Mitä ajattelet suurperheistä?

En usko että suurperheen vanhemmat pystyvät huolehtimaan lapsista yhtä hyvin, kuin pystyisivät jos lapsia olisi vähemmän. Enkä siis tarkoita rahaa, vaan aikaa, tukea ja läsnäoloa. Lasten kasvattaminen on niin paljon muutakin, kuin fyysisiin tarpeisiin vastaamista.

Vierailija kirjoitti:

Sitä miettii, että onko perheen jäsenillä elämää perheen ulkopuolella.

VL-perheiden elämä on onnellista. Käydään seuroissa ja kylässä. Uskovaiset ovat kaikki kuin yhtä suurta isoa perhettä.

Kasvoin suurperheessä joka oli myös uusioperhe. Meitä oli pahimmillaan 9 sisarusta saman katon alla. Ja oli meilläkin rahaa ja eläimiä, kaksi hevosta ja iso talo. Silti rauhaa ja hiljaisuutta rakastavalle lapselle se oli raskasta. Olisin kaivannut paljon enemmän aikuisen huomiota ja kiinostusta, sekä rauhaa keskittyä omiin juttuihin. 

Nyt aikuisena olen läheinen kahden sisarukseni kanssa. Vanhempiin on ihan hyvät välit, mutta aika asialliset. En koe että vanhempani tuntisivat aikuisiän persoonaani kovin hyvin tai olisivat kiinostuneita asioistani, vaikka pintapuolisesti saattavat kysellä "miten töissä menee" tms. Ei oikein ikinä käyty mitään pitkiä keskusteluja mistään. Ehkä tämä on yleistäkin keskimmäisillä lapsilla, että olo on vähän kuin väliinputoajalla. Lapsuus oli kuitenkin hyvä, oli harrastuksia, materiaalisesti mitään ei puuttunut, eivätkä vanhemmat kohdelleet mitenkään kaltoin. Itse haluaisin 1-2 lasta.

Jaksamista mietin, ja sitä ettei musta olisi koskaan ollut sellaiseen elämään, pahojen raskaudenjälkeisten masennusten takia.

Lähialueella pyörii suurperhe, mutta se äiti ei vaikuta yhtään onnelliselta. Huutaa lapsilleen ja on aina äkäisen näköinen, eikä sano ikinä mitään kivaa lapsilleen. Mietin, että on varmaan ollut väsynyt viimeiset kymmenen vuotta. Toisaalta on toinen suurperhe lähellä, mutta vähemmän lapsia. Äiti on iloinen ja pirteä. Kummankaan perheen isejä ei kauheasti näy, ainakaan lasten kanssa. Naiselle tuo on rankka osa, ainakin niin kauan, kun lapset ovat pieniä.

Empatiansekaisin tuntein heitä mietin, ja samalla helpottunein mielin olen, ettei ole minulla suurta lapsikatrasta. Kaikista ei oikeasti ole suurperheen vanhemmaksi. Kun tämän tiedostaa, niin silloin on parempi elää pienemmän perheen kanssa. 

Onneksi Suomessa tämä on pääosin mahdollista. Kauhistuttaisi elää maailmassa, jossa joku muu päättäisi mitä naisen keholle ja omalle tahdolle tapahtuu.

En tunne yhtään perhettä jossa olisi 6 lasta tai enemmän ja joilla perhekoon taustalla ei olisi uskonnollinen vakaumus. Jos uusperheitä ei lasketa.

Pidän jo yli kolmilapsista perhettä tämän päivän mittapuulla "suurena". Nuorempana ajattelin että iso lapsiluku kertoo hyvästä parisuhteesta, että ollaan vahvasti sitoutuneita toisiinsa, kun on haluttu monta lasta yhdessä. Vuosien myötä olen oppinut että tämä ei useinkaan pidä paikkaansa. Suurperheen arjessa parisuhteelle jää vähemmän tilaa ja jotkut elävätkin vain jaettua vanhemmuutta, ilman sen kummempaa parisuhdetta. Lasten lukumäärästä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä parisuhteen laadusta tai tilasta.

