Kerro tapauksesta, jossa loukkaannuit kun ei pyydetty kummiksi.

Kuka haluaisi kummiksi? Pyrin kieltäytymään jos suinkin voin.

En halua kummiksi. En ole koskaan halunnut ja sen varmasti huomaa näissä pakkojuhlissa.

Miksi kukaan haluaisi kummiksi? Olen suostunut vain sisarusten lapsien kummiksi ja vain koska en iljennyt kieltäytyä.

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Elämäni suurin virhe oli suostua kummiksi :( En ole väleissä lapsen vanhempien kanssa enkä kummilasta nähnyt pariin vuoteen. Kummilapsen vanhemmat toivoi vähän väliä lahjoja: synttärit, nimipäivä, joulu... ja "lapsen" toiveet oli kohtalaisen kalliita. KOSKAAN ei tullut lapselta mitään korttia tai piirrustusta tai mitään muutakaan. Olin pelkästään lahjakone. Onneksi imperfektissä. 

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Kauheaa😔 Paha olo sun puolesta!

Kuulostaa tarkoitukselliselta loukkaamiselta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Veljellesi oli aivan yhdentekevää, oletko hänen lapsensa kummi vai et, ja sinä suutut kummittomuudestasi veljen vaimolle. Huikeeta. :D

Olisin ollut loukkaantunut, jos minua ei olisi pyydetty veljen lapsen kummiksi. Vähän jouduin pyyntöä odottelemaan ja luulin jo, että ei pyydetä, mutta pyydettiin kuitenkin onneksi. Minulla on vain tämä 1 kummilapsi ja olin sitä odottanut, että jos veli saa lapsia, pääsen kummiksi.

no en titedä olenko nyt verisesti loukkaantunut, mutta ehkä hieman mielessäni ihmettelin, kun koko elämäni ajalta paras ja läheisin ystäväni ei pyytänyt kummankaan lapsensa kummiksi minua, etenkään kun hänellä ei ollut ketään muutakaan hyvää ystävää jota pyytää. Joitain sukulaisia ja miehen sukulainen (jota ei edes tuntenut) minimimäärät. Kyllä se vähän ihmetytti. Tajusin tosin jälkeenpäin että oli varmaan jo silloin suunnitellut etääntyvänsnä minusta, tai ettei ollutkaan koskaan samalla tavalla lojaali eikä sillä periaatteella ystäväni että koko elämän loppuun asti bestit, kun ehkä minä olin ollut häntä kohtaan. TUli luonteensa mädännäisyys kyllä ilmi sitten eri tavoilla myöhemmin, ett näin. 

Päivää! Minkä hitsin takia pitäisi loukkaantua jos ei pyydetä kummiksi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Veljellesi oli aivan yhdentekevää, oletko hänen lapsensa kummi vai et, ja sinä suutut kummittomuudestasi veljen vaimolle. Huikeeta. :D

Naiset nyt ovat tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Päivää! Minkä hitsin takia pitäisi loukkaantua jos ei pyydetä kummiksi??

Koska toiset vain ovat mielensäpahoittajia.

Olin pyytänyt ystäväni kummiksi ja onkin lapseni kummi. Suostui ilman muuta. 

Vuoden kulutta hän sai miehineen lapsen ja täytyy myöntää, että vähän odotin kummiutta. 

Eipä pyytänyt, vaan ihan muita. Ei se nyt loukannut sinänsä kuitenkaan. Hän on hyvin uskonnollinen ja halusi varmaan muita kunnolla uskovaisia rinkiin lapsen ympärille. 

En koskaan kysynyt asiasta ja ollaan ystäviä edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Veljellesi oli aivan yhdentekevää, oletko hänen lapsensa kummi vai et, ja sinä suutut kummittomuudestasi veljen vaimolle. Huikeeta. :D

Veli ei kuulu kirkkoon, joten kummius ei ole hänelle merkittävä asia ja kuten sanoin, olen veljen vaimolle loukkaantunut valehtelusta.

Minua ei pyydetty tytön kummiksi, koska itselläni on pelkästään poikia ja kummipoikia, ja siksi tytön vanhemmat ajattelivat, etten osaisi olla tytön kummi. Kyllä harmitti. Olin niin toivonut että minulla olisi elämässäni yksi tärkeä tyttökin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Veljellesi oli aivan yhdentekevää, oletko hänen lapsensa kummi vai et, ja sinä suutut kummittomuudestasi veljen vaimolle. Huikeeta. :D

Veli ei kuulu kirkkoon, joten kummius ei ole hänelle merkittävä asia ja kuten sanoin, olen veljen vaimolle loukkaantunut valehtelusta.

Joo, muka perusteluksi verhottua valehtelua.

Meitä loukkasivat ns parhaat ystävät. Ollaan oltu ystäväpariskuntia varmaan 10 vuotta. Todella läheisiä. Saivat lapsen, ja eivät ole pyytäneet kummeiksi. Ovat varmaan pyytäneet sisarusta, jota aina haukkuvat ja jotain sukulaisia.

Tämä vaikuttaa siten, että ymmärsimme että emme ole oikeita ystäviä. Emme enää kutsu heitä kylään, emmekä mene sinne päin, emme jaa omia asioitamme enää heille. Emme käytä aikaa ja vaivaa heihin.

