Mitä ajattelet suurperheistä?

Tulin vaan sanomaan, että määrittele suurperhe. Ilmeisesti yrititkin sitä.

"Onneksi minulla ei ole noin paljon lapsia." Ihan siksi siis etten itse halua isoa perhettä, muut saa vapaasti haluta.

Vierailija kirjoitti:

Tulin vaan sanomaan, että määrittele suurperhe. Ilmeisesti yrititkin sitä.

Jaa, numero putosi pois. Yli 6 lasta oli tarkoitus kirjoittaa.

1-2 lasta "tavallinen" perhe

3-5 lasta iso perhe

+6 lasta suurperhe

Ap

Hyvällä alulla oli, mutta aika loppui kesken, 4 lasta. eka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin vaan sanomaan, että määrittele suurperhe. Ilmeisesti yrititkin sitä.

Jaa, numero putosi pois. Yli 6 lasta oli tarkoitus kirjoittaa.

1-2 lasta "tavallinen" perhe

3-5 lasta iso perhe

+6 lasta suurperhe

Ap

Mä tunnen 5 lapsisen ihanan perheen. Molemmat vanhemmat käy töissä, heillä on varaa elättää perheensä. On 2 autoa, uusi talo, paljon lemmikkieläimiä. Lapset jo isoja ja pärjäävät silti hyvin taloudellisesti. Jos on rahaa, niin suurperhe on ihana.

Sitä miettii, että onko perheen jäsenillä elämää perheen ulkopuolella.

Vaihtelee, usein riippuen missä tämä kohtaaminen tapahtuu. Ruokakaupassa saatan ajatella että kauppalasku on varmaan hirveä ja samoin kuluva ruokamäärä. Jos ovat selkeästi reissussa, saatan miettiä lippujen hintoja tai millaisella autolla/autoilla ovat liikkeellä. Rannalla mietin että mahtaa olla vahtimista ja kuinka paljon isommat joutuvat olemaan lapsenvahtina. Jos luen lehdestä, mietin saako kukaan olla kotona rauhassa tai kuinka ison asunnon tarvitsevat.

Vaihtelee, usein riippuen missä tämä kohtaaminen tapahtuu. Ruokakaupassa saatan ajatella että kauppalasku on varmaan hirveä ja samoin kuluva ruokamäärä. Jos ovat selkeästi reissussa, saatan miettiä lippujen hintoja tai millaisella autolla/autoilla ovat liikkeellä. Rannalla mietin että mahtaa olla vahtimista ja kuinka paljon isommat joutuvat olemaan lapsenvahtina. Jos luen lehdestä, mietin saako kukaan olla kotona rauhassa tai kuinka ison asunnon tarvitsevat.

Ovatko uskovaisia vai vaan lapsirakkaita.

Ainakin naapurin lesta perheen > 10 pentua toimia seuranneena

- kauppaan lähtö oli melkoinen näytös, emäntä peruuttaa pakkettiauton pihasta, jolloin sisällä 3 ja oven kahvoissa roikkuu 3-4 pentua. Emäntä huutaa kurkkusuorana, ei vaikutusta, kohta tulee ja taluttaa roikkujat pihalle, kun pääsee autoon on samat ovenkahvassa kiinni ja meteli melkoinen. Joskus pääsee lähtemään, joskus ajaa takaisin pihaan kun ei homma onnistu. Tämä toistuu päivän mittaa useita kertoja.

- muutenkin voisikuvitella että päivät ovat aikas rauhattomia kaikille, mutta jokainen tyylillään.

Sekalaisin tuntein. - Toisaalta koen helpotusta sillä en tiedä olsiko minusta suurperheen vanhemmaksi. Mutta toisaalta koen pientä kateuttakin, koska itselläni ole ainoatakaan lasta vuosia kestäneestä toveestani huolimatta. Tällä hetkellä ei ole myöskään kumppania, jonka kanssa jakaa haave omasta jälkikasvusta.     

Pidän heitä hyvin itsekkäinä ilmadtontuhoajina. Max. 2 lasta on hyväksyttävää, ehkä vielä kolmekin.

Jos se on aidosti oma valinta, niin ihailen. Jos taas uskon sanelema pakko, säälin. En siis tarkoita, että kaikilla lestoilla olisi vain uskon takia, mutta heitäkin on. Yleisesti ottaen nostan hattua, että jaksavat, itselleni 3 oli maksimi, mitä hyvällä jaksan. Nuorena kyllä haaveilin viidestä, mutta voimat ja rahat loppuivat. 

Vasta aikuisena olen alkanut ajatella sitä, onko monilapsisen perheen vanhemmilla kuinka hyvin mahdollisuuksia kasvattaa ja vastata kaikkien lastensa tarpeisiin.

En tarkoita materiaalisia tarpeita, vaan henkisiä, sosioemotionaalisia. Lapsethan ovat yksilöitä, joilla saattaa olla hyvin erilaisia temperamentteja.

