Epävarma ja herkkä eskarilainen

Kyllä tuon ikäisen tahto on vielä siellä vanhemman taskussa ja heidän loputon tehtävä on olla niiden lasten puoella ja onhan tuo määrä harrastuksia ihan liikaa noin pienelle lapselle. Joten opetelkaa sanomaan ei, joka myös pitää.

Ap jatkaa.

Lapsi on siis herkkä, joka näkyy siinä että loukkaantuu sydänjuuriaan myöten jos hänelle sanoo yhtään kovemmin. Hän kokee silloin tehneensä jotain väärin ja katuu ihan hirveästi. Tyyliin jos tiputtaa jotain ja sanon että voi, ei, menikö se rikki?? Saattaa alkaa itkemään ja suree asiaa ihan tolkuttoman kauan.

Lasta kehuttu kaikessa ja nostettu jalustalle? Ja nyt hän kokee ettei ole varaa olla huono?

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa.

Lapsi on siis herkkä, joka näkyy siinä että loukkaantuu sydänjuuriaan myöten jos hänelle sanoo yhtään kovemmin. Hän kokee silloin tehneensä jotain väärin ja katuu ihan hirveästi. Tyyliin jos tiputtaa jotain ja sanon että voi, ei, menikö se rikki?? Saattaa alkaa itkemään ja suree asiaa ihan tolkuttoman kauan.

Ja sitten lässytetään voi pientä sen sijaan, että sanotaa että nyt riittää?

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa.

Lapsi on siis herkkä, joka näkyy siinä että loukkaantuu sydänjuuriaan myöten jos hänelle sanoo yhtään kovemmin. Hän kokee silloin tehneensä jotain väärin ja katuu ihan hirveästi. Tyyliin jos tiputtaa jotain ja sanon että voi, ei, menikö se rikki?? Saattaa alkaa itkemään ja suree asiaa ihan tolkuttoman kauan.

Ja nyt lasta suojellaan ja pelätään sitä loukkaantumista?

Näyttäkää esimerkkiä. Polta vaikka puuro pohjaan, luule jokin asia väärin, aja väärään paikkaan tai laske jotain pieleen. Ala vaikka opetella neulomaan jos et vielä osaa, tee jokin kamala pipon kuvatus joka on väärää kokoa. Totea että oho, hupsis, olinpas hupsu! Ensi kerralle sitten paremmin.

Oletteko itse huomaamattanne kovin itsekriittisiä? Tai oletteko suhtautuneet hieman "liian positiivisesti" lapsen onnistumisiin ja nyt hän kokee asian olevan kaikki kaikessa?

Toivottavasti lapsi saa mielenrauhaa pian, hienoa että kiinnitätte huomiota tilanteeseen. ♥️

Eskaria, jääkiekkoa, uintia ja sählyä?

Pitäsisi olla vapaata aikaa, jolloin saa vain leikkiä ilman paineita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa.

Lapsi on siis herkkä, joka näkyy siinä että loukkaantuu sydänjuuriaan myöten jos hänelle sanoo yhtään kovemmin. Hän kokee silloin tehneensä jotain väärin ja katuu ihan hirveästi. Tyyliin jos tiputtaa jotain ja sanon että voi, ei, menikö se rikki?? Saattaa alkaa itkemään ja suree asiaa ihan tolkuttoman kauan.

Ja sitten lässytetään voi pientä sen sijaan, että sanotaa että nyt riittää?

No sehän opettaa tunnetaitoja :D

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa.

Lapsi on siis herkkä, joka näkyy siinä että loukkaantuu sydänjuuriaan myöten jos hänelle sanoo yhtään kovemmin. Hän kokee silloin tehneensä jotain väärin ja katuu ihan hirveästi. Tyyliin jos tiputtaa jotain ja sanon että voi, ei, menikö se rikki?? Saattaa alkaa itkemään ja suree asiaa ihan tolkuttoman kauan.

Eli ette uskalla sanoa sitä eitä? Ylisuojelette, koska lapsi on herkkä? 

Aivan liikaa harrastuksia! Meillä on yksi harrastus/lapsi ja loppu aika menee ihan normaalissa arkielämisessä.

Tunnetaitoihin kannattaa panostaa. Meillä on samanlainen, mutta nyt ekaluokkalainen. Juurikin meni huoneeseensa kun isänsä sanoi (minunkin mielestäni) liian monesti samasta asiasta.

