Ensimmäinen mukava muistosi omasta isästäsi

Isäni opetti minut uimaan, kun olin viisi tai kuusivuotias. Ihailin siihen aikaan merenneitoja. Isäni sanoi, että ainoa mahdollisuus nähdä niitä olisi, jos oppisin uimaan. Sitkeästi, mutta lämmöllä ja rakkaudella hän jaksoi opettaa. Aika monta päivää siinä meni sen kesän aikana, mutta opin uimaan. 

Olin kuulemma sen kesän aikana kelpuuttanut uimakaveriksi vain isäni, koska vain "isi" oli hyvä uimari.

Ehkä vika on minussa, mutta ei nyt heti tullut mieleen yhtään mukavaa muistoa.

Ensimmäisenä tulee mieleen jokailtainen iltasatu iskän kainalossa. Ja toisena päiväunet iskän kainalossa taljan alla kesken hevosrekiajelun.

Eli siis yhdessä ja lähellä oleminen ❤

Ja onpa hieno idea isänpäiväketjuksi, kiitos!

Isä otti usein minut mukaansa, kun lähti asioille kirkonkylälle tai muualle. Juttelimme niitä näitä. Oli turvallinen, hyväksytty olo. Erityisen hyvin muistan isän ostamat punaiset nahkaiset talvikengät. Niitä säilytettiin kaapin ylähyllyllä ja varmaan joka päivä avasin kaapin ja katselin niitä. Muistan varmasti yhden kerran, kun ne olivat jalassani. Menin isän kanssa kyläkoulun joulujuhlaan, jossa vanhemmat sisarukset esiintyivät. Olin varmaan noin 4-v.

Ihme määräilijä. Kaikilla ei ole hyviä muistoja.

Muistan paljon mukavia muistoja, mutta niitä ensimmäisiä..

Muistan kuinka änkesin vessaan, vaikka isä halusi olla rauhassa ja sen tunteen kun pääsinkin. Ja muistan kuinka herätin isää silittämällä ja hän hymyili vaikkei jaksanut avata silmiä.

Muistan kun luettiin isän kanssa sarjakuvia lehdestä ja opin lukemaan siinä samalla. Kirjaimet vain aukesi mulle.

Voi niitä on niin paljon! Isä kantoi minua aina pienenä reppuselässä, kun en jaksanu kävellä. Minulla oli pieni punainen käsilaukku ja sen isä huolehti sen aina mukaani :) ikävöin menehtynyttä isääni niin paljon!

Muistan, kun isi kantoi minua olkapäillään, ja pidin hänen hiuksista kiinni. Se tuntui silloin pikkulapsena niin huiman korkealta paikalta, ja jännitti, mutta oli hauskaa ja turvallista, kun se oli kuitenkin oma isi. 

Ja lapsena isin tekemä aamupuuro oli parempaa kuin äidin. :P Isi teki tylsän makuisesta kaurapuurosta paksumpaa, kasasi keon lautaselle, teki pienen kolon sen keon korkepimpaan kohtaan ja laittoi voisilmän sinne ja se suli siihen. Reunasta saattoi ottaa puuroa ja dipata sen sinne voihin. Äidin tekemä puuro oli löysempää, eikä se voisilmä pysynyt kasassa, vaan levisi.

Ja isin työpaikalla tehtaalla oli kiva käydä. Sain kuulosuojaimet päähän, istuin pienessä kopissa piirtämässä, ja katselin kopin ikkunasta, kun isi teki töitä isojen ja kovaa melua pitävien koneiden kanssa. Siellä tehtaalla oli limsapulloautomaatti, jossa oli vihreää hiilihapotonta Smurffi-limsaa, joka oli parasta. Joskus sain pullon sitä. Luulen, että isi haki mut hoitopaikasta kesken työpäivänsä, kun hoitopäivä loppui ja ei ollut mitään muuta lastenhoitoapua, niin vei työpaikalleen työpäivän loppumiseen asti. 

Minun lapsuus oli 80-luvun työläisperheessä.

Ensummäinen muisto on varmaan se, kun isäni haki minua päiväkodista 3-4 vuotiaan kävellen. Hän ei kiirehtinyt, vaan tutkimme yhdessä kaikki lyhtypylväät ja ojat.

Rakkain muistoni on samoilta ajoilta, olin kipeänä äidin kanssa kotona ja jotenkin uskoin/tunsin, että äiti ei enää jaksanut kitinääni. Yskin ja en saanut millään unta. Sitten kun isä tuli kotiin, hän otti syliin, oli todella hellä ja lupasi pitää sylissä niin pitkään että nukahtaisin. En millään uskonut isää ja hän kertoi että hänen oma isänsä oli joskus valvonut hänen kanssaan koko yön kun hänellä oli ollut kova yskä.

Ei varmaan ensimmäinen muisto, mutta muistan kun isä tuli töistä ja menin häntä vastaan, halusin kantaa hänen eväskassiaan ja söin matkalla sinne jääneen eväsleivän, parempaa ei ollut. Matkalla juteltiin niinkuin aikuiset päivän tapahtumista.

Aikuisena olen miettinyt tekikö isä aamuisin jo yhden yli määräisen leivän ihan minua varten. Kuka muuten joka ainoa aamu tekee liikaa eväitä.

Pelkkää riitelyä. Myöhemmin mukava ja etäinen.

Paska ukko, alkoholisti ja muutenkin mitätön mies.

Olin 3v. Äitini oli lähtenyt ja asuin isäni kanssa. Isä oli tehnyt lohtua tuomaan purolle vesimyllyn, jota käveltiin käsi kädessä katsomaan.

Istuin isän sylissä kun isä ajoi traktorilla mummolassa maantiellä. Sain ohjata yhdessä isän kanssa, muistan ison ratin ja traktorin äänen ja tärinän. Vei minut vain ajelulle.

Kirjoitin pitkän pätkän ja meni niin tunteisiin että otin pois ja parun nyt kuin pikku lapsi. Kiitos isä <3

Muistan isän rintakarvat, kun istuin sylissä ja hän luki päivän lehteä. Opin lukemaan siinä, hän opetti kirjaimen kerrallaan.