Tosiystävä olisi edes sanonut, että ”hei teitä ei pyydetä sen takia”. Mutta ei mitään, täysi mykkä hiljaisuus, joka kertoo meille, että emme ole läheisiä, vaikka meidän puoleltamme näin luulimme. Kaiken lisäksi meillä on todella vaikea vuosi menossa... Että tälläistä myötäelämistä.

Pitää vain löytää muita, parempia ja fiksumpia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljen kahden lapsen kummiksi ei ole pyydetty. Veljen vaimo selitteli päätöstä sillä, että olen täti ja kuitenkin lapsille läheinen eikä tätejä, enoja tai setiä pyydetä kummiksi. Kummasti veljen vaimon veli, joka ei edes kuulu kirkkoon, on molemmilla lapsilla kummina. Veljelle en ole loukkaantunut, koska tiedän ettei asia merkitse hänelle mitään. Veljen vaimolle olen olen loukkantunut valehtelusta. Pidän veljen vaimoon välimatkaa, enkä luota häneen enää. 

Veljellesi oli aivan yhdentekevää, oletko hänen lapsensa kummi vai et, ja sinä suutut kummittomuudestasi veljen vaimolle. Huikeeta. :D

Veli ei kuulu kirkkoon, joten kummius ei ole hänelle merkittävä asia ja kuten sanoin, olen veljen vaimolle loukkaantunut valehtelusta.

Joo, muka perusteluksi verhottua valehtelua.

Meitä loukkasivat ns parhaat ystävät. Ollaan oltu ystäväpariskuntia varmaan 10 vuotta. Todella läheisiä. Saivat lapsen, ja eivät ole pyytäneet kummeiksi. Ovat varmaan pyytäneet sisarusta, jota aina haukkuvat ja jotain sukulaisia.

Tämä vaikuttaa siten, että ymmärsimme että emme ole oikeita ystäviä. Emme enää kutsu heitä kylään, emmekä mene sinne päin, emme jaa omia asioitamme enää heille. Emme käytä aikaa ja vaivaa heihin.

Tosiystävä olisi edes sanonut, että ”hei teitä ei pyydetä sen takia”. Mutta ei mitään, täysi mykkä hiljaisuus, joka kertoo meille, että emme ole läheisiä, vaikka meidän puoleltamme näin luulimme. Kaiken lisäksi meillä on todella vaikea vuosi menossa... Että tälläistä myötäelämistä.

Pitää vain löytää muita, parempia ja fiksumpia ystäviä.

Kauheaa😢

Pahoillani teidän puolesta!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Päivää! Minkä hitsin takia pitäisi loukkaantua jos ei pyydetä kummiksi??

no se ei kuulu sinun arvomaailmaasi. 

Sulle on ihan sama mitä mieltä muut sinusta on, eli ajattelevat oletko sopiva (eli tarpeeksi luotettava , fiksu, esimerkki-ihminen, moraalinen jne.) kummin tehtävään, koska se suhdehan usein odotetaan jatkuvan seuraavat 18 vuotta ja ehkä kauemminkin. Siihen ei haluta ihmistä jota sisimmässään halveksii, vaikka päin naamaa olisi ystävällinen tai jota ei halua kotiinsa vieraaksi joka synttäreillä ja kenties jouluna, lapsen rippijuhliin, yo juhliin ym. häihinkin. Kyllä se vaan kertoo arvostuksesta/tai sen puutteesta. Niin se on, pähkinänkuoressa sanottuna.

Jos mulla olisi erittäin läheinen ja pitkäaikainen ystävä, niin vaikka jostain syystä haluaisin joitain muitakin kummeiksi, niin jo halusta olla loukkaamatta häntä, pyytäisin myös häntä-ellei sitten olisi joku aivan ilmiselvä syy miksi, esim. hän kuuluu eri kirkkoon tai uskontoon, on ateisti, tai on sanonut ettei halua.

Tai asia tosinpäin: pyydettiin ensimmäisen yhteisen lapsen kummiksi hyvää ystävää(mies) joka oli otettu kummiudesta...oltiin tekemisissä paljon ja vaikka muutettiin kauemmaksi niin kaikki jatkui kuin ei mitään.

Mutta mies kun löysi vaimoehdokkaan joka KIELSI pitämästä yhteyttä kummipoikaansa ja perheeseemme.... joulukortti joka joulu, koulukuva joka vuosi,kutsut on lähetetty joka synttäreille, rippijuhliin,valmistujaisiin,ja taisinpa ilmoittaa että kummipoika käväisi armeijaa vuoden...mutta eeiii....kyllä oli selittelemistä pojalle pienempänä miksi kummisetä ei haluu pitää enää yhteyttä..

Kai minä vähän loukkaannuin siitä ettei 50 vuoden aikana ole pyydetty. En kyllä edes kuulu kirkkoon, mutta ei sitä kukaan tiedä.

Kaikki läheiset, ex-mies kai aikoinaan pyydettiin.

Onhan se tyhmää kun olisi joka tapauksessa pitänyt sanoa ei, mutta kun se samalla kertoi myös siitä ettei minun ajateltu olevan hyvä kummi/pitkäaikainen puoliso.