Lue keskustelun säännöt.
Onko muita kasvosokeita paikalla?
17.11.2019 |
Vaikuttaako tämä paljonkin elämääsi? Mitä "merkkejä" käytät ihmisten tunnistamiseen? Onko sulla tätä suvussa? Kuinka avoin olet asian suhteen? Olisi mielenkiintoista puhua aiheesta.
Itselläni tätä on selvästi suvussa. Toinen mun vanhemmista on kasvosokea. Kuulin tästä vasta aikuisena, mutta olisi se kai pitänyt arvata. Kun olin lapsi, me hukattiin toisemme välillä vähän turhankin helposti. En itsekään välttämättä tunnista omia perheenjäseniä. On aina vähän jännittävää sopia tapaamisia julkiselle paikalle, jos vain me kaksi tavataan toisemme.
Joskus myös huolestuttaa sellaiset asiat, että jos joku vaikka ryöstäisi ja hakkaisi mut tuolla kadulla, en todennäköisesti pystyisi tunnistamaan syyllistä mitenkään. Olen myös loukannut ihmisiä sillä, etten tajunnut tuntevani heidät.
Mä olen huomannut, että tunnistan ihmiset äänen ja puhetavan perusteella aika hyvin lopulta. Käytän muitakin tuntomerkkejä, mutta aika usein tulee silti kömmähdyksiä. Puhun tästä aika avoimesti ihan vain siksi, kun muuten tulee niin paljon väärinymmärryksiä.
Lueskekin tässä, että n. 2% väestöstä on kasvosokeita. Se on aika paljon. Joukossa on ehkä lievempiäkin tapauksia, mutta varmasti palstaltakin löytyy jokunen.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kasvosokea. Edellä mainittujen lisäksi en tunnista esim lapsista, "kumman näköä" ovat. Vaikka molemmat vanhemmat olisi vieressä
Joo, tuo on minulle ihan mysteeri. Joskus tosin tuntuu, että näitä "näyttää ihan äidiltään" -juttuja keksitään päästä, ajatellen että on kohteliasta sanoa niin.
En myöskään helposti erota nykyajan naisnäyttelijöitä, kun ovat niin laitettuja ja samanlaisia pitkine hiuksineen. En siis tunnista samaakaan näyttelijää eri kuvista. Pitää olla tosi persoonalliset kasvot, että jäävät mieleen.
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lievä tapaus. Opin kyllä tunnistamaan ihmiset, mutta siinä menee huomattavasti enemmän aikaa kuin keskivertoihmisellä. Tv-sarjojen ja elokuvien seuraaminen on hankalaa, jos hahmoina on vaikka kaksi keski-ikäistä tummahiuksista ja vaaleaihoista miestä, kun en erota heitä.
Ne, joilla on omalaatuinen tyyli, ovat helppoja tunnistaa, massan mukana pukeutuvat ovat vaikeampia. Yhdessä vaiheessa Helsingissä todella monilla nuorilla miehillä oli samanlaiset viikset ja silmälasit enkä meinannut millään tunnistaa ihmisiä. Lisäksi lihavuus ja turvotus kasvoissa tekee mielestäni ihmisistä todella samannäköisiä.
Tunnistan kuitenkin kaikki perheenjäseneni ja läheiset ystäväni helposti. Opin yleensä tunnistamaan ihmisen, kun olen tavannut hänet vähintään 10-20 kertaa. Kuitenkin vaikka olen ollut samassa työpaikassa vuoden, en välttämättä tunnistaisi jokaista työkaveria kaupungilla.
Mulla on vähän samanlaista, mutta toiset jäävät paremmin mieleen.
Joskus lasta tarhasta hakiessa ihmettelin että missä se on kun kävelin autolta tarhan pihalle ja piti hetki ns. Höpötellä tarhan tätien kanssa, samalla yritin katsella missä se on?
Tunsin kun alkoi huutamaan jotain, muija oli aamulla pukenut lapselle uudet vaatteet mitä en ennen ollut nähnyt.
