Lue keskustelun säännöt.
Onko muita kasvosokeita paikalla?
17.11.2019 |
Vaikuttaako tämä paljonkin elämääsi? Mitä "merkkejä" käytät ihmisten tunnistamiseen? Onko sulla tätä suvussa? Kuinka avoin olet asian suhteen? Olisi mielenkiintoista puhua aiheesta.
Itselläni tätä on selvästi suvussa. Toinen mun vanhemmista on kasvosokea. Kuulin tästä vasta aikuisena, mutta olisi se kai pitänyt arvata. Kun olin lapsi, me hukattiin toisemme välillä vähän turhankin helposti. En itsekään välttämättä tunnista omia perheenjäseniä. On aina vähän jännittävää sopia tapaamisia julkiselle paikalle, jos vain me kaksi tavataan toisemme.
Joskus myös huolestuttaa sellaiset asiat, että jos joku vaikka ryöstäisi ja hakkaisi mut tuolla kadulla, en todennäköisesti pystyisi tunnistamaan syyllistä mitenkään. Olen myös loukannut ihmisiä sillä, etten tajunnut tuntevani heidät.
Mä olen huomannut, että tunnistan ihmiset äänen ja puhetavan perusteella aika hyvin lopulta. Käytän muitakin tuntomerkkejä, mutta aika usein tulee silti kömmähdyksiä. Puhun tästä aika avoimesti ihan vain siksi, kun muuten tulee niin paljon väärinymmärryksiä.
Lueskekin tässä, että n. 2% väestöstä on kasvosokeita. Se on aika paljon. Joukossa on ehkä lievempiäkin tapauksia, mutta varmasti palstaltakin löytyy jokunen.
Kommentit (34)
Mulla on silmäpohjarappeuma enkä näe kasvoja jos yritän katsoa silmiin. En tarkkaan tiedä mitä on kasvosokeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lievä tapaus, mutta siitäkin on haittaa. Olen avoin asian suhteen, koska ihmisiä loukkaa se, etten tunnista heitä. Tunnistan ihmisiä paremmin hiusten, hymyn, äänen tms perusteella.
Itse en ole kasvosokea vaan ”kasvohuononäköinen”. En tiedä onko piirrettä suvussa.
Sotken aina pari ihmistä työpaikallani, joten joudun olemaan varuillani etten puhu pomoni näköiselle miehelle vääriä juttuja. En tunnista ihmistä samaksi jos tunnen hänet koiramaailmasta ja muualta.
Luotan paljon vaatteisiin, kampaukseen, ääneen ja tilanneyhteyteen. Pystyn myös puhumaan kevyitä vaikken tunnistaisi henkilöä.
Minä luulin olevani kasvosokea, koska mulle käy just tuota, että saatan jutella pitkäänkin jonkun kanssa eikä mulla jälkeenpäin ole harmainta hajua ihmisen ulkonäöstä. En tajua, kun joku on leikannut hiuksensa enkä muista käyttääkö joku silmälaseja vai ei. Asiakaspalvelutyössä todella todella noloa!
Mutta siis, luulin olevani, kunnes tein jonkin ulkomaisen tutkimuslaitoksen sivuilla testin, jonka perusteella olin keskiarvoa parempi.
Kun lähdin pohtimaan asiaa, totesin, että omalla kohdallani tähän liittyy ilmeisesti se, että näen paremmin yksityiskohtia kuin kokonaisuuksia. Saatan siis esim. katsoa, että onpa kivat korvakorut/nenä/silmät ja sitten en muista onko henkilö tumma- vai vaaleatukkainen.
Testiä tehdessä olin todella tarkkana ja kiinnitin huomiota asioihin, joten tunnistinkin ihmiset paremmin. Normaali elämässä saatan jäädä kiinni omiin ajatuksiini, esim. jos asiakas kysyy onko varastossa tavaraa x niin jään miettimään missä siellä voisi mahdollisesti olla ja kun tulen takaisin kauppaan ilmoittamaan asiasta asiakkaalle, en enää häntä löydä. Onneksi en enää tee asiakaspalvelutyötä! Hävetti ihan koko ajan!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on silmäpohjarappeuma enkä näe kasvoja jos yritän katsoa silmiin. En tarkkaan tiedä mitä on kasvosokeus.