Sivustaseuraten on huomannut että usein nainen haluaa usemman lapsen kuin mies ja mies on saattanut suostua isoon perheeseen naisen vaatimusten ja joskus painostuksen allakin. Omassa tuutavapiirissä on huomannut myös sen, että valtaosa nelilapsisista perheistä on sellaisia, joissa 3 vanhinta lasta on samaa sukupuolta. Jotkut ovat suoraan sanoneetkin, että neljäs hankittiin siksi että haluttiin vielä yrittää tyttöä/poikaa. Esim. kolmilapsisissa perheissä tällaista jakaumaa ei huomaa.

Kiva kun kerrankin on tehty vähän eroa suurperheen ja vain ison perheen välille. No itse ajattelen, että on varmasti erittäin lapsirakkaita ihmisiä. Meillä on neljä lasta ja täytyy sanoa, että olen saanut totaalisen tarpeekseni vauvavuosista enkä jaksaisi haaveillakaan useammasta. Mutta yleisesti arvostan suurperheitä ja heidän elämäntapaansa, hurja hommahan siinä on. Ja tietysti omat ongelmansa, jotka eivät koske kaikkia perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikille lapsille aikaa ja huomiota, millainen hiilijalanjälki perheellä mahtaa olla, onko hankittu monta lasta ihan omasta halusta vai kun on pakko (esim uskonto kieltää ehkäisyn).

Hiilijalanjäljellä tuskin väliä, niin moni jättää tekemättä. Suomessa enemmänkin lapsista pula. Ahdistavaa muiden syyttelyä, mutta millä motiivilla? :D

Suomi on osa maapalloa, jolla elää noin 7,7 miljardia ihmistä. Se on liikaa, ja väestöräjähdys vaikuttaa myös meihin. Lisänä vielä ilmastonmuutos, vaikka Suomi onkin pieni, kulutamme populaatioon nähden ihan liikaa luonnonvaroja (esim https://yle.fi/uutiset/3-10848628), maailman ylikulutuspäivä oli 29.7, suomalaisten 5.4.

Mikäli ei ole uskonnon sanelema juttu ja näyttää siltä (ainakin päällisin puolin) että kaikilla on hyvä olla ja kaikki ovat tyytyväisiä, nostan hattua. Itsellä on aika ajoin melkoinen työmaa oman kolmenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä miettii että miten jaksavat.

Sellaiset perheet säälittää joissa asutaan ahtaasti ja lapset jakavat huoneet niin että samassa huoneessa kolme tai enemmän.

Meillä itsellä 4 lasta mutten koe perhettämme isoksi. Lapsilla on hyvät ikäerot. Vanhin 15-vuotias ja kuopus 2-vuotias.

Muistan vaan kun kolme vanhinta oli pieniä niin silloin oli hetken aikaa raskasta. Jos se tilanne jatkuisi vuodesta toiseen ja vuoden ikäerolla lapset niin ei kyllä kateeksi kävisi vanhempia.

Reissaaminenkin on kallista ja jos näen reissuillamme isoja perheitä niin kyllä sitä miettii että ovatkohan kuinka varakkaita. Harvemmin isoja perheitä kylläkään näkyy.

Mekään ei mitään kovin varakkaita olla mutta haluan tarjota lapsille elämyksiä. Ulkomaanmatkoja, teatteria, huvipuistoja... Haluasin kyllä vielä yhden lapsen mutta ei ole varaa enempään. Sitäkin siis mietin että kuinka tärkeänä suurten perheiden vanhemmat pitää tuollaisia juttuja, reissaamisia siis sun muita menoja?

Ei se reissaaminen välttämätön ole sille lapselle. Itse tykkään kuitenkin matkustaa. Helpompi lähteä Karibialle yhden lapsen kuin kuuden kanssa. Plus tulisi melko kalliiksi jos olisi paljon lapsia.

Huvipuistot ja teatterit ei ole pakollisia mutta itse tykkään että on varaa tehdä kaikkea kivaa ja harrastaa mitä vaan. En kyllä edes jaksaisi kuuden lapsen harrastuksiin panostusta ja kuskausta.

Ilmastontuhoajia. Uskonnollisia varttihulluja. Yhteiskunnan tukien suurkuluttajia. Masokisteja.

Lähinnä säälin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikille lapsille aikaa ja huomiota, millainen hiilijalanjälki perheellä mahtaa olla, onko hankittu monta lasta ihan omasta halusta vai kun on pakko (esim uskonto kieltää ehkäisyn).