Työmaan ruokalassa ihmettelin kun joku nainen tuijotti?
Kotiin ajaessa vasta tajusin että oli eräs puolituttu millä erillainen ja erivärinen tukka kuin ennen.
Ym.ym. en myöskään muista kenenkään nimiä.
Olen aina kuvitellut, että mulla on hyvä kasvomuisti. Olen niin väärässä kuin ikinä olla ja voi.
Pari päivää sitten menin kioskin eteen seisomaan jonka myyjän kanssa olin asioinut kerran aikaisemmin.
Myyjä tuli tupakalle ja kysyin "muistatko mua? Kävin täällä eilen sekoilemassa noiden veikkauspelien kanssa." Myyjä totesi muistavansa. Kerroin hänelle miksi olin sekoillut.
Myyjä sitten yllättäen kysyi "Tunnetko henkilöä nimeltä Pertti paikkakunnalta Kuviteltukäpykylä?"
Katsoin myyjää hämmentyneenä ja vastasin myöntävästi kysyen Pertin lempinimellä mistä sä Pertin tunnet? Mistä sä mut tunnet? Kuka sä oikeen oot?"
Myyjä meni kioskiinsa ja minä seurasin, oli pakko.
Myyjä kertoi, että oli joskus kauan aikaa sitten käynyt kyseisellä Kuvitellussäkäpykylässä Perttiä tapaamassa ja minä näytin tutulta joten siksi kysyi mitä kysyi" Ei tiennyt edes nimeäni. Kuulema kerran oli nähnyt silloin siellä Kuvitellussakäpykylässä.
Hyi helvetti että voi jollain olla hyvä kasvomuisti! En ole tosiaan asunut kyseisessä paikassa yli 15 vuoteen.. Jollen olisi viisaampi niin pelottaisi tuollainen kvanttitietokonemainen muisti.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä pahasti kasvosokea ja se haittaa elämää jossain määrin. En tunnista ketään tuttuja tai edes lähisukulaisia jossain kadulla tai kaupassa, esim. omaa tyttöäni tai äitiäni en ole tunnistanut, jos ovat tulleet kadulla vastaan. Mun on hirveän vaikea seurata elokuvia, joissa on paljon näyttelijöitä, koska en tiedä, kuka roolihahmo on kyseessä. Jos on vaikka kolme naista, joilla on pitkät tummat hiukset, he ovat silmiini aivan samannäköisiä. Mua on monesti luultu ylpeäksi ja vaikka mitä negatiivista, jos en ole tuttuja tervehtinyt, kun en ole heitä tunnistanut. Työssä tästä ei ole enää pahemmin haittaa, kun olen järestänyt työni nin, ettei tarvitse monia ihmisiä tunnistaa. Äänestä yritän ihmisiä tunnistaa, samoin kävelytyylistä. Mun yhdelle lapselle on periytynyt tämä ongelma. Yksi lapsistani taas on erittäin hyvä tunnistamaan kasvoja ja hän monesti kertookin, kuka ihminen tulee vastaan tai kuka mua tervehti.
Elokuvia on tosiaan joskus hyvin vaikea seurata. Läheiset on jo tottuneet siihen, että kyselen, kuka kukin on.
Mun sisarukset on hyviä tunnistamaan ihmisiä kasvoista. Etenkin toinen heistä. Se on aika jännä. Sanoisin, että hänellä on poikkeuksellisen hyvä kasvomuisti.
Tämä oli aina vaikea asia siihen aikaan, kun kukaan ei oikein tiennyt, että tällaisellekin on nimi. On se nykyäänkin joskus. Eniten pelkään sitä, että satutan muita jotenkin ja niin on käynytkin, enkä enää jälkikäteen tiedä, keitä ne ihmiset oli.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kuvitellut, että mulla on hyvä kasvomuisti. Olen niin väärässä kuin ikinä olla ja voi.