Kasvosokeus on vaikeus tai kykenemättömyys tunnistaa ihmisiä kasvojen perusteella, vaikka ne kasvot siis näkisikin hyvin. Kasvot eivät siis vain jää mieleen tai siinä kohtaa on vain jokin hahmotushäiriö. Joillakin se on synnynnäistä ja sen voi myös saada aivovaurionkin seurauksena. Tämä saattaa liittyä joillain ihmisillä autismiinkin.
Kuulostaa ikävältä vaivalta tuo silmänpohjanrappeuma muuten. Onko sulla siis vaikeuksia tarkentaa katsetta? Pystytkö esim. lukemaan tavalliseen tapaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lievä tapaus. Opin kyllä tunnistamaan ihmiset, mutta siinä menee huomattavasti enemmän aikaa kuin keskivertoihmisellä. Tv-sarjojen ja elokuvien seuraaminen on hankalaa, jos hahmoina on vaikka kaksi keski-ikäistä tummahiuksista ja vaaleaihoista miestä, kun en erota heitä.
Ne, joilla on omalaatuinen tyyli, ovat helppoja tunnistaa, massan mukana pukeutuvat ovat vaikeampia. Yhdessä vaiheessa Helsingissä todella monilla nuorilla miehillä oli samanlaiset viikset ja silmälasit enkä meinannut millään tunnistaa ihmisiä. Lisäksi lihavuus ja turvotus kasvoissa tekee mielestäni ihmisistä todella samannäköisiä.
Tunnistan kuitenkin kaikki perheenjäseneni ja läheiset ystäväni helposti. Opin yleensä tunnistamaan ihmisen, kun olen tavannut hänet vähintään 10-20 kertaa. Kuitenkin vaikka olen ollut samassa työpaikassa vuoden, en välttämättä tunnistaisi jokaista työkaveria kaupungilla.
Olen aina ihmetellyt miten jotkut osaa kuvailla vaikkapa vain sattumalta vastaan tulleen ihmisen kasvot niin tarkasti että sen perusteella voi hahmotella näköisen piirroksen. Niiden täytyy elää kokonaan erilaisessa sosiaalisessa ympäristössä, jossa kaikki tutut ja tuntemattomat syynätään kadulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä olenko kasvosokea, koska tunnistan kyllä ihmiset useimmiten (tuttavapiirini on aika pieni). En kuitenkaan muista esimerkiksi tällä hetkellä yhdenkään tuntemani ihmisen kasvonpiirteitä. Tai no jollain tavalla muistan, kun olen viime kuukausina tietoisesti pyrkinyt opettelemaan niitä.
Esimerkiksi miesystävälläni on korkeat poskipäät. Tämän muistan siitä, että olen käsilläni opetellut hänen kasvojaan. Hänen vaatteensa muistan taas hyvinkin yksityiskohtaisesti sekä syntymämerkin ja muut tuollaiset vastaavat.
Vanhempieni ulkonäöstä minulla ei ole oikein muistikuvaa vaikka heitä usein näenkin.
Hiustenvärin, hiuslaadun, parran sekä ihonsävyn yms. muistan kyllä. Ihmisten vaatteet ja kävelytyylin muistan kyllä nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen lievä tapaus, mutta siitäkin on haittaa. Olen avoin asian suhteen, koska ihmisiä loukkaa se, etten tunnista heitä. Tunnistan ihmisiä paremmin hiusten, hymyn, äänen tms perusteella.
Haittaa tästä tosiaan on. Itse koitan ottaa asian huumorilla ja rohkaista muitakin siihen suuntaan. Opiskeluaikoina yksi kaveri aina testasi mua ja siitä oli hauskaa, kun en tunnistanut sitä esim. aurinkolasit tai pipo päässä, vaikka en olisi tunnistanut ilmankaan. Se nauratti kumpaakin lopulta kuitenkin.
Mä olen joskus vähän asiaan kyllästyneenä pohtinut, että pitäisi teettää joku rintamerkki, jossa lukee, että olen kasvosokea. En kyllä tiedä, ymmärtäisikö kaikki sen oikein sitten kuitenkaan.
