Lue keskustelun säännöt.
Hankala tilanne, erota vai ei?
26.11.2019 |
20 vuoden avioliiton jälkeen tuntuu ettei ole mitään yhteistä. Lapset lentäneet pesästä, molemmilla omat harrastukset. Pettämistä tai kolmansia osapuolia ei ole. Seksiä ei juuri ole, se ei ehkä haittaisi jos olisi muuten läheisyyttä.
Minä haluaisin muutosta, en vain itsekään tiedä millaista. Tuntuu vain että elämä valuu käsistä ja menee ihan hukkaan. Se voi toki myös loppua huomenna.
Tiedän että mies ei halua erota, hänen mielestään kaikki on kai ihan hyvin.
Kommentit (8)
Kyllä sen tietää, kun haluaa eron. Ei ole enää sitä vaihtoehtoa, että jää, ja päätös on selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kahden teinin vanhempana ihmettelen, miten tuo "erilleen kasvamisen" huomaaminen jää aina siihen pisteeseen, että ne lapset ovat poissa kotoa. Nyt tuntuu, että on tosi paljon aikaa nimenomaan puolison kanssa ja jos se toinen tuntuisi vieraalta, tulisi se jo nyt esille.
Jos miettii eroa, on liitto tullut tiensä päähän.
Vierailija kirjoitti:
Näin kahden teinin vanhempana ihmettelen, miten tuo "erilleen kasvamisen" huomaaminen jää aina siihen pisteeseen, että ne lapset ovat poissa kotoa. Nyt tuntuu, että on tosi paljon aikaa nimenomaan puolison kanssa ja jos se toinen tuntuisi vieraalta, tulisi se jo nyt esille.
Ei sitä huomaa jos vanhemmat on kiireisiä ja eletään kuitenkin sitä teinirumbaakin. Tyhjentynyt ja hiljentynyt koti voi olla kova paikka monille pariskunnille. Tai siis, se on. T:1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kahden teinin vanhempana ihmettelen, miten tuo "erilleen kasvamisen" huomaaminen jää aina siihen pisteeseen, että ne lapset ovat poissa kotoa. Nyt tuntuu, että on tosi paljon aikaa nimenomaan puolison kanssa ja jos se toinen tuntuisi vieraalta, tulisi se jo nyt esille.
Kyllähän minä olen sen huomannut jo aiemmin. Enkä tiedä olemmeko varsinaisesti erilleen kasvaneet mutta jotain muutosta on pakko tulla. Nyt olo vaan konkretisoituu kun kuopuskaan ei asu enää kotona.
Yhteisen harrastuksen keksiminen voi olla aika haastavaa, olemme ihan eri asioista kiinnostuneita. Mutta ei toki mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kahden teinin vanhempana ihmettelen, miten tuo "erilleen kasvamisen" huomaaminen jää aina siihen pisteeseen, että ne lapset ovat poissa kotoa. Nyt tuntuu, että on tosi paljon aikaa nimenomaan puolison kanssa ja jos se toinen tuntuisi vieraalta, tulisi se jo nyt esille.
Kyllähän minä olen sen huomannut jo aiemmin. Enkä tiedä olemmeko varsinaisesti erilleen kasvaneet mutta jotain muutosta on pakko tulla. Nyt olo vaan konkretisoituu kun kuopuskaan ei asu enää kotona.
Yhteisen harrastuksen keksiminen voi olla aika haastavaa, olemme ihan eri asioista kiinnostuneita. Mutta ei toki mahdotonta.
Jos yhtään välitätte toisistanne, niin kaikki on mahdollista.
Aloittakaa joku yhteinen harrastus ja keskustelkaa siitä, mitä elämältänne haluatte. Jos suhteenne on ollut hyvä, se kipinä voi vielä roihahtaa liekkiin. Meille tuli melkoinen kriisi, kun nuorinkin muutti omilleen. Nyt löydettiin taas yhteinen sävel ja kaikki on hyvin. Tsemppiä.