Pari päivää sitten menin kioskin eteen seisomaan jonka myyjän kanssa olin asioinut kerran aikaisemmin.
Myyjä tuli tupakalle ja kysyin "muistatko mua? Kävin täällä eilen sekoilemassa noiden veikkauspelien kanssa." Myyjä totesi muistavansa. Kerroin hänelle miksi olin sekoillut.
Myyjä sitten yllättäen kysyi "Tunnetko henkilöä nimeltä Pertti paikkakunnalta Kuviteltukäpykylä?"
Katsoin myyjää hämmentyneenä ja vastasin myöntävästi kysyen Pertin lempinimellä mistä sä Pertin tunnet? Mistä sä mut tunnet? Kuka sä oikeen oot?"
Myyjä meni kioskiinsa ja minä seurasin, oli pakko.
Myyjä kertoi, että oli joskus kauan aikaa sitten käynyt kyseisellä Kuvitellussäkäpykylässä Perttiä tapaamassa ja minä näytin tutulta joten siksi kysyi mitä kysyi" Ei tiennyt edes nimeäni. Kuulema kerran oli nähnyt silloin siellä Kuvitellussakäpykylässä.
Hyi helvetti että voi jollain olla hyvä kasvomuisti! En ole tosiaan asunut kyseisessä paikassa yli 15 vuoteen.. Jollen olisi viisaampi niin pelottaisi tuollainen kvanttitietokonemainen muisti.
Minut kerran pysäytti kadulla eräs täysin tuntematon vanhempi mies, olin silloin itse 17-vuotias. Ja kysyi tunnenko henkilön YY. Sanoin, että tunnen, hän on äitini, miksi kysyt ja kuka olet. Se mies sanoi, että oli kadulla vain katsonut, että olen niin äitini näköinen ja hän tunsi äitini kun hän ja äitini olivat nuorempia ja pyysi kertomaan terveisiä. Mielestäni en edes ole äitini näköinen eikä kukaan muu ole sellaista minulle sanonutkaan. Tuli tosiaan aika creepy olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko Suomessa jostain oikeasti saada tästä diagnoosin? Ja hoidetaanko tätä jotenkin?
En tiedä, onko oikeaa diagnoosia olemassa ja aika omilleni mutkin on jätetty. Tieteellinen nimi on prosopagnosia. Mulla on diagnosoitu asperger ja tätä on pidetty jonain siihen liityvänä. Sitä on toki muillakin. Aika huomiotta tämä on jätetty.
Parannuskeinoahan ei toki ole. Olisi hienoa, jos tähänkin saisi apua.
Redditissä on yhteisö, tosin englanniksi ja aina me voidaan eri paikoissa jaella neuvoja.
ap
Mulla on myös jonkinasteinen kasvosokeus, tosin ei diagnosoitu. Isoja vaikeuksia erottaa eri ihmisiä toisistaan ja olen luullut samaksi ihmiseksi. Onneksi olen hyvä smalltalkissa, niin useimmiten juttelun myötä alkaa hahmottumaan toisen henkilöys. Varmasti on luultu ylpeäksi, kun en ole tervehtinyt tuttuja ihmisiä. Mieheni on aina suuresti huvittunut, kun näkee että olen aivan kysymysmerkkinä kenen kanssa juttelenkaan sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko Suomessa jostain oikeasti saada tästä diagnoosin? Ja hoidetaanko tätä jotenkin?
Onko se nyt sitten niin vakavaa? Muistaakseni tuo naapurimaan prinsessakin on kasvosokea ja hyvinhän se porskuttaa vaikka sen duunissa ois erittäin tärkeää muistaa kasvot :)
Hänellä on toki avustajia ihan riittämiin. Mutta yleensä ihmiset kyllä tosiaan suhtautuvat tähän hyvin, kunhan vain asiasta sanoo. Moni pystyy samaistumaan jotenkin, vaikka ei itse kasvosokeudesta varsinaisesti kärsisi.