Joskus on tosi vaikeaa sanoa tästä, kun en oikein tiedä, milloin olen tarpeeksi tuttu jonkun kanssa. Nuorempana olin menevämpi ja pitäisi kai omaksua taas sitä asennetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tollasta, tosin ei diagnosoitua enkä oo koskaan sanonu asiasta kellekään. Mutta en esim. ihmisjoukossa tunnista, jos siskoni, mieheni tai äitini tulee vastaan, siis kun ihmisiä on paljon. Noloa. Tunnistan ihmiset kävelytyylistä, vartalonmuodosta, vaatteista, hiuksista (jos mieheni olisi ostanut uuden talvitakin ja leikkauttanut hiuksensa, en heti tunnistaisi häntä kasvoista). Saatan moikata tuntemattomia, koska luulen, että vastaan tulee läheinen ihminen. No, olen ratkaissut asian niin, että en vain välitä :D .
Olen kyllä pahasti kasvosokea ja se haittaa elämää jossain määrin. En tunnista ketään tuttuja tai edes lähisukulaisia jossain kadulla tai kaupassa, esim. omaa tyttöäni tai äitiäni en ole tunnistanut, jos ovat tulleet kadulla vastaan. Mun on hirveän vaikea seurata elokuvia, joissa on paljon näyttelijöitä, koska en tiedä, kuka roolihahmo on kyseessä. Jos on vaikka kolme naista, joilla on pitkät tummat hiukset, he ovat silmiini aivan samannäköisiä. Mua on monesti luultu ylpeäksi ja vaikka mitä negatiivista, jos en ole tuttuja tervehtinyt, kun en ole heitä tunnistanut. Työssä tästä ei ole enää pahemmin haittaa, kun olen järestänyt työni nin, ettei tarvitse monia ihmisiä tunnistaa. Äänestä yritän ihmisiä tunnistaa, samoin kävelytyylistä. Mun yhdelle lapselle on periytynyt tämä ongelma. Yksi lapsistani taas on erittäin hyvä tunnistamaan kasvoja ja hän monesti kertookin, kuka ihminen tulee vastaan tai kuka mua tervehti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lievä tapaus, mutta siitäkin on haittaa. Olen avoin asian suhteen, koska ihmisiä loukkaa se, etten tunnista heitä. Tunnistan ihmisiä paremmin hiusten, hymyn, äänen tms perusteella.
Joo, tää kans :) Joskus sattuu ettei tunnista vaikka pitäs :)
Helpolla saa "pissapään" maineen kun ei moikkaa :D
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Sokea haahuilija kirjoitti:
Minä luulin olevani kasvosokea, koska mulle käy just tuota, että saatan jutella pitkäänkin jonkun kanssa eikä mulla jälkeenpäin ole harmainta hajua ihmisen ulkonäöstä. En tajua, kun joku on leikannut hiuksensa enkä muista käyttääkö joku silmälaseja vai ei. Asiakaspalvelutyössä todella todella noloa!
Mutta siis, luulin olevani, kunnes tein jonkin ulkomaisen tutkimuslaitoksen sivuilla testin, jonka perusteella olin keskiarvoa parempi.
Kun lähdin pohtimaan asiaa, totesin, että omalla kohdallani tähän liittyy ilmeisesti se, että näen paremmin yksityiskohtia kuin kokonaisuuksia. Saatan siis esim. katsoa, että onpa kivat korvakorut/nenä/silmät ja sitten en muista onko henkilö tumma- vai vaaleatukkainen.
Testiä tehdessä olin todella tarkkana ja kiinnitin huomiota asioihin, joten tunnistinkin ihmiset paremmin. Normaali elämässä saatan jäädä kiinni omiin ajatuksiini, esim. jos asiakas kysyy onko varastossa tavaraa x niin jään miettimään missä siellä voisi mahdollisesti olla ja kun tulen takaisin kauppaan ilmoittamaan asiasta asiakkaalle, en enää häntä löydä. Onneksi en enää tee asiakaspalvelutyötä! Hävetti ihan koko ajan!