Itselläni on vaativa persoonallisuushäiriö ja kyllähän minä näen omia ”puoliani” lapsessakin. Kuopus on taas ihan erilainen. Meillä haettiin apua perheneuvolasta ja aika hyvin ollaankin saatu asioita purettua ja lapsesta on saatu pärjäävämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa.

Lapsi on siis herkkä, joka näkyy siinä että loukkaantuu sydänjuuriaan myöten jos hänelle sanoo yhtään kovemmin. Hän kokee silloin tehneensä jotain väärin ja katuu ihan hirveästi. Tyyliin jos tiputtaa jotain ja sanon että voi, ei, menikö se rikki?? Saattaa alkaa itkemään ja suree asiaa ihan tolkuttoman kauan.

Eli ette uskalla sanoa sitä eitä? Ylisuojelette, koska lapsi on herkkä? 

Kyllä hänelle sanotaan ei. Ja kyllä hän osaa käsitellä pettymystä, mutta omia "virheitä" hän ei kestä.

Ap

Harrastuksia on liikaa, elämä pelkkää kilpailua kun lapsen pitäisi vaan leikkiä.

Tarkista miten kovilla lapsesi on juuri tässä elämäntilanteessanne. Ja millaisia te olette, kun epäonnisutte.

ADHD lapset myös vaatii itseltään paljon ja ylireagoivat epäonnistumisiin.

Harrastusten määrä saa jatkuvaan suorittamiseen. Älkää lähivuosina kilpasarjoihin ainakaan pistäkö ettei suorittaminen purkaudu ahdistuksena. Onko lapsellasi sisaruksia ap? Välipäiviä harrastuksista perheen kesken retkiä tehden ja yhdessä leikkien tekisi hyvää itse kullekin

Olette tukeneet lasta varmastikin ihan oikein ja osaatte kuunnelle, mitä lapsi kertoo tunteistaan. Jatkakaa vaan samaan malliin ja kehukaa yrittämisestä, ei lopputuloksesta. Pettymyksen sietämisen oppiminen vie aikaa perfektionismiin ja itsekriittisyyteen taipuvaisella lapsella. Harrastusten määrä kuulostaa suurelta tuon ikäiselle, lisääkö se suorittamiskeskeisyyttä? Ei varmaankaan ole hyväksi lapselle olla samassa valmennusryhmässä vanhempien lasten kanssa, heillä kuitenkin jo ajattelu ja tunnetaidot kehittyneempiä iän myötä, ja nyt teidän paljonkin? nuorempi lapsi vertailee itseään ja taitojaan heihin? Ei tue tunne-elämän kehittymistä, vaikka taidot olisivatkin suht samat. Tavoitteellinen valmennus ei tue sitä myöskään, jos keskittyy liiaksi tuloksiin ja voittamiseen kisoissa. 

Lapsi joutuu nyt tsemppaamaan liiaksi liian monella elämänalueella, on eskaria ja sitten monia tavoitteellisia harrastuksia. Lapsen olisi hyvä harrastaa omanikäistensä kanssa eikä liian kilpailullisesti, vaatimustaso on nyt liian korkealla. 

Osaatteko kehua lasta oikein??

Jos kehutte onnistumisista niin hän saa käsityksen että kelpaa kun on onnistunut, osannut, voittanut, tehnyt maalin. Vain silloin.

Opetelkaa nauramaan omille pikkuvirheille. Ei niin että alatte nauraa lapselle päin naamaa, vaan esimerkin kautta, kerrotte mikä mennyt ei niin putkeen ja sanotte että pitääpä yrittää uudestaan. Jos jotain ihmistä loukattu, niin ei saa nauraa, nämä tilanteet eivät käy tähän.

Toisekseen ohjatkaa virheiden sattuessa ulospääsy, kasvojaan menettämättä. "Nyt pahoitellaan, se oli vahinko, anteeksi", yritetään korjata kaikki mitä korjattavissa on, saisiko näitä kaupasta uusia?" Lapsella voi olla muodostunut taipumus hävetä liikaa https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2016050521518844. 

Tottakai tuo on osaltaan temperamentti- ja luonnekysymys, mutta älkää ainakaan vahvistako piirrettä väärällä kehumisella ja osoittamalla vaativuutta oman esimerkin kautta.