Siitä kannattaa ihmisille mainita, mutta varsinaisesti se ei elämää pilaa.
Ihmiset hyvin usein ihmettelevät tapaani kertoa tuntomerkkejä toisista ihmisistä. Tiedän vaatteet, autot, onko hiukset värjätty vai ei, käsien karvat. Vaikka olisikin esimerkiksi koulututtavasta kyse. Kasvoja en vaan muista.
Aspergerpiirteitä minulla on useita, mutta tutkimuksiin päästessäni asia torpattiin "koska näytän normaalilta". Eikä minusta kuulemma tullut sellaista fiilistä, että olisin outo. Ei otettu kuuleviin korviinkaan mitä puhuin ja homma tyssäsi siihen. Varmasti oman elämäni kannalta parempi näin, mutta muiden puolesta harmittaa, kun homma perustuu täysin yksittäisen hoitajan mutuiluun. Eikä Asperger ilmeisesti saa näyttää normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suorastaan sokea ole, mutta kuitenkin tiedän hyvin, mistä on kyse. Tapaan paljon ihmisiä erilaisissa paikoissa ja tulee kiusallisia tilanteita, kun minulla ei ole harmainta aavistusta, kenen kanssa keskustelen ja vasta tapasimme - tietäisi vaan, missä.
Ehkä se johtuu jotenkin siitä, että näillä seuduilla on ollut sen verran vähän ihmisiä, että ei ole ollut tarvetta oppia tuntemaan ja muistamaan toisten kasvonpiirteitä. Perinnöllistäkin tämä on.
Naapurimaan prinsessalla on palkattuja ihmistentunnistajia seuralaisina, joten kyllä hän pystyy työnsä hoitamaan.
Mulla lieviä piirteitä. Toiset opin tuntemaan suht nopeasti, jos ulkonäössä on jotain erityistä. Sellaisia ”tavallisen näköisiä” en aina tahdo millään oppia tunnistamaan, mikä joskus voi aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Naapureista en tunne kuin muutaman jos tulevat vastaan muualla kuin rappukäytävässä/pihalla, varmaan olen leuhkan maineessa kun en aina vaan tajua moikata siksi kun en tunnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvosokea, enkä ehkä lievimmästä päästä.
Minulla on muutakin pulmaa hahmotuksen suhteen, liittynee ehkä tähän?
Lapseni on päiväkodissa ja on kamalaa mennä hakemaan esim. pihalta jossa on useampi ryhmä ulkoilemassa, tänäänkään en tunnistanut heti portilta että omani ryhmä ei ole siellä. Menin hölmönä pihalle ja katselin ympärilleni, kunnes suht tuntematon hoitaja tuli sanomaan että lapseni ryhmä ei ole ulkona. Noloa...
Naapureita en tunnista, osa on loukkaantunut tästä, osa laskee leikkiä kustannuksellani. Lapsen kavereista en tunnista kuin selkeästi erottuvat (esim. erilainen ihonväri), muut ovat samaa harmaata massaa.
Mulla on sama ominaisuus ollut aina. Lisäksi nykyään on huono hämäränäkö. Ikävää kun joku kerrostalon naapuri pimeällä tulee kadulla vastaan, eikä mulla ole mitään kykyä tunnistaa. Korkeintaan jos on joku erikoinen vaate tai hiustyyli johon olen tottunut. Ehkä he ymmärtävät.
Minulla on kasvosokeutta, joka oikeastaan on näkövamman yksi oire. Olen oppinut tunnistamaan ihmiset puhetavan perusteella. En tykkää tavata ihmisiä julkisella paikalla, koska pelkään, etten tunnista heitä. Uuden ihmisen tavatessani sanon, että minulla on näkövamma. ja jos häntä kiinnostaa, mihin se vaikuttaa, niin voin sanoa, että mm. kasvosokeuteen. Suvussani ei ole muilla tätä eikä myöskään näkövammaa, mikä on aika mielenkiintoista.