunteista liittyen lapsuutesi, voisit saada terapiaa halvemmalla versus siihen, että etsisisit itse terapiaa. Voit hyvin kärsiä traumaperäisestä stressihäiriöstä.
On varmasti ahdistavaa ja vaikeaa. Niistä ei välttämättä pääse koskaan kokonaan ylitse, eikä välttämättä ole tarpeenkaan. Ehkä voit ajatella, että tästä alkaa pitkä ja kivinen prosessi, jonka aikana pyrit rakentamaan itseäsi uudelleen kuitenkin niin, että lapsuusmuistot jotenkin pysyvät osana sinua ja elämääsi. Niitä ei voi saada enää pois, mutta itseä voi opetella rakastamaan, hellimään ja lohduttamaan.
Olisiko mitään vertaisryhmää mistä saada tukea? Ystäväni, jolla oli väkivaltaiset vanhemmat, lukee paljon ja harrastaa liikuntaa, koska sanoo niiden rauhoittavan itseä ja tekevän hänestä viisaamman ihmisen sekä tuovan lohtua maailman ja oman elämän kurjuuteen. Toimii ehkä joillakin.
Älä jää yksin. Kukaan toinen ei voi täysin ymmärtää, mutta on olemassa ihmisiä, jotka voivat olla tukena. Tsemppiä ja voimia jaksaa eteenpäin!
Haluaisin vertaisryhmään.
Minäkin harrastan liikuntaa ja joskus luen.
Mene Joko rosen-terapiaan, psykologiseen vyöhyketerapiaan tai kraniosakraaliteraoiaan. Ne kaikki auttavat tasapainottamaan, kun tunteet ovat juuttuneet kehoon.