Olen itse isosta perheestä, mutten sentään suurperheestä eli 6+-lapsisesta. Olen tullut ajatelleeksi tuota vasta aikuisena, koska itse isosiskona tykkäsin huolehtia, leikkiä ja keskustella nuorempien sisarusteni kanssa, ts. olla kasvattamisessa vanhempieni apuna. Kaikki isosisarukset eivät välttämättä tykkää, halua eivätkä välttämättä edes osaa.

Ajat ja yhteiskunnan vaatimukset ovat muuttuneet. Ennenvanhaan kaikki lapset kasvatettiin samalla mallilla, puhuttiin ison lapsikatraan "kaitsemisesta". Nykyään asiantuntijat neuvovat kasvattajia opettelemaan tuntemaan, millainen lapsi on persoonallisuudeltaan, mitä hän tarvitsee jne. Miten se onnistuu, jos perheessä on monta lasta eivätkä vanhemmat sisarukset suostu auttamaan?

Enpä oikeastaan mitään. Pitäisikö niistä ajatella jotain erityistä?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin naapurin lesta perheen > 10 pentua toimia seuranneena

- kauppaan lähtö oli melkoinen näytös, emäntä peruuttaa pakkettiauton pihasta, jolloin sisällä 3 ja oven kahvoissa roikkuu 3-4 pentua. Emäntä huutaa kurkkusuorana, ei vaikutusta, kohta tulee ja taluttaa roikkujat pihalle, kun pääsee autoon on samat ovenkahvassa kiinni ja meteli melkoinen. Joskus pääsee lähtemään, joskus ajaa takaisin pihaan kun ei homma onnistu. Tämä toistuu päivän mittaa useita kertoja.

- muutenkin voisikuvitella että päivät ovat aikas rauhattomia kaikille, mutta jokainen tyylillään.

Painajaismaista!

Onko kaikille lapsille aikaa ja huomiota, millainen hiilijalanjälki perheellä mahtaa olla, onko hankittu monta lasta ihan omasta halusta vai kun on pakko (esim uskonto kieltää ehkäisyn).

Olin ison lapsikatraan vanhimmasta päästä. Lapsen kannalta syvältä, jos vanhemmat eivät todella osaa hommaansa suurperheen päinä. Uskon että jotkut osaavatkin. Omani eivät huomioineet kaikkia tasapuolisesti, olivat vihaisia ja kireitä raivoajia. Pahinta oli kuitenkin, että yrittivät sysätä vastuunsa minulle, lapselle. Syyllistivät, jos en suostunut. Veljille toki eri säännöt.

Mitä ajattelen? Ihanaa, että joku vielä uskaltaa hankkia lapsia! Toivottavasti vanhemmat eivät ole kuin omani, vaan osaavat hommansa. Toivottavasti jokainen lapsi saa tarpeeksi huomiota. Toivottavasti lapset saavat olla lapsia.

Muutenhan suurperheet ovat ihania. Lapsetkin oppivat ihan toisella tavalla sosiaalisia sääntöjä ja toisten huomioimista.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikille lapsille aikaa ja huomiota, millainen hiilijalanjälki perheellä mahtaa olla, onko hankittu monta lasta ihan omasta halusta vai kun on pakko (esim uskonto kieltää ehkäisyn).

Hiilijalanjäljellä tuskin väliä, niin moni jättää tekemättä. Suomessa enemmänkin lapsista pula. Ahdistavaa muiden syyttelyä, mutta millä motiivilla? :D

Kyllä sitä miettii että miten jaksavat.

Sellaiset perheet säälittää joissa asutaan ahtaasti ja lapset jakavat huoneet niin että samassa huoneessa kolme tai enemmän.

Meillä itsellä 4 lasta mutten koe perhettämme isoksi. Lapsilla on hyvät ikäerot. Vanhin 15-vuotias ja kuopus 2-vuotias.

Muistan vaan kun kolme vanhinta oli pieniä niin silloin oli hetken aikaa raskasta. Jos se tilanne jatkuisi vuodesta toiseen ja vuoden ikäerolla lapset niin ei kyllä kateeksi kävisi vanhempia.

Reissaaminenkin on kallista ja jos näen reissuillamme isoja perheitä niin kyllä sitä miettii että ovatkohan kuinka varakkaita. Harvemmin isoja perheitä kylläkään näkyy.

Mekään ei mitään kovin varakkaita olla mutta haluan tarjota lapsille elämyksiä. Ulkomaanmatkoja, teatteria, huvipuistoja... Haluasin kyllä vielä yhden lapsen mutta ei ole varaa enempään. Sitäkin siis mietin että kuinka tärkeänä suurten perheiden vanhemmat pitää tuollaisia juttuja, reissaamisia siis sun muita menoja?