Kuinka paljon autatte sisaruksianne?

Up

Ei yhtään. Älä myöskään itse ota heiltä mitään apua, ettet joudu kiitollisuuden velkaan. Eri asia, jos on vaikka syöpää tms vakavaa, mutta muutoin välit pysyvät sitä parempina mitä pitemmät ne ovat.

Aina tarpeen vaatiessa. Tosin asutaan sen verran kaukana toisistaan että se rajoittaa paljon kanssakäymistä. Kaksi sisaruksista asuu lähempänä vanhempia ja vanhemmat on käyneet sitten toisen sisaruksen lapsia hoitamassa kun nämä ovat vielä pieniä, aikoinaan mun lapsi oli paljon vanhempieni luona ja asuttiin lähempänä, ja samoin yhden sisaruksen lapset on olleet vanhempien luona aika paljon loma-aikoina kun asuvat kohtuullisen matkan päässä.

Meillä yleensäkin on tapana perheessä auttaa toisiaan, samoin miehen perheessä, miehellä tosin jo vanhemmat kuolleet kun hän on nuorin lapsi, minä olen esikoinen. 

Aika omituista sellainen jos ei auteta toisiaan vaikka ollan perhettä ja läheistä sukua.

Myös ystävät auttaa ja heitä autetaan.

Mitä apua he ovat sinulta pyytäneet? Ja miksi olet kieltäytynyt?

Oman perheen esikoisen perhe saivat valtavasti hoitoapua meidän vanhemmiltamme. Oikeastaan he ”veivät” vanhempamme pois meiltä muilta sisaruksilta tietyssä elämänvaiheessa koska esim. äitini ei ikinä jaksanut tai ehtinyt mitään silloin harvoin kun ei sisaruksen lapsia hoitanut.

Nyt kun muilla on lapsia, niin vanhemmat ovat jo raihnaisia ja esikoinen miettii miten me voidaan olla niin väsyneitä kun heillä meni niin helposti lasten kanssa. En halua häneltä kyllä mitään, itsekeskeinen on ja aina ollut.

Mun ja siskoni esikoiset ovat syntyneet samana vuonna. Kun esikoiseni oli 5v, muutin samaan taloyhtiöön, missä siskonikin perheineen asui. Esikoisemme olivat 6 vuotta samalla luokalla koulussa eli koko alakouluajan. Kuopustemme ikäero on 2,5 vuotta ja he taas olivat aikoinaan samassa päiväkodissa. Ollaan siskoni kanssa autettu toisiamme tosi paljon. Kaikesta ei oikein voi sanoa sen olleen edes auttamista, koska serkukset olivat pikemminkin kuin sisarukset ja kulkivat kummassakin huushollissa. Kun vanhempani vielä muuttivat samaan taloyhtiöön, lapset olivat aina jossain, vaikkei aina ihan varmasti tiennytkään, että missä :D Siskoni vei monta kertaa molempien lapset aamulla päiväkotiin ja minä taas hakiessani otin sieltä molemmat. 

Nyt lapsemme ovat jo aikuisia, kolmenkympin molemmin puolin. Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta siskollani on. Tykkään hoitaa välillä siskoni lapsenlapsiakin. Ei pelkästään silloin, kun vanhemmat tarvitsisivat lastenhoitoapua vaan myös ihan huvikseni, koska rakastan niitä minioneja ihan älyttömästi. Autetaan koko porukka toisiamme muutenkin niin lemmikkien hoidossa, kaupassakäynneissä, kukkienkastelussa kuin kaikessa muussakin. Ollaan siskoni kanssa parhaat ystävykset ja toistemme lapsetkin kuin omia lapsia. 

En ollenkaan, ihan erilaista elämää eletään eri puolella maata.

Vierailija kirjoitti:

Aina tarpeen vaatiessa. Tosin asutaan sen verran kaukana toisistaan että se rajoittaa paljon kanssakäymistä. Kaksi sisaruksista asuu lähempänä vanhempia ja vanhemmat on käyneet sitten toisen sisaruksen lapsia hoitamassa kun nämä ovat vielä pieniä, aikoinaan mun lapsi oli paljon vanhempieni luona ja asuttiin lähempänä, ja samoin yhden sisaruksen lapset on olleet vanhempien luona aika paljon loma-aikoina kun asuvat kohtuullisen matkan päässä.