Hiilijalanjäljellä tuskin väliä, niin moni jättää tekemättä. Suomessa enemmänkin lapsista pula. Ahdistavaa muiden syyttelyä, mutta millä motiivilla? :D

Suomi on osa maapalloa, jolla elää noin 7,7 miljardia ihmistä. Se on liikaa, ja väestöräjähdys vaikuttaa myös meihin. Lisänä vielä ilmastonmuutos, vaikka Suomi onkin pieni, kulutamme populaatioon nähden ihan liikaa luonnonvaroja (esim https://yle.fi/uutiset/3-10848628), maailman ylikulutuspäivä oli 29.7, suomalaisten 5.4.

Ajattelitko tehdä eutanasian siinä vaiheessa, kun tarvittaisiin seuraavaa sukupolvea joko pyyhkimään sun pylly, tai maksamaan se pyllyn pyyhintä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikille lapsille aikaa ja huomiota, millainen hiilijalanjälki perheellä mahtaa olla, onko hankittu monta lasta ihan omasta halusta vai kun on pakko (esim uskonto kieltää ehkäisyn).

Hiilijalanjäljellä tuskin väliä, niin moni jättää tekemättä. Suomessa enemmänkin lapsista pula. Ahdistavaa muiden syyttelyä, mutta millä motiivilla? :D

Suomi on osa maapalloa, jolla elää noin 7,7 miljardia ihmistä. Se on liikaa, ja väestöräjähdys vaikuttaa myös meihin. Lisänä vielä ilmastonmuutos, vaikka Suomi onkin pieni, kulutamme populaatioon nähden ihan liikaa luonnonvaroja (esim https://yle.fi/uutiset/3-10848628), maailman ylikulutuspäivä oli 29.7, suomalaisten 5.4.

Osaatko niputtaa ihmisiä mitenkään muuten kuin kansallisuuden mukaan? Esim. elintapojen mukaan. Jos haluat, että mennään maittain ottaen kansalaisten kulutuksen lisäksi huomioon maan luonnonvarat niin suomalaisten ylikulutuspäivä on vasta kolmen vuotta myöhemmin. Eli ei ole ylikulutuspäivää. -eri

Ihanaa!

Oma unelmani oli jo pienestä asti suurperhe, mutta kun ensimmäisen lapsen saamiseen meni lähemmäs 5 vuotta. Ja tuostakin ajasta pari vuotta oltiin lapsettomuushoidoissa, niin unelman on saanut kuopata jo aikaa sitten. Nyt saa nähdä, että saadaanko edes yhtä sisarusta tälle pienokaiselle.

Unelmana siis oli 7-12 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa!

Oma unelmani oli jo pienestä asti suurperhe, mutta kun ensimmäisen lapsen saamiseen meni lähemmäs 5 vuotta. Ja tuostakin ajasta pari vuotta oltiin lapsettomuushoidoissa, niin unelman on saanut kuopata jo aikaa sitten. Nyt saa nähdä, että saadaanko edes yhtä sisarusta tälle pienokaiselle.

Unelmana siis oli 7-12 lasta.

12 lasta. Oletetaan, että nukkumiseen menee 8 tuntia. Vuorokauteen jää 16h. Päivässä olisi siis reilu tunti aikaa/lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa!

Oma unelmani oli jo pienestä asti suurperhe, mutta kun ensimmäisen lapsen saamiseen meni lähemmäs 5 vuotta. Ja tuostakin ajasta pari vuotta oltiin lapsettomuushoidoissa, niin unelman on saanut kuopata jo aikaa sitten. Nyt saa nähdä, että saadaanko edes yhtä sisarusta tälle pienokaiselle.

Unelmana siis oli 7-12 lasta.

12 lasta. Oletetaan, että nukkumiseen menee 8 tuntia. Vuorokauteen jää 16h. Päivässä olisi siis reilu tunti aikaa/lapsi.

Ei sitä ehkä ihan noin suoraviivaisesti voi laskea. Mieti nyt itse vaikka ns. uravanhempia jotka molemmat tekevät pitkää päivää ja ovat työpäivän jälkeen väsyneitä. Tai vaikka tekevät molemmat vuorotöitä. Ihan sama miten vähän lapsia, ei välttämättä liikaa huomiota silti vanhemmiltaan saa. Kun taas suurperheessä usein on toinen vanhemmista kotona kokopäiväisesti ja lapsen halutessa saatavilla heti kun koulusta tulee. En siis yleistäisi pelkästään lapsimäärän perusteella mitään.