Tämä on aika mielenkiintoista. Mä olen joskus pohtinut, että eikä mua vain kiinnosta ihmisten kasvot vai mikä siinä on. Tuo, että tätä on suvussa muillakin, puoltaa kyllä toisaalta sitä, että tällä on neurologinen pohja, mutta itsekin tosiaan saatan unohtaa myös hiusten ja silmien värin.
Mä yritän tietoisesti kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, mutta jos en muista tehdä sitä, olen ihan hukassa. Saatan huomata yksityiskohtia, jotka jää muilta huomaamatta ja mulle on myös sanottu, että mulla on vähän pelottava tai outo katse. Koitan vain analysoida siinä esim. sierainten muotoa tai kulmakarvojen asentoa nenään nähden. Voi olla, että saattaisin tämänkin takia pärjätä jossain testissä, mutta se on opeteltu taito, enkä tosielämässä tunnista ihmisiä helposti. Varsinkin, kun nykyään yritän myös olla tuijottamatta ketään liikaa.
Asiakaspalvelutyö olisi varmaan tosiaan ihan painajaismaista. Olen kyllä aika hyvä esittämään, että tunnen ihmisen, jolle puhun ja ehkä myös lypsämään tietoa, mutta rajansa kaikella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi kasvosokea. Edellä mainittujen lisäksi en tunnista esim lapsista, "kumman näköä" ovat. Vaikka molemmat vanhemmat olisi vieressä Osa kasvoista on jotenkin helpompia, osaa asiakkaistani en tunnista. Koen kuitenkin pärjääväni vaivan kanssa ihan hyvin, vaikka noloja tilanteita onkin ollut.
Voiko Suomessa jostain oikeasti saada tästä diagnoosin? Ja hoidetaanko tätä jotenkin?
Taidan olla lievästi kasvosokea, mutta myönnän, että tilannetta vaikeuttaa sekin, etten muutenkaan aina jaksa keskittyä ihmisiin. En katsele ihmisiä kadulla kulkiessani kuin sen verran, etten törmää. En edes huomaa niitä kauheita tyylimokia, joista av:lla aina puhutaan (kulkeminen ilman sukkia talvella, napapaitoja tai läpikuultavia trikoita tms.) Varmasti, jos kiinnittäisin enemmän huomiota ympäristööni, niin alkaisin myös näkemään kaikkia niitä pieniä piirteitä, joiden perusteella ihmisiä on helpompi erottaa toisistaan.
Sanon kyllä aivan suoraan aina ihmisille, etten tunnista hyvin kasvoja. Joskus jopa varoitan ennakkoon, etten ehkä tunnista heitä seuraavalla kerralla. Jotkut pahastuvat silti.
Minulla on ainakin vaikeuksia katsoa perheenjäseniä kasvoihin ja silmiin ja olen tavallaan jotenkin unohtanut, miltä he näyttävät. Kyllä kai se jotain autismia sitten on. Muistan eräänkin kerran kun olin veljeäni hakemassa jostain autolla ja siinä autossa istuessa katsoin kun tyyppi käveli kohti autoa, enkä ollut varma onko se veljeni vai ei. Onko veljeni tuon näköinen? No autoon se kuitenkin tuli, että ilmeisesti sitte oli, enkä vienyt jotain muukalaista kotiin. Sama toisen kerran siskonkin kohdalla. Tämän naamajutun jotenkin tajuaa aina tuollaisissa tilanteissa, kun eri ympäristössä pitäisi tunnistaa perheenjäsenet, enkä ole varma miltä he näyttävät. Vieraampia ihmisiä tunnistan paremmin, kun jostain syystä voin helpommin katsoa heidän naamojaan.
Vierailija kirjoitti:
Voiko Suomessa jostain oikeasti saada tästä diagnoosin? Ja hoidetaanko tätä jotenkin?
Onko se nyt sitten niin vakavaa? Muistaakseni tuo naapurimaan prinsessakin on kasvosokea ja hyvinhän se porskuttaa vaikka sen duunissa ois erittäin tärkeää muistaa kasvot :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Nostan nyt vielä kuitenkin.
ap