Onko täällä muita herkkiä, joiden mieliala saattaa muuttua radikaalisti päivästä riippuen?

Epävakaa persoonallisuushäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuushäiriö?

No ihan kuule erityisherkkyys vaan. 

Erityisherkkyys on geeneissä. Epävakaus on seurausta esimerkiksi traumaattisesta lapsuudesta. Eivät todellakaan ole sama asia.

Ei auta muu kuin olla oma itsensä. Omille tunteilleen ei voi mitään. Olisiko parempi että olisit kylmä ja tunteeton? En usko.

Ihan saman päivän aikanakin voi muuttua jos jotain tapahtuu. Pahaa mieltä olen oppinut kätkemään (lapsena kiusattiin), mutta se ei tarkoita että yrittäisin tukahduttaa tunteet. Olen huomannut, että minulle on parempi hyväksyä ne murheen alhotkin ja vaikka velloa surussa koska siten saan käytyä sen läpi ja voin jatkaa matkaa. Toki pitää tarkkailla ettei paha mieli jää päälle kroonisesti, mutta tähän mennessä ei ole jäänyt. Hyvää tässä herkkyydessä on mm se, että ilostun helposti ja aidosti pienemmistäkin asioista ja muiden ilosta ja onnesta.

En ehkä kutsuisi herkkyydeksi. Olen diagnosoitu epävakaa (rajatila), ja ulospäin saatan vaikuttaa ap:n kaltaiselta. Tosin en itkeskele tai dramatisoi, peitän kaikki negatiiviset tunteet. Huonot hetket ovat ehkä sellaisia, että olen ulkopuolisen silmin pidättyväisempi ja enemmän omissa mietteissäni.  Hyvinä hetkinä olen karismaattinen, pidetty ja johdan työyhteisöäni niin kuin kuuluukin, ja tätä olen valtaosan ajasta.

Huonoina hetkinä, no.. saatan tiuskia ja olla ärtynyt pienistäkin asioista. Olen myös vetäytyvää sorttia ihan vain sen takia, etten jaksa edes itse itseäni suurimman osan aikaa. Tunteet,joita en edes haluaisi tuntea, ovat hirvittävän vahvoja ja epämiellyttäviä ja tuntuvat pahalta. Tähän liittyy myös yli äyräiden menevä euforia ja hyvä olo, liika on liikaa.

Ne vähät hyvät ystävät, jotka vielä pidän elämässäni, ovat aina nähneet kaiken tämän läpi. Siksi ovatkin ystäviä :)

Minkä ikäinen ap on?

Yritän puskea järjen ääntä läpi tunteiden myllerryksen ja rauhoittaa itseäni sillä. Puhun itselleni ikään kuin toiselle ihmiselle, tyynnytteleviä ja lohduttavia sanoja. Analysoin tunnekuohuun johtaneet tekijät, jäämättä kuitenkaan vatvomaan mitään sen kummemmin. Kirjoitan tarvittaessa oivalluksiani muistiin, sillä reflektoidessani opin usein itsestäni tai muista ihmisistä jotakin uutta, mistä voi olla hyötyä myöhemmin vastaavissa tilanteissa. Lopuksi maadoittaudun ohjaamalla itseni lempeästi takaisin tähän hetkeen, juuri nyt käsillä olevien asioiden pariin.

Mä voin olla tosi iloinen ja sitten tulee joku pieni vastoinkäyminen ja haluan tappaa itseni. Olen tosi innostunut melkein kaikesta, mutta kiinnostuksen kohteet vaihtuu melkein päivittäin, joten en ole kovin hyvä missään. Mulla on todettu ADHD, mutta ne lääkkeet ei oikein auta mielialanvaihteluihin.

Minulta tutkittiin samalla epävakaapersoonallisuushäiriö, mutta sitä minulla ei ole. Aika moni yrittää lytätä sen diagnoosin kaikille, joilla on nopeita ja rajuja mielialanvaihteluita, mutta siihen häiriöön kuuluu olennaisena osana hylätyksi tulemisen pelko.

Ennen kun jokainen herkkä, tunneihminen, taiteilijaluonne tai masennuksesta kärsivä pelästyy, että entä jos minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, niin epävakaita on vain noin prosentti. Eikä riitä ihan pelkät mielialanvaihtelut diagnoosin saamiseksi:

"Tällainen ihminen elää rauhallista ja tasaista elämää lähinnä yksinäisellä saarella tai jossain muussa sellaisessa positiossa, jossa on hyvin vähän muiden kanssa tekemisissä, dosentti ja Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma kuvaa".

Mua vituttaa tasaisesti joka päivä.

Joo. Joskus olen ihan onnellinen jannu, ja heti seuraavana päivänä haudon suunnilleen itsaria. Onneksi nyt on mennyt useampi kuukausi ilman ihan järkyttävän pahaa oloa. Eilen huomasin, että alkaa jokseenkin ahdistaa, mutta ehkä se tästä vielä ilona pysyy.

Terveisin Naispelko26

Muuttuu kuormituksen kasvaessa,ihmisten valitus,liika taustamelu jne. kaikkea jos on päivän aikana liikaa,herkkä uupuu.Toisinaan ystävien elämässä tapahtuvat normaalit työasiat voivat viedä voimia,jäävät mieleen sekoittaen omaa elämää.Hiljaisuus sekä oma elämä ilman liiallista kuormitusta tuovat energiaa itselle,jolloin voi tehdä asioita muidenkin hyväksi.

Minulla on myös. Itse olen ajatellut, että tämä on ehkä tuota epävakaata persoonallisuushäiriötä tai sitten hyvin lievää bipolaarisuutta olen myös miettinyt. Masennusdiagnoosi on jo. Mielialat menee täysin ylös alas myös minulla. 

Minulla nuo masennukset ovat juuri kuormituksen seurausta. Kun olen levännyt, olen taas oma iloinen itseni. Valitettavasti en vain pysty elämään yhteiskunnassamme niin, että säännöllisesti lataisin akkuja. Töitä, opintoja yms on tehtävä. meidän yhteiskuntaa ei ole suunniteltu erityisherkille.

Yleensä siis väsynyt ja stressaantunut - > tulee masennusta ja alavireyttä.

ap

Kun jätin sokerin pois ja olen sitä sen jälkeen satunnaisesti käyttänyt, olen huomannut sen masentavan ja ahdistavan todella tehokkaasti. Samaa tekee käaittääkseni alkoholi. Ja joillekin e-pillerit. Tai vehnä.