Meillä yleensäkin on tapana perheessä auttaa toisiaan, samoin miehen perheessä, miehellä tosin jo vanhemmat kuolleet kun hän on nuorin lapsi, minä olen esikoinen. 

Aika omituista sellainen jos ei auteta toisiaan vaikka ollan perhettä ja läheistä sukua.

Myös ystävät auttaa ja heitä autetaan.

Mitä apua he ovat sinulta pyytäneet? Ja miksi olet kieltäytynyt?

Olen ollut töistä palkatta pois, kun sisko oli synnyttämässä ja hoidin hänen vanhempia lapsiaan. Tein ristiäisiin tarjoiluja, hoidin useamman päivän aamusta iltaan lapsia, kun ovat muuttaneet jne. En ole koskaan kieltäytynyt, mutta olisi kuulemma pitänyt itse tajuta tarjota enemmän apua, vaikka eivät ole pyytäneetkään. Olen ollut koko asiasta aika hämmentynyt, sillä mielestäni olen auttanut, sen mitä omalta elämältäni jaksanut. Muistaen myös, että minun lapsianihan ei kukaan Hoitanut kun ne olivat pieniä.

Ap.

Ei yhtään. Kaikilla omat elämät eri kaupungeissa.

Sen verran kuin itse jaksaa. Olen vastaavassa tilanteessa, autan 12vuotta nuorempaa siskoa lastenhoidossa ottamalla hänen lapsensa yökylään joka toinen kuukausi. Annan hänen perheeseen myös rahallista tukea, tosin pieniä summia, 50-100 euroa kuussa. Eli ei mitään massiivista apua tule annettua, mutta aina kun autan, teen sen ilolla. Jos tulisi jokin kriisi, auttaisin enemmän.

Omat vanhempamme eivät jaksa/pysty hoitamaan näitä pieniä, toisin kuin pystyivät vielä hoitamaan minun lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tarpeen vaatiessa. Tosin asutaan sen verran kaukana toisistaan että se rajoittaa paljon kanssakäymistä. Kaksi sisaruksista asuu lähempänä vanhempia ja vanhemmat on käyneet sitten toisen sisaruksen lapsia hoitamassa kun nämä ovat vielä pieniä, aikoinaan mun lapsi oli paljon vanhempieni luona ja asuttiin lähempänä, ja samoin yhden sisaruksen lapset on olleet vanhempien luona aika paljon loma-aikoina kun asuvat kohtuullisen matkan päässä.

Meillä yleensäkin on tapana perheessä auttaa toisiaan, samoin miehen perheessä, miehellä tosin jo vanhemmat kuolleet kun hän on nuorin lapsi, minä olen esikoinen. 

Aika omituista sellainen jos ei auteta toisiaan vaikka ollan perhettä ja läheistä sukua.

Myös ystävät auttaa ja heitä autetaan.

Mitä apua he ovat sinulta pyytäneet? Ja miksi olet kieltäytynyt?

Olen ollut töistä palkatta pois, kun sisko oli synnyttämässä ja hoidin hänen vanhempia lapsiaan. Tein ristiäisiin tarjoiluja, hoidin useamman päivän aamusta iltaan lapsia, kun ovat muuttaneet jne. En ole koskaan kieltäytynyt, mutta olisi kuulemma pitänyt itse tajuta tarjota enemmän apua, vaikka eivät ole pyytäneetkään. Olen ollut koko asiasta aika hämmentynyt, sillä mielestäni olen auttanut, sen mitä omalta elämältäni jaksanut. Muistaen myös, että minun lapsianihan ei kukaan Hoitanut kun ne olivat pieniä.

Ap.

Ihan normaalilta kuulostaa. Miksi avun pitäisi olla yksisuuntaista?

Olet auttanut liikaa, joten sisarukset ovat oppineet turvautumaan apuusi.

En auta, eikä ne sitä hyvin pärjäävinä kaipaa. Eivätkä auta minua, huonosti pärjäävää. Ei vi*u edes viestejä tule. Lastani olivat kuulemma tarjoutuneet juuri auttamaan ylppäreiden järjestelyissä, kun ilmeisesti minusta ei mihinkään ole, minun kauttani eivät ole suvainneet asiaa viedä. Pitäkää ylppärinne saatana.

Autan, jos pyydetään. En itse ehdota, että voisin auttaa enkä oikein itsekään tykkää sellaisesta ehdottamisesta, paitsi jos on meneillään jokin erityisen haastava aika (vaikka sairastamista). Meidän perheessä voi kysyä suoraan, ja yleensä muut haluavat auttaa.

Minusta avut pitää hankkia jostain ulkopuoliselta jos tarvetta on. On tärkeää säilyttää hyvät välit sukulaisiin. ”Palvelusten” pyytäminen ei ole hyvä asia missään ihmissuhteessa. Nekin jotka ns. auttavat mielellään, valittavat siitä selän takana.

Ihan normisti, jos pyydetään: olen auttanut muutossa, vienyt tavaroita, jos olen ollut ohikulkumatkalla, kyydinnyt ja jopa taannut yhdelle osan lainasta ( jota ei onneksi minun tarvinnut maksaa). Vastapalveluksia en ole juurikaan saanut, mutta en ole ollut vaillakaan. Ai niin, onhan yksi siskoni katsonut lastamme muutaman kerran ja auttanut muutossa, joka oli toisen siskon mielesta, jonka lapset on hoidettu muun suvun toimesta, hyväksikäyttöä.

Veljeni auttaa minua enemmän kuin minä häntä, koska hänellä on taitoja joita minulla ei ole (enemmän fyysistä voimaa, sähköasentajan koulutus ja ajokortti), mutta auttaminen sujuu luontevasti puolin ja toisin, eikä siitä riidellä. Vahdin tarvittaessa veljen lapsia (omia ei ole), korjaan vaatteita yms. pientä. Viimeksi avustin talvivalkosipulin istutuksessa ja poimin + puhdistin veljeni perheelle pari sangollista suppilovahveroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tarpeen vaatiessa. Tosin asutaan sen verran kaukana toisistaan että se rajoittaa paljon kanssakäymistä. Kaksi sisaruksista asuu lähempänä vanhempia ja vanhemmat on käyneet sitten toisen sisaruksen lapsia hoitamassa kun nämä ovat vielä pieniä, aikoinaan mun lapsi oli paljon vanhempieni luona ja asuttiin lähempänä, ja samoin yhden sisaruksen lapset on olleet vanhempien luona aika paljon loma-aikoina kun asuvat kohtuullisen matkan päässä.

Meillä yleensäkin on tapana perheessä auttaa toisiaan, samoin miehen perheessä, miehellä tosin jo vanhemmat kuolleet kun hän on nuorin lapsi, minä olen esikoinen. 

Aika omituista sellainen jos ei auteta toisiaan vaikka ollan perhettä ja läheistä sukua.

Myös ystävät auttaa ja heitä autetaan.

Mitä apua he ovat sinulta pyytäneet? Ja miksi olet kieltäytynyt?

Olen ollut töistä palkatta pois, kun sisko oli synnyttämässä ja hoidin hänen vanhempia lapsiaan. Tein ristiäisiin tarjoiluja, hoidin useamman päivän aamusta iltaan lapsia, kun ovat muuttaneet jne. En ole koskaan kieltäytynyt, mutta olisi kuulemma pitänyt itse tajuta tarjota enemmän apua, vaikka eivät ole pyytäneetkään. Olen ollut koko asiasta aika hämmentynyt, sillä mielestäni olen auttanut, sen mitä omalta elämältäni jaksanut. Muistaen myös, että minun lapsianihan ei kukaan Hoitanut kun ne olivat pieniä.

Ap.

Jos sisaresi noin arvostelevat, kannattaa lopettaa